Kahden herneen kolinaa

Auurgh! Kello ei ole kahdeksaa ja minä jo joudun käynnistämään aivoni! :)

Nautin näistä melkein yhtä paljon kuin irc-galleriassa niistä pitkääkin pidemmistä kysymyslistoista, joissa kysytään kaikkea ensiarvoisen turhaa! :D

Viisi lempisanaani:
- pupu (ne ovat kivoja)
- lumi
- mau! (siis se, mitä kisu sanoo)
- luonto
- jäätelö :)

Kaunein sana:
kesäyön aamunkoi (okei, kaksi sanaa, mutta kun se on noiden sisältämä positiivinen lataus, niin ei niitä voi erottaa)

Viisi sanaa jotka ovat jatkuvassa käytössä:
- helvetti!
- söpö
- kulta
- "tervetuloa"
- "näkemiin"

Tärkeä sanonta, sananlasku tai aforismi
"Ja Arja Saijonmaa saapui lentokoneeseen uudessa ihanassa iltapuvussaan..." (älkää koettako, tosi insider)
"Mee sit naimisiin sen <whateverjutun> kanssa!" (toinen pikku insideri)
"Jea, bai" (toi siis lausuttuna, oikeasti se olisi kai yeah, bye )
(mun kaikki jutut on insidereitä)

Viisi sanaa, joita inhoan ovat
- vaalilupaukset
- katsotaan
- selvitellään
- hammaslääkäri
- pätkätyö

Puhkikulunut fraasi, josta en pidä, on
"Osaakohan noi ulkomaiset kapteenit edes lentää tällä..."

Sanoja joita tahdon kuulla useammin
- kulta
- palkankorotus (kukapa ei...)

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut:
- IhQ l. ihku :D

Ajattelin, etten löytäisi ketään haastettavaksi, mutta Tethys-parka joutui uhrikseni :>

Maanantai ja uusi viikko on alkamassa kovaa vauhtia.
Jotenkin ilmeisesti takaraivoon on jo ehtinyt kotiutua ajatus lentotyön loppumisesta (ai niin, minullahan on vielä yksi lento jäljellä!) ja hoitsuelämän alkamisesta tauon jälkeen. :)
Tosin asiaa helpottaisi, että saisi nyt yhden ylihoitajan kiinni. Mitä iloa on kännyköistä, jos niihin ei vastaa?! :D

On oikeasti todella outoa, kuinka helpottuneelle tuntuu, kun tämä lentäminen taas väistyy taka-alalle (minulla on vielä se yksi jäljellä!). Nyt jo on sellainen *puuuuuh* olo ja stressitasot laskevat kovaa vauhtia. Ja juuri sain laitettua tutoropettajalleni sähköpostia, eli ehkä tänä keväänä saa myös koulullisesti kilon asioita aikaiseksi! :) Se olisi perin maariallista. Katsoo tosin nyt, vastaako se nainen mitään... Jos ei vastaa, ilmottaudun silti suoritukseen ja ihmetelköön siinä vaiheessa, kun istun hänen vetämällään kurssilla. :D

Mutta jos nyt tarraisi itseään niskasta kiinni ja vipeltäisi keskustaan ja etsimään lisää keikkatöitä! :)

Kivaa päivää ja aurinkoista alkuviikkoa kaikille! <3 Olette kivoja.

