Viikonlopun leffa oli Will Success Spoil Rock Hunter? Sellainen 50-luvun b-komedia jonka taiteelliset ansiot ovat horjuvalla pohjalla mutta joka onnistuu olemaan hauska ja viihdyttävä.
Naispääosan esittäjästä Jayne Mansfieldistä tuli mieleen Joan Crawfordin kommentti Marilyn Monroesta ja aikalaisistaan, kuinka Joanin aikana seksiä käsiteltiin hienovaraisesti ja vihjailevasti kun taas Marilynit, Betty Grablet yms tyrkyttivät sitä. Mitäköhän mahtoi sanoa Jaynesta, ottaen huomioon kaikki ne irtovitsit mitä tässäkin leffassa saatiin siroteltua Jaynen rinnanympäryksestä...
Ihan hauskan sekoituksen itseironista Marilynia ja screwball-komedian tyylistä sanoittelua Jayne kuitenkin onnistuu vetämään...
Varsinainen leffa on sitten sellainen sokeroitu Faust-tarina jossa mainosfirman mitättömyys (Tony Randall) joka kaipaa menestystä ajautuu vahingossa julkiseen valesuhteeseen kuuluisan povipomminäyttelijän (Jayne Mansfield) kanssa, ja yllättäen yhteiskunnallinen asema nousee kohisten silmissä...ainoa ongelma onkin sitten että tässä vaiheessa ne edellisen elämän tärkeät asiat, kuten kihlattu, ajautuvat pois...no loppu on toki onnellinen.
Reipasta sanailua, hyvin merkillisiä metaelokuvapätkiä (oltiinkohan Hollywoodissa juuri tehty metaelokuvaa tuota ennen? Looney Tunes -lyhäreitä lukuunottamatta), paljon vitsejä Jaynen povesta ja muista ominaisuuksista...noiden metakohtausten lisäksi merkillinen oli tarinan aika reipas etenemisvauhti ja kuinka henkilöt katosivat ja ilmestyivät yllättäen tarinaan uudelleen...jotenkin tuli mieleen että monikohan näyttelijöistä oli tuurijuoppoja joiden "sairastumisia" sitten paikattiin tällä tavalla.
Jayne Mansfieldin muu tuotanto on noussut listalleni elokuvalajeista joihin pitäisi tutustua paremmin. Ennestään tuolla listalla ovat mm. Doris Dayn tuotanto sekä sekalaiset italialaiset genret (kauhu, giallo, peplum).
