Oih ja voih

Jaa itsellä kokemusta tästä upeasta "hetero" maailman tavasta pitkälle seurustelulle ja sitäkin pitemmille kihlauksille... Ja silti useammat noistakin liitoista päätyvät eroon...
No jaa kukin tehköön kuten haluaa... Sitä vain ihmettelen miksi joku luulee etten olisi valmis sitoutumaan koko loppu elämäkseni... Siksikö että pikainen kihlaus ja homo???
Itse olen romantikko yli kaiken... :) Uskon siihen että jos sen oikean löytää sen tuntee itsessään... Oma rakkaani valtaa ajatukseni ja ajatuskin siitä että saa kokea elämän ilot ja surut, hänen kanssaan tuntuu vallan turvalliselta. Parasta on saada vanheta hänen kanssaan. En sano ettenkö ajattelisi ex:ää aika ajoin mutta olen huomannut että se on lähinnä samaa kuin mitä ystävä ajattelee toisesta.
Tämä saakelin välimatka on ainoa rasite kihlaukselle.. :( Juuri kun haluaisi oikein kovasti rutistaa sitä toista tuntuu tuo matka turhankin pitkältä. Netti on onneksi keksitty mutta siitä puuttuu se tunne kun toinen on siinä vierellä. Toinen on tämä ärsyttävän maallinen asia raha... Jos olisi varaa matkustaa joka viikonloppu rakkaani luo, tekisin sen. Mitä siitä että yhteistä aikaa jää aina niin vähän. Tärkeintä on se että saa koskettaa. Ja jottei jäisi vallan hämäräksi tuon koskettamisen merkitys, en tarkoita seksiä vaan sitä kun oma rakas on siinä vieressä... Ihaninta on katsella häntä kun hän nukkuu.. Tunne siitä että vihdoinkin on joku jonka kanssa elämä ei mene valtapeliksi. Se on sitä jotain kumpikin saa olla sitä mitä on.. Ilman ehtoja, eeehei liittomme on yksiavioinen siitä ei tingitä. Mutta haluan hänen olevan sitä mitä hän on, ei sitä millainen itse olen :)
Myöntää täytyy romanttisen höperön ulkokuoren alla vallan toisenlainen minä ja sen puolen rakkaani on saanut minusta esiin :) Hyvällä tavalla...