Minulta on kysytty muutaman kerran viime aikoina "miten helvetissä jaksat tuollaisia päiviä?". Kieltämättä...
Millaisia päiviä siis?
Tällaisia esimerkiksi:
Maanantai 1545-2400
Tiistai 0000-0405
Keskiviikko 0325-1820
(ajat UTC)
Eilen istuessani iltakymmeneltä bussissa 615 lentoasemalta Helsinkiin katselin laskevaa aurinkoa ja Helsinki-Vantaalta lähtevää kahta lentokonetta. Olimme kollegani kanssa samaa mieltä, kuinka oikealla alalla oikeasti olemme; päivien pituudesta huolimatta sitä katselee lähteviä lentokoneita ja tuntee jonkinlaista haikeutta rinnassaan: "tuolla tuo menee, minnehän se menee..."
Sitä tulee väsyneenä, aivan rättipoikki, kotiin ja samaan aikaan sitä odottaa seuraavaa lentoa.
Niin siis, miten jaksan tuollaisia helvetillisiä päiviä?
Helposti, tiedän olevani oikealla alalla. :)
2 kommenttia
kesäpoika
5.6.2008 18:09
Lentokoneiden jylyssä on kyllä ihan oma, jäljittelemätön tuntunsa.
Pari kertaa oon ollut saattamassa kavereita lentokentälle, ja se on aika raastava kokemus. Siellä iskee niin kamala kaipuu jonnekin, että sitä on niiiiin kateellinen sille, joka sinne koneeseen pääsee. Ja sitten vielä, kun hyvästit on aina niin ikäviä.
Olisin ajatellut, että kaipuu aikaa myöten haalenee, kun lentää työkseen, mutta hieno kuulla, että ei.
Musta tuntuu, että tiedän ihan tarkalleen, mitä tarkoitat.
Druusi
6.6.2008 10:04
Ei se jyly.. mutta se kerosiinin tuoksu, mikä lentokentillä on.. :D
ja se tunne, kun istuu vöissä kiitotien päässä, kun koneessa on parkkijarrut vielä päällä ja kierrokset jo sitä luokkaa, että koko kone tärisee halutessaan jo lähteä.. :)
<3