Neil Gaiman tarinoi aikoinaan Helsingin matkallaan lukemastaan leffakäsikirjoituksesta sarjakuvastaan Sandman...käsikirjoitus alkoi kuten sarjakuvakin, Morpheus on vangittu maan päälle, tällä kertaa huipputeknologiseen vankilaan...mutta kun sähkökatkos pimentää puoli Manhattania (jeps) Morpheus pääsee pakoon, ja ensimmäiset vuorosanansa kuuluvat "Ha, puny mortals, think your prisons could hold ME?" tai jotain sinne päin...jostain syystä elokuvan tuotanto ei ole edennyt ilmeisesti pitemmälle. Kuten ei myöskään leffaversio Terry Pratchettin kirjasta Mort, josta haluttiin poistaa yksi hahmoista...Kuolema.
Kaikkien maailman tehtyjen elokuvien sivussa on sitten kaikki ne elokuvat joita ei tehty tai jotka toteutuivat jossain määrin erilaisina. Väitteet Orson Wellesin suunnitelmista tehdä Batman-elokuva ovat ilmeisesti vain urbaanilegendoja, sen sijaan The Beatles kuulemma ihan oikeasti suunnitteli leffaa Sormusten Herrasta...ja vaikka "this would have been so shit" onkin epäilemättä totuudenmukainen arvio, olisi se silti ollut hauska nähdä (ja pilkata 60-luvun hippejä moisista rikoksista ihmiskuntaa kohtaan).
Salvador Dalin tekemä Disney-animaatio ei edennyt muutamaa yksittäistä kuvaa pitemmälle, mikä on myös sääli...Olisihan sekin saattanut olla ihan paska mutta toisaalta, ehkäpä ei. Samoin Fantasiasta oli tarkoitus tehdä jatkuva sarja elokuvia mutta sen ensimmäisen huono kassamenestys jäädytti suunnitelmat useammaksi vuosikymmeneksi...
Ja aikookohan Tom Cruise ikinä toteuttaa sitä elämänkertaleffaa legendaarisesta Shaggs-yhtyeestä?
Oma lukunsa ovat sitten elokuvat jotka toteutuivat mutta eri tavalla kuin oli alunperin suunniteltu. Lauran ensimmäinen ohjaaja Ruben Mamoulian suunnitteli "se olikin vain unta" lopetusta leffaan, emme jää suremaan muutosta (vaikka lopputulos onkin yhtenäisyydeltään hieman horjuva).
Dario Argento halusi Suspirian näyttelijäkaartiksi 10-vuotiaita tyttöjä, tällöin lopputulos olisi ollut huomattavasti pervompi mutta toisaalta sen valmistuneen leffan unenomaisuus olisi jäänyt saavuttamatta (näyttelijät olivat myöhäisteini-ikäisiä, mutta vuorosanat pysyivät alkuperäisinä, ja esim. lavasteiden mittasuhteet säädettiin antamaan vaikutelma lapsista...).
Ja mitä olisi tapahtunut Casablancalle, jos lopputulos olisi ollut se toinen (ja Rickin roolissa Ronald Reagan...) Näyttelijöistä sitä spekuloitavaa riittääkin yllin kyllin, ei taida olla yhtään suurta leffaa jossa ei oltaisi jossain vaiheessa pohdittu vaihtoehtoisia näyttelijöitä (joista moni olisi ollut "this would have been so shit"). Ja toisaalta, mitä jos ne ei-niin-onnistuneet leffat olisivat kokeneet pari ratkaisevaa henkilöstövaihdosta?
Huvikseni aloin pohtimaan tekijöitä jotka olisi hauska nähdä samassa leffassa...rajoittuen tietenkin saman aikakauden ihmisiin, ei siis aikakoneella toteutettua Carmen Miranda - Tura Satana - Marie Prevost -komediaa jonka ohjaa John Waters, niin hieno kuin se epäilemättä olisikin...
Sen kummemmin juonia pohtimatta, laitetaan 60-luvun puolivälin Robert Aldrich ohjaamaan leffa jossa näyttelevät Bette Davis, Thelma Ritter, Ruth Gordon, Agnes Moorehead ja Katherine Hepburn. Vähän niin kuin Tyttökullat jossa tulee kirvesmurhia. Joan Crawford, ilmeinen valinta, tapaa varastaa shown liian tehokkaasti että häntä voidaan päästää tällaisen ensemble castin osaksi. Kunnianosoitukseksi leffan nimi voisi kuitenkin olla vaikka Wire Hanger...
Tai 40-luvun puolivälissä Otto Preminger innostuisi tekemään kolmiodraaman ryhmällä Clifton Webb, George Sanders ja Vincent Price. Webb ja Sanders olisivat todellinen bitch queen -pariskunta joiden passiivis-aggressiivista valtapelisuhdetta tulisi sotkemaan Price, tuo lutka. Sivurooleihin voisi heittää vaikkapa Claude Rainsin, ja Errol Flynnin? Vai Tyrone Powerin? Tulkoot molemmat. Ja Peter Lorre on aina hauska sivuosanäyttelijä...
Kaikki tietysti toteutettuna siinä ajan hengessä että mitään ei varsinaisesti sanota suoraan mutta vihjauksia ja innuendoa laitetaan joka kohtaukseen lapiokaupalla.
Oikeasti, tuo olisi maailman paras elokuva.
Myönnetään, nuo ideat pohjasivat olemassaoleviin elokuviin jotka on vain viety pitemmälle loogiseen lopputulokseensa (Whatever Happened to Baby Jane ja Laura). Mutta olisivat ne silti hyviä.
Kiinnostuneet lukijat haastuvat miettimään omia unelmaleffakaartejaan (tai vaihtoehtoisesti uusia skenaarioita Beatles-elokuviin...Elviskin kelpaa. Tai Beatles-Elvis-yhteisleffa).
