Your love is a...Life Saver

Työtoverini palasi työmatkalta Washington DC:stä ja toi minulle hauskan tuliaisen, josta hän tiesi minun pitävän (jollain kieroutuneella tavalla): pussillisen periamerikkalaisia Life Savers -pastilleja. Siis niitä jotka maistuvat hammastahnalta ja löyhkäävät metrien päähän. Hajun takia työtoverini oli kuljettanut pastillit kaksinkertaisen muovipussin sisällä. Hengitys todella "raikastuu"...
Pastillien maku tulee eräistä kasveista mm. lamosalalista (Gaultheria procumbens) saatavasta öljystä, joka on kemialliselta koostumukseltaan metyylisalisylaattia. Lamosalali on sellainen pieni puolukan näköinen pensas, jota myydään yleisesti nyt joulun alla koristekasvina. Punaiset, isoja puolukoita muistuttavat marjat maistuvat metyylisalisylaatilta. (Marjoja ei kuitenkaan saa maistaa kaupan kasveista, sillä ne on kyllästetty torjunta-aineilla!)
Metyylisalisylaatin haju on minulle töistäkin tuttu, sillä sitä käytetään eräiden mikroskooppipreparaattien tekemisessä.
Wikipedia kertoo aineesta jotain kiinnostavaa:

"It is also a potentially entertaining source of triboluminescence; when mixed with sugar and dried, it gains the tendency to build up electrical charge when ground. This effect can be observed by crushing wintergreen Life Savers candy in a dark room.
(E.N. Harvey, "The luminescence of sugar wafers" Science, 14 July 1939: Vol. 90. no. 2324, pp. 35–36.)

Huomatkaa erityisesti viite: Science-lehti. Siis Nature-lehden ohella toinen tänäkin päivänä kaikkein arvostetuimmista yleistiedelehdistä! Kai on niin, että kun ollaan riittävän korkealla foorumilla, on varaa olla humoristinen.
No, mun oli pakko kokeilla. Pimeään vessaan sata vuotta vanhan, valmistujaislahjaksi saamani kivihuhmareen ja pastillien kanssa (onneksi puolisko oli kuntosalilla). Eihän siinä mitään kipinöintiä näkynyt, pöh sentään.

Tämän illan hyödyllinen askare oli tukkeutuneen tistiallasviemärin avaaminen. Pikkuruisen keittiömme pikkuruisen tiskipöydän takimmainen allas oli kokonaan tukossa. Edelliset asukkaat tuskin olivat koskeneet siihen. Jouduin avaamaan koko härvelin ja irrottelemaan osat toisistaan. Iljettävää, mutta tuli tehtyä.
Olenko maininnut, että olen saanut kasvatuksen, jossa arvostettiin käytännöllisyyttä erittäin korkealle. Isän ja äidin mukana kaikenlaisissa askareissa, maatilan töissä ja erilaisten koneiden korjaamisessa, rakennustöissä jne. oli kertakaikkiaan opittava näkemään, miten homma toimii. Epäkäytännöllisyyttä ja avuttomuutta (joiden synonyymi oli usein "kaupunkilaisuus") halveksuttiin melko avoimesti (Se oli typerää; avuton tarvitse apua eikä halveksuntaa. Yritän olla tässä asiassa vanhempiani parempi, vaikka en taida onnistua kovin hyvin). Tämän kasvatuksen seurauksena ei ole juuri mitään käytännön työtä, johon epäröisin tarttua. Se on erittäin hyödyllistä kun omistaa vanhan maatilan.