Säilöntää tämäkin

Teimme kesällä likööriä tällaisista keltaisista ruusuista, joista Rasmus, toisin kuin me, ei näköjään pidä. Likööri on siivilöity ja pullotettu ja kypsymässä. Emme ole sitä vielä maistaneet.
Sen sijaan sunnuntaina, kun J oli meillä vieraana Villalla, maistoimme kirsikkalikööriä aterian päätteeksi. Kirsikkaliköörin teimme Lepaan puutarhamessuilta ostetuista mehevistä, mustanpunaisista lepaalaisista kirsikoista. (Hyvin harvinaista voida ostaa suomalaisia kirsikoita.) Kirsikkalikööri oli aivan järjettömän hyvää, kuten olin jo todennut sitä siivilöinnin yhteydessä maistellessani. Se on rubiininpunaista ja maistuu karvasmantelilta ja kanelilta. Ja kaikki maku on peräisin vain kirsikoista, sokerista ja alkoholista. Jos ette ole vielä kokeilleet liköörien tekemistä itse, kokeilkaa! Se on helppoa ja tulos on jotain aivan muuta kuin Alkon esanssilitkut.