Ketunkivi

Vihdoin tuntuu sää kääntyneen keväisempään suuntaan. Torpalla oli vielä pe-la yönä -20C, nyt paistaa aurinko ihanasti. Kasvihuone rupeaa jo lämpenemään, avaan ovet jotta lämpötila ei nousisi liiaksi. Viime keväänä lapioin lunta kasvihuoneeseen, jotta se pysyisi viileämpänä kunnes kevät koittaa kunnolla. Tänään kylvin taas muutamien puiden ja pensaiden siemeniä kylmäkäsittelyyn (hukun kohta kylvöruukkuihin ja purnukoihin). Nostan ruukut kasvihuoneeseen, ja ehkä myöhemmin sieltä lumihankeen Hortuksen tavoin, jos tuntuu että kylmäkäsittely jää liian lyhyeksi kasvihuoneessa. Tämänkertaiset siemenet tulivat Kanadasta Angelgrove Tree Seeds:sta. Siinä on toki taas sellaisia lajeja, jotka eivät meillä menesty kunnolla, ehkä amurinkuusamaa (Lonicera maackii) lukuunottamatta. Elaeagnus angustifolia-hopeapensasta olen halunnut kauan, sillä pidän kovasti meillä yleisen E. commutata-lajin kukkien tuoksusta ja hopeisesta lehdistöstö. E. angustifolia, jos se nyt suostuu menestymään, on kuitenkin kasvutavaltaan kauniimpi. Sitten kylvin myös plataania (Platanus occidentalis), josta olikin puhetta Kirsikkavarkaan kanssa Klorofyllissä. Se kuuluu näihin puulajeihin, jotka vaativat erittäin lämpimän kasvukauden, joten ei liene toivoa saada sitä kasvamaan puumaiseksi Suomessa. Se sopii kuitenkin kasvatettavaksi perennamaisesti, niin että maasta nousevat uudet, usein rotevat ja suurilehtiset versot joka kesä. Tällä tavoin sitä kasvatetaan bioenergiakasvina eteläisessä USA:ssa. Lisäksi kylvin mm. Lagerstroemia indicaa, joka on lähinnä ruuukkukasvi, tosin perennamaisena sekin saattaisi talvehtia, mutta tuskin ehtisi kukkia meillä ulkona. Hortus ja Kirsikkavaras, siementaimia tulee paljon, joten annan mielelläni pois osan kesemmällä, jos haluatte kokeilla jotain. Kuvassa hyasinttiruukku, joka on nyt parhaimmillaan. Olin ostavinani keltaisia ja sinisiä hyasintteja, mutta keltaiset olivatkin kermanvalkoisia. En siis saanut Ruotsin värejä kuten olin suunnitellut, vaan Suomen.

Kun Hortus taannoin kuulutti täällä puutarhaharrastajia, niin heti löytyikin muutamia innokkaita. Mutta löytyykö täältä yhtään tähtieteen harrastajaa? Itse olen kuulunut Ursaan jo vuodesta -84.

Viime viikonloppuna TV:stä tuli pieni ohjelma Miina Äkkijyrkästä, aka Liina Lång, joka on eräs lempihahmoistani tässä maassa, sekä hänen tyttärestään Lauhasta (mikä viehättävä etunimi). Muistan Miinavaara! henkilökuvaa, jonka näin TV:stä noin neljä vuotta sitten. Ohjelma jäi mieleeni senkin takia, että eräs Tom (terveisiä Turkuun!) oli vieraana kommuunissa, jossa silloin asuin. Hän katsoi ohjelmaa seurassamme, ja sai minut kiinni pinnallisesta ajattelusta, tai jostain sen tapaisesta. Nimittäin jossain vaiheessa Miinan kaoottisen tuntuista ja tunnekylläistä elämää seuratessamme naureskelin, että tuo taitaa nyt olla vain teatteria kameroiden edessä. Tom kysyi, enkö usko että joku ihminen voi todella olla noin tunneperäinen tai sielukas, en muista tarkalleen mitä sanaa hän käytti. Ja siinä samassa tiesin että olin väärässä, Miina ei teeskennellyt, vaan oli juuri oma itsensä.
En lakkaa ihmettelemästä hänen metallisia nautaveistoksiaan, maalla kasvaneena näen että niissä todellakin on lehmän tai vasikan sielu. Siis autonromuista hitsatuissa kirkasvärisissä metallikasoissa.
Pari vuotta sitten kesällä olin Vuosaaressa kyläilemässä ystävieni luona. Pyöräilimme rannalle uimaan Miinan tilusten läpi. Paluumatkalla kapealla, tomuisella hiekkatiellä tuli vastaan Miinan vasikoita, jotka olivat rikkoneet aitauksen ja tulleet tielle. Toinen ystävistäni soitti numerotiedusteluun, josta, kummallista kyllä, löytyi Miinan puhelinnumero. Hän soitti sitten ja ilmoitti että vasikat ovat karanneet. Toivottavasti Miina sai vasikat kiinni…
Matkin nyt Hortusta ja laitan kuvan joistakin siemenistä, joita olen tälle keväälle tilannut. Siinä on upeita monivärisiä pihaesikoita, joiden jalostamisessa englantilaiset kunnostautuivat jo viktoriaanisena aikana. Ja toisessa pussissa on Nelumbo nucifera, tarunhohtoinen intianlootus, vesikasvi jonka juuret ovat syötäviä, ja jolla on ruokalautasen kokoiset tuoksuvat kukat.

Puutarhurin pahin vihollinen on rankaissut tällä viikolla oikein kunnolla. Torpalla Hämeessä on minimi ollut -34C. Perennat ja osa ruusuista on hyvin lumen suojassa, mutta harmittaa että en taivuttanut joitain ruusuja lumen alle viime viikonloppuna. Saa nähdä onko tullut vaurioita hedelmäpuihin, varmasti ainakin persikasta ovat kukkanuput paleltuneet.
M on sulattanut vesijohtoa kaksi kertaa torpalla.
Tänään ostin pitkästä aikaa tietokonepelin, RPG Sacred gold. Se on jo vuodelta 2004, en raaski maksaa 50€ uusimmista peleistä. Syksyllä ostamani Morrowind oli liian hidas ja monimutkainen mun makuun, katsotaas maistuuko tämä paremmin. Aikaa mihinkään pelailuun ei todellakaan olisi, mutta menköön, kun kestää kuitenkin vielä pari kuukautta ennen kuin ollaan tuossa kuvan tilanteessa (6.5.2006), eli tonkimassa multaa ja kylvämässä siemeniä kasvihuoneessa. Muuten tuolla kulmassa näkyvä kelta-sininen juttu on halpahallista löytynyt kitkentätyökalu nimeltään Gardenboy (ihan totta!). Sitä painetaan ja käännetään ja se on tosi hyvä...