Huomenta! :)
Jos kello on neljä aamulla (yöllä!) ja minä istun hereillä, toisessa kädessä kahvikuppi ja toisella kädellä koetan kirjoittaa blogiani, se tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa: olen lähdössä töihin! :D

Jostain täysin selittämättömästä syystä olen odottanut tämän päivän lentoa aika tavalla malttamattomana (okei, viime ajat myös täysin tympiintyneenä, mutta se ei kuulu tähän :). Se, että tämä on ensimmäinen kerta ikuisuuteen, kun en ole menossa ke-su väliä ja vaihtamassa Kanarialla saarelta toiselle, voi tietenkin olla osasyynä. Pääsen jo puolilta päivin paikallista aikaa makaamaan puulin viereen, hölväämään kehooni aurinkovoidetta ja nauttimaan elämästä. Tämän ammatin aurinkoisia puolia! :D

Laitoin eilen myös sähköpostilla ensimmäiset keikkatöille soveltuvat päiväni kesätyöpaikkaani. :) Voin vain kuvitella, kuinka paniikissa olen siinä vaiheessa, kun puhelin pirahtaa. "Tarvitsisimme sinua siellä ja siellä..." Apuapua! Nyt jo alan panikoida; enhän minä enää muista sitä ja miten se tämä tehtiin! :-S
Ja kaiken lisäksi olen hukannut jonnekin mun rintataskusuojan ja nimineulan... :-/ Ne kaksi asiaa tuntuu jonkinmoisille talismaaneille, joiden avulla selviää alkuvaikeuksista. :) Mutta nyt pitää taas lopettaa, kulauttaa nopeasti loppu kahvi masuun ja pakata ja pukeutua. Tähän aikaa vartti! *paniikkipaniikkiapuapua* :D

Kivaa alkavaa viikonloppua kaikille! :)

Whee! Suorien housujen laittaminen jalkaan auttoi! :)
Sain kesäksi keikkatöitä ja nyt pitäisi vain saada kiinni ylihoitajia (ylläri, hoitsuala kutsuu!).
En vaan millään viitsisi soitella jokaiselle ja sitten viimeisenä saada kiinni sen alan hoitajaa, jolle eniten haluaisin. Jos se menisi näin, joutuisin myöhemmin soittamaan "sorry, mutta en tulekaan teille" puheluita ja se ei olisi kivaa. :/
Ja tietenkin juuri se ylihoitaja, kenelle koetin soittaa, on poissa tänään. >)
No, onneksi on huominen. :)

Jasso ja päivä alkaa sitten Elämän Suurilla Kysymyksillä; laitanko jalkaani farkut vai suorat housut?
Olen siis menossa työhaastatteluun. Mutta kun se ei ole silleen *oikea* työhaastattelu, vaan keikkatyöhaastattelu alalle, missä ei käytetä farkkuja ja/tai suoria housuja. :D Työn puolesta saa nimittäin sellaiset ihanat valkoiset vaatteet, joiden alle ei niin kannata laittaa mustia alkkareita. Kokemuksesta tiedän, kuinka ihkusti ne paistavat sieltä lävitse.
Mutta kun työhaastattelijat kuitenkin tietävät, että lennän, niin voisin jo sen perusteella pukeutua sievästi, koska sellainen käy joka tapauksessa aika luonnollisesti nykyisin. Laitoinhan sentään kauluspaidankin! :)
Ja jostain syystä mua jänskittää ihan hirveän paljon.

No niin, nyt se sitten tapahtui.
Äitini soitti minulle tänään itkuisen puhelun keskusteltuaan serkkuni kanssa, joka oli ottanut itselleen tehtävän kertoa äidilleni, että minä en tykkää tytöistä.
Miksi ihmeessä serkkuni pitää puuttua asioihin, jotka eivät periaatteessa edes hänelle kuulu? Toisaalta, asioihin puuttuminen on suvussani (varsinkin äitini puolen suvussa) varmasti yhtä perinnöllistä kuin sydän- ja verisuonisairaudet. Kumpaakaan asiaa en arvosta kovinkaan korkealle. Ja äitini mukaan serkkuni ja vanhempani tietävät nyt asiasta. Ovat kai tienneet taas jo ainakin vuoden verran.
Hetkisen mietin, että jos ovat tienneet asiasta jotain, miksi eivät ole voineet kertoa asiasta minulle. :) No, en aina ole ollut läheinen sukuni kanssa. Enkä nytkään näe syytä muuttua äkillisesti läheisemmäksi. Sen sijaan edelleen mietin ulkomaille muuttoa. :D

Turhaa vouhotusta koko kaapista ulostulo, sanon minä.

