Siitä onkin aikaa kun on viimeksi ollut konsertissa jonka esiintyjän on tiennyt etukäteen ja on kuullut jopa levyjään. Periaatteesta ja taloudellisistakin syistä olen suosinut niitä pienempiä klubikeikkoja, periaatteella että yli kahtakymppiä ei lipusta makseta, yleensä reilusti alle...ja toisaalta kun tämä kotikaupunkini ei ole mikään jokaisen maailmankiertueen vakiopaikka niin sitten on tullut käytyä niiden tuntemattomien mutta kiinnostavan kuuloisten esiintyjien keikoilla.
No, ei se Erdmöbel myöskään mikään jättimegayhtye ole. Kölniläinen viiden hengen poppoo joka ulkoisesti näyttää Alivaltiosihteeriltä ja soittaa loungepoppia. No, yhtyeen nimi on slanginimitys ruumisarkulle joten vaikka sellaista siloisensulavaa poppia tekevätkin niin pieni ironia-annos on mukana. Ja sanoituksiaan on kiitelty, pitäisi vain osata paremmin saksaa...
Uusin levynsä No. 1 Hits on coverkokoelma, kappaleita jotka ovat olleet listaykkösiä jossain päin maailmaa...ja soittivat yhtä kappaletta lukuunottamatta koko levyn läpi, vieläpä samassa järjestyksessä kuin mitä ne kappaleet ovat levyllä :) No, se Crash Test Dummiesin hyminäbiisin (Da war mal ein Junge) saikin jättää pois, levyn huonompia kappaleita...ja Joan Osbornen One of Us on karmea myös nimellä Einer wie wir.
Jotkut muut kappaleet, jotka eivät olleet kovin kummoisia levyllä toimivat paljon paremmin livenä (mm. Vengaboysin Auf und ab, Kraftwerkin Das Modell), Riecht wie Teen Spirit on pirun hieno kappale myös hitaana hissijazzina (pasuuna siitä Nirvanan versiosta puuttuikin) ja Kylien Aus meinem Kopf on yksinkertaisesti nerokas.
Sitten kun nuo pakolliset kuviot oli saatu hoidettua niin voitiin jatkaa aikaisempien levyjen parhaimmistolla.
Mutta kolme encorea jotka kestävät yhteensä yhtä kauan kuin se varsinainen konsertti on hieman liioittelua :)
