Helsingin Viikissä toimii nyt kolmatta kesää soma pieni myymälä nimeltään Pieni taimipuoti. Siellä on laaja valikoima erilaisia metsäpuiden taimia, jonkin verran perennoja, kesäkukkia ja vihannesten ja yrttien taimia. Tein siellä tänään varsinaisen löydön; siellä nimittäin oli muutamia kappaleita erikoisia Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan koetaimia. Sain itselleni hyvät yksilöt lännenplataania (Platanus occidentalis) ja otatammea (Quercus palustris). Jos olette joskus Keski- tai Etelä-Euroopassa nähneet katupuita, joiden lehdet näyttävät vaahteranlehdiltä ja joiden runko muistuttaa maastokuvioitua kangasta, ne ovat plataaneja. Plataanit myös tuoksuvat makealta varsinkin iltaisin, hiukan samalla tavalla kuin poppelit, kuitenkin tuoksu on erilainen. Otatammi menestynee ongelmitta, mutta plataani vaatii hyvin korkean kasvukauden lämpösumman, joten se jäänee parhaimmillaankin pensasmaiseksi Suomessa.
Viime lauantaina minulla oli siis kunnia toimia bestmanina ensimmäistä kertaa elämässäni. Tilaisuus oli pitkäaikaisen ystäväni ja hänen kumppaninsa seitsemän vuotta kestäneen suhteen rekisteröinti. Heidän jos kenenkään todella kannatti rekisteröidä suhteensa, sillä he ovat kuin luodut toisilleen. Todennäköisesti ja toivottavasti ovat yhdessä loppuelämänsä. Juhlat olivat hauskat ja liikuttavat, vaikka en ihan täysipainoisesti ehtinyt niistä nauttia, sillä toimin eräänlaisena seremoniamestarina. Juhlaparille luettavaksi valitsemani Rosa Liksomin novelli oli nappivalinta, sillä yleisö ulvoi naurusta sitä lausuessani. Eivätkä juhlakalut näyttäneet tekstistä loukkaantuneen, ainakaan en tullut heitetyksi mereen. Iloinen puheensorina täytti juhlahuvilan aina kun ohjelma taukosi, ja itsekin tapasin joitakin vanhoja tuttuja joita en ollut nähnyt vuosiin. Juhlaparin valmistama tyylikäs multimediaesitys heidän kumpaisenkin menneisyydstä sekä yhteisestä taipaleesta päättyi nasevaan lausahdukseen: I’m not perfect but I’m perfect for you.
Torstaina kävin isän ja äidin kanssa, jotka olivat ajaneet omalla autolla Pohjoisesta, katsomassa Villaa. He eivät olleet nähneet siitä edes valokuvia, sillä heidän tietokoneenkäyttötaitonsa ei riitä liitetiedostojen avaamiseen. He vaikuttivat tyytyväisiltä. Isä penkoi navetan vintiltä 50-luvun aikakauslehtiä, äiti keräsi nokkosia ja siivoili sisällä. Taloon jäi kodikas mäntysuovan tuoksu.
Päivän Tasha Tudor –sitaatti:
”When I’m working in the barn or house I often think of all the errors I’ve made in my life. But then I quickly put that behind me and think of water lilies. They will always eradicate unpleasant thoughts.”
Kuvassa meidän Rasmus (4-v) joka leikkii Indira Gandhia.
