Niin, perjantaina olin taas konsertissa...tällä kertaa esiintyjänä La Minor, venäläinen mitenköhäntuotakuvailisi-yhtye. Sekoitus swing-jazzia ja venäläistä kansanmusiikkia, ja sanoitukset (joita en siis ymmärtänyt) ilmeisesti käsittelevät jossain määrin samaa aihepiiriä kuin gangsta rapissa...joka tapauksessa hauska oli, ja niistä ääniongelmistakin keikan alussa selvittiin...
Mutta tuli mieleen jossain vaiheessa että kylläpä tämä kuulostaa kovasti Juha Vainiolta. Ei muuten että artistit tuntisivat toisensa mutta vaikuttajat ovat ilmeisesti samasta piiristä...
Toisella foorumilla marmatin jokin aika sitten siitä että saksalaiset ovat päästäneet Volksmusikin niin huonoon jamaan että ei sitä kestä kuunnella. Volksmusik on siis tätä nahkahousut jalassa soitettavaa umppappaa-musiikkia jonka äpärälapsi suomalainen humppakin on.
Nykyään se ja sen schlagerimpi versio Volkstümliche Musik on vain vajonnut sellaiseen aita-on-matalin-suohon jossa julkaisuja tehdään mutta kukaan ei tee oikein mitään kiinnostavaa alalla, ja alle 70+ ikäiselle sukupolvelle tarjolla on vain epäuskoista camp-estetiikkaa. Yksi ensimmäisiä tv-ohjelmia joita näin Saksaan muuttamisen jälkeen oli sellainen noin kolmituntinen gaalaohjelma jossa juhlittiin laulaja Heinon mahtoiko olla 40-vuotis-taiteilijajuhlaa tai jotain...kyseinen ohjelma oli uskomattoman omituinen jonka katsoin kokonaan sellaisessa ei-tällaista-voi-olla-olemassa-kunpa-koko-maailma-näkisi-tämän hypnoosissa...
Kuitenkin mm. Eläkeläiset ja Finntroll nauttivat kulttisuosiota täällä, samoin kuin MA Numminen (joka on tunnetusti teutonifiili ja on versioinut muutamia Volksmusik-kappaleita), ja siinä vaiheessa kun levykaupassa tuli vastaan Antero Raimo & Ovet -kokoelma, julkaistu Saksan markkinoille, oli pakko älähtää: miksi saksalaiset toisaalta päästävät oman Volkamusik-perinteensä huonoon jamaan mutta samalla sitten haluavat importata humppaa Suomesta?
Samaan aikaan on sitten näitä La Minorin kaltaisia yhtyeitä, balkanilaista turbofolkkia, Gogol Bordellon mustalaispohjaista punkkia yms, tyylejä jotka pohjimmiltaan eivät ole sen kummempia kuin vaikka humppa tai Volksmusik. Maailma tarvitsee nyt Lederhosen-punkkia tai muita uusia tapoja käsitellä perinteistä materiaalia.
Eipä silti, kyllä suomalaisillekin voi marmattaa, vaikka tilanne ei olekaan ihan niin huono...perinteisten tekijöiden rinnalla metallimiehet ovat ottaneet uutta läheisyyttä kansanmusiikkiin, meillä on tuota uushumppaa (vaikka sitä usein kieli poskessa tehdäänkin...no toisaalta humppa ei ole ollutkaan koskaan mitenkään vakavamielinen musiikkigenre) jne. Toisaalta nykyinen iskelmäkenttä tuntuu jotenkin kovin verettömältä eikä uusia huomattavia tangolaulajiakaan niin paljoa ole, ja vanhemmasta kansanmusiikista populaarivirtaan nousee vain ne ominaisuudet joita metalliskene voi hyödyntää...
Niin, ja Juha Vainio.
Oheisessa kuvassa muuten yhtye Wildecker Herzbuben, niitä Volksmusik-artisteja joita voi etäisesti harkita kuuntelevansa kun heillä on sopivan hupiasenne. Ja kansi oli sellainen että kun sen näki niin pitäähän moista yhtyettä kuulla :)