Ja mun mielestä mulla on maailman paras äippä :)

Eilen se iski, kun laskeuduin lennolta jonkin verran myöhässä ja jouduin uudelle keikalle ("jee", taas la-su keikka) heti tänään.

Pääsiäisen kunniaksi kärsimysnäytelmää myös lentokoneessa. :D

Olen ilmeisen haluttua tavaraa, kun soittivat minut tälle lennolle jo ennen kuin to-iltana ehdin lähteä lennolle kohti kotia.

Joten, reality check: Klo on 5.10, minä istun lentosukat jalassa (kinky!), valkoinen paita päällä ja suorat housut jalassa juomassa kahvia ja omenamehua ja koetan muistaa hetkistä myöhemmin (kunhan saan blogattua) laittaa puhtaan työpaidan laukkuuni huomista paluulentoa varten.

Ja tämän lennon takia en päässyt maanantain lennolle, minne olen tilannut kesää varten juomia :/ No, joskus käy näin ja pieni lentoemo säästää montakymmentä euroa. :D (voi nekin tuhlata reikäbenettonilla...)

(Ha! viimeinkin tajusin, että kannattaa laittaa postaukset nurin perin, jos haluaa niiden näkyvän oikeinpäin! Ymmärrättehän! :)

Siis joo. Tuli edellisestä kouluviestistäni mieleen, että minähän ilmottauduin (tai siis yritin ilmoittautua) tentteihin, mutta läskiksi meni. Minun olisi pitänyt hakea uusintakertaa opintotoimistolta, mutta en saanut sitä, koska uusintakokeeseen ilmoittautumisen loppumiseen oli alle 14 päivää.

Hei haloo?! Jos itse uusintakokeeseen olisi alle 14 päivää, ymmärtäisin! Mutta ilmoittautuminen kokeeseen muutenkin loppuu noin 3 viikkoa ennen itse koetta, niin sitä ennen pitää antaa vielä aikaa 14 päivää aikaa koululle, että he ehtivät miettiä, annetaanko minulle uusintakerta vai ei.
Kun on korkeakoulusta kyse, Stadia on kyllä ihan kärkiluokkaa. <3 Oikeasti hullumpiakin asioita on tullut nähtyä sen talon seinien sisäpuolella. Ehkä juuri sen takia osaakin suhtautua näihin asiaankuuluvalla "jaa taas" -mielentilalla.

Ja hei! Kauheen kivaa päästäistä kaikille :) Muistakaa syödä monta munaa. Mielellään Kindereitä, kun niissä on parhaat lelut. :D :D (reminds me, en ole syönyt yhtään ainokaista päästäismunea tänä vuonna! Korjaan sen tänään, jos Supermercado on avoinna!)

np. Annika Eklund - Shanghain valot

Kotiin saapui hullaannuttuani Hulluilla Päivillä uusi vaavi; Puumastation Mini :) Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Olenkin jo hetkisen osannut olla aivan hiljaa. :)

Tuntuu, kuin olisin saanut taas asioita hieman eteenpäin tänään. Hieman, mutta silti eteenpäin. :) Soittelin kesätyöpaikkatarjoajalle ja perjantaina pitäisi soitella uudelleen, seuraaville ihmisille tässä linjastossa. :) Tiedä, vaikka se poikisi jotain järkevää.

Toisaalta, tutoropettajani lupasi laittaa minulle sähköpostia tänään saatuaan ruodittua HOPSiani valmiimmaksi, että näkisimme molemmat, mitä vielä puuttuu ennen kuin saan paperin käsiini. Eipä ole laittanut :/ Ehkä HOPS on enemmän viidakko, kuin arvasimmekaan. :D
Mutta silti oloni on positiivisempi kuin ainakaan viikkoon.