Der junge Herr Kliffa

Lipeäkala tai livekala on keskiajalta periytyvä ruokalaji, jota syödään enää jouluna. Se on perinteisesti ollut kuivattua turskaa, joskus myös seitiä tai koljaa (kapakalaa). Nykyisin Suomessa ja Ruotsissa kaupattavasta lipeäkalasta 99 prosenttia on kuivattua molvaa, kun taas Norjassa käytetään vieläkin 90-prosenttisesti turskaa.

Syynä molvan käyttöön Suomessa on se, että 1970-luvun loppupuolella turskakannat ehtyivät Pohjois-Norjan vesialueilta. Tällöin kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa.

Kala pehmitetään liottamalla emäksisessä lipeävedessä. Reagenssina on käytetty koivutuhkasta valmistettua potaskaa, jolla saadaan miedompi maku kuin natriumhydroksidilla. Perinteisesti kapakalan on annettu liota 3-7 päivää emäksisessä liuoksessa, jolloin se pehmenee ja sen proteiinit alkavat dekomposoitua. Lipeäkalan ei saa antaa liota liian pitkään, sillä tällöin sen rasvat alkavat saponifioitua ja maku pilaantuu. Pehmennyt lipeäkala pestään juoksevassa kylmässä vedessä huolellisesti ja pakataan. Pakattu lipeäkala säilyy noin 2-3 kk.

Kaupoissa myytävä kala on käyttövalmista sellaisenaan. Kalaa ei pitäisi enää huuhdella juoksevan veden alla, vaan halutessa sen voi pikaisesti huuhtoa kastamalla kylmään veteen ennen keitinveteen laittamista.

Lipeäkala keitetään (nykyisin helpoimmin mikroaaltouunissa) ja tarjotaan valkokastikkeen, maustepippurin ja ilman kuoria keitettyjen perunoiden kanssa. Norjalaiset söivät vuonna 2001 lipeäkalaa 2055 tonnia. Portugalilainen perinneruoka bacalhau muistuttaa suuresti lipeäkalaa.

Lipeäkalan maku on hyvin mieto, ja siksi mausteena käytetään pippuria. Koska kapakala säilyy erinomaisesti, keskiajan kuljetus- ja säilytyolosuhteissa lipeäkala on ollut oiva proteiininlähde. Etenkin katolisena aikana, kun paaston aikana ei saanut syödä lihaa, se oli arvostettu ruokalaji.

Koska lipeäkalan tuoksu, ulkonäkö ja nimen synnyttämä mielikuva ovat varsin luotaantyöntäviä, harva siihen tottumaton pitää lipeäkalasta. Kuitenkin ne, jotka ovat mieltyneet lipeäkalan makuun, usein pitävät sitä kaikkein parhaimpana jouluruokana. Se on kevyttä ja helposti sulavaa ruokaa ja sopii myös laihduttajan pöytään.

******

okei, muutama seikka viel vaatii tarkistust kuten potaska ja molva.

jep jep, pelottaa et asiat hajoo ja kaikki hävii täst jotenki. jos niin käy ni minkäs sil sit tekee. jos ei käy ni kliffa homma. et kuin pal sit aina itest kiinni eri jutut ni ei osaa sanoo. ja et mitä ihmisten pääs liikkuu ni ei sitäkää aina sit voi tietää. onneks mä aina ymmärrän olettaa ja odottaa pahinta ni ei tu pettymyksii mut ain välil funssaan et kuin pal saa ite ittees lietsottuu negatiivisel ajattelul voimaan pahemmin.

edelleen mua vituttaa ylimieliset ihmiset ja muutamat muut. ei sais luokitella ei mut yhteisii tekijöi aina löytyy. ja kaike voi niputtaa ylimielisyyden piikkii.
*******************
ihan kiva päivä takana. viel edes juuston ostoa ja pieni kiekka vuokraamoo ja kavereil ja alles gut. saanu jo asioi eteenpäi, uutta huomist odottaes. odottaes et kaikki menee just niinku haaveilen.

okei yks mysteeriin kätketty salaisuus mulle on lipeäkala. en vaan pysty oikee ymmärtää.

21.12. mennes olis nyt sit suuri tarve saada kaikki hommat hoidettuu, et kirjotettuu ja funssattuu. ei paha ei paha mut ihan hirvest ei ehi ehkä hengaa täs sit kuitenkaa. tai ehtiihä sitä..

joulu viikon pääst ja mul ei oike pöyhäse. en o koskaa ollu mitenkää kovin jouluihminen ja tänä vuonna mul tuli joku spurtti hetkelliseti ja olin ihan et kreisii kreisii ja pistin joulukorttei jopa ja kaikkee mut se nyt hävinny taas. kunha sais olla rauhas. ja ens jouluna sit saa laittaa oman mustan joulun. hyi, kolmosel ikävää porukkaa aamu-telsus. se pn ihana se yks aamu-tyyppi, joku tuomas tahvanainen tai joku. ihana.. nyt päivän 1/3 kahvikuppi ja sit varmaa naputtaa jotai infoo.

paappa tulee kylää tiistain ja lähtee keskiviikkon. ai kun kiva. tääl jo juustot syyläris.

mulon ministepepri ja oon sitä ny pumpannu ain ku ei o laiska viel saanu aikaa mennä salil. ei ees pilateksee. mul missio olla ens kesän niin v**n hyvännähöne et ihmiset kirkuu kaduil ku vaapun seiloripaidoissani. ei sil et oikesti olisin ee sylipinone mut jotenