No niin, nyt se sitten tapahtui.
Äitini soitti minulle tänään itkuisen puhelun keskusteltuaan serkkuni kanssa, joka oli ottanut itselleen tehtävän kertoa äidilleni, että minä en tykkää tytöistä.
Miksi ihmeessä serkkuni pitää puuttua asioihin, jotka eivät periaatteessa edes hänelle kuulu? Toisaalta, asioihin puuttuminen on suvussani (varsinkin äitini puolen suvussa) varmasti yhtä perinnöllistä kuin sydän- ja verisuonisairaudet. Kumpaakaan asiaa en arvosta kovinkaan korkealle. Ja äitini mukaan serkkuni ja vanhempani tietävät nyt asiasta. Ovat kai tienneet taas jo ainakin vuoden verran.
Hetkisen mietin, että jos ovat tienneet asiasta jotain, miksi eivät ole voineet kertoa asiasta minulle. :) No, en aina ole ollut läheinen sukuni kanssa. Enkä nytkään näe syytä muuttua äkillisesti läheisemmäksi. Sen sijaan edelleen mietin ulkomaille muuttoa. :D
Turhaa vouhotusta koko kaapista ulostulo, sanon minä.
Ja mun mielestä mulla on maailman paras äippä :)
2 kommenttia
Splenetic
9.4.2007 15:05
Että näin. Jotenkin minusta tuntuu, ettei serkkusi ollut varmaan ihan niin tahdikas kuin olisit itse ollut. Mutta toisaalta, nytpä sekin asia on sitten pöydällä. Ja jos äitisi on mielestäsi maailman paras äippä, luulen että siihen on syynsä; tuskinpa äitisi on millänsäkään jahka pääsee tuosta ensijärkytyksestä yli. :)
Druusi
9.4.2007 15:23
Tätä just toivon :)