Kun satuin törmäämään Bowie-levyyn Aladdin Sane päässä alkoi soimaan melodia...jonka hetken tunnistin hämmentävästi Robyn Hithcockin kappaleeksi 1974. Assosiaatio tuli säkeestä "Rebel Rebel was your favorite song", siitä huolimatta että Rebel Rebel on vasta seuraavalla levyllä Diamond Dogs ja Aladdin Sane julkaistiin jo 1973...no, assosiaationi eivät ole kauhean tarkkoja, ja Bowien Amerikka-kausi Ziggyn ja Low'n välillä on jäänyt minulle aika hämäräksi singlehittejä lukuunottamatta...
Robyn Hitchcockin 70-80-luvun vaihteen yhtye Soft Boys on yksi niistä pienistä suurista yhtyeistä joista liian harva on kuullut mutta jotka ovat saaneet kulttisuosiota jälkeenpäin. Aikakausi ei ollut kovinkaan otollinen psykedeeliselle popille, vaikka olisi kuinka hyvää, ainakin jos sitä ei naamioinut punkiksi Television Personalitiesin tapaan...
Sittemmin Hitchcock on tehnyt pitkän sarjan soololevyjä, joita en valitettavasti kaikkia ole kuullut mutta ne jotka olen ovat järjestään hienoja...eilen piti sitten taas kuunnella A Star for Bram, niitä soololevyjen kärkeä. Kärsii parin kappaleen verran samojen teemojen kierrätyksestä mutta mikä tahansa levy jolla on "I Saw Nick Drake"n tasoinen kappale on huomion arvoinen, ja kun päälle lyödään se 1974, Judas Sings, Daisy Bomb, Nietzsche's Way ja niin edelleen niin huippulevy on kyseessä.
Tulikin sitten mieleen toinen pieni suuri yhtye, Big Star. Jos 70-luvun lopun Englanti oli huono aika psykedelialle, niin 70-luvun alun Amerikka ei ollut sen otollisempi anglofiilille power popille. Ja Big Starin hienous tulee esille siinä hauraudessa joka sekoittuu voimapoppiin...kompleksikimppu Chris Bell erosi yhtyeestä ensilevyn #1 Record jälkeen (ongelmina vakava masennus ja huumeiden, homoseksuaalisuuden ja kristinuskon yhteensovittaminen henkkoht elämässä), kakkoslevyllä Radio City on ne tunnetuimmat kappaleet mutta henkilökemia yhtyeessä alkoi käydä myrkylliseksi, ja kolmoslevyn Third aikana oli vain ajan kysymys milloin yhtye hajoaa...siitä huolimatta itsetuhoisuus on harvoin kuulostanut yhtä kauniilta kuin Third. Kuvaava esimerkki on CD-lisäraitana löytyvä kappale Downs, josta tuottaja oli kommentoinut että siinä on hittipotentiaalia, mahdollinen single...niipä laulaja Alex Chilton päätti tuhota kappaleen perusteellisesti.
Mutta levyllä löytyy myös kasa helmiä, Holocaust, Kangaroo, Kizza Me, Big Black Car, Thank You Friends...
Kumpikin yhtye päätyi olemaan suuri vaikutin myöhäisemmille indie-henkisille poppareille kuten REM...
I saw Nick Drake
At the corner of time and motion
I caught his eye
And he caught mine
I said "You're tall."
He said "No taller than tomorrow's ocean."
I saw Nick Drake
And he was fine
And we're in bloom...
I saw Nick Drake
As we were carrying the ice together
Beneath the glass
I saw his face
The net was gone
And all the strawberries of English weather
I saw him pass
Right through this place
And we're in bloom...
I saw Nick Drake
The habits of a lifetime
Will lay you low
Into your grave
And when you're gone
You take your whole world with you
I saw Nick Drake
I saw him wave
And we're in bloom...
(sanoitus kuten se lauletaan levyllä, ei kuten se on kirjoitettu sleevenotessa...)
3 kommenttia
noksu
22.1.2008 18:13
Tuo Big Starin Holocaust on upea kappale. Toimii ihan hyvin myös Placebon versiona...
Samoista ajoista kuin Big Star eli 70-luvun Englannista on peräisin myös eräs lemppareistani nimittäin Joy Division <3<3
Maailmassa on niin mieletön määrä hyvää musiikkia, harmi vaan että elämä on niin rajattu aika.
millikan
23.1.2008 18:28
En ole Placebon versiota kuullut, mutta on aika moni heitä vuosien varrella versioinut...ja yhdistelmänä arvelisin että Placebo onnistuu tekemään oikeutta alkuperäiselle.
Mutta arvelisin kyllä että pitäisit Third-levystä, että jos vastaan tulee...(ja varmaan ne kaksi muutakin toimivat).
noksu
23.1.2008 21:42
Joo voisi koittaa laajemmin tutustua tuohon ja oikeassa oot eli todennäköisesti pitäisin.
Mun luottomyyjällä ei vaan oo tota Third-levyä, joten joutuu hieman etsimään, mutta ilmeisesti hyvää kannattaa odottaa... :)