Yön pimeinä tunteina pienet stuertit herää...

Huomenta! :)
Jos kello on neljä aamulla (yöllä!) ja minä istun hereillä, toisessa kädessä kahvikuppi ja toisella kädellä koetan kirjoittaa blogiani, se tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa: olen lähdössä töihin! :D

Jostain täysin selittämättömästä syystä olen odottanut tämän päivän lentoa aika tavalla malttamattomana (okei, viime ajat myös täysin tympiintyneenä, mutta se ei kuulu tähän :). Se, että tämä on ensimmäinen kerta ikuisuuteen, kun en ole menossa ke-su väliä ja vaihtamassa Kanarialla saarelta toiselle, voi tietenkin olla osasyynä. Pääsen jo puolilta päivin paikallista aikaa makaamaan puulin viereen, hölväämään kehooni aurinkovoidetta ja nauttimaan elämästä. Tämän ammatin aurinkoisia puolia! :D

Laitoin eilen myös sähköpostilla ensimmäiset keikkatöille soveltuvat päiväni kesätyöpaikkaani. :) Voin vain kuvitella, kuinka paniikissa olen siinä vaiheessa, kun puhelin pirahtaa. "Tarvitsisimme sinua siellä ja siellä..." Apuapua! Nyt jo alan panikoida; enhän minä enää muista sitä ja miten se tämä tehtiin! :-S
Ja kaiken lisäksi olen hukannut jonnekin mun rintataskusuojan ja nimineulan... :-/ Ne kaksi asiaa tuntuu jonkinmoisille talismaaneille, joiden avulla selviää alkuvaikeuksista. :) Mutta nyt pitää taas lopettaa, kulauttaa nopeasti loppu kahvi masuun ja pakata ja pukeutua. Tähän aikaa vartti! *paniikkipaniikkiapuapua* :D

Kivaa alkavaa viikonloppua kaikille! :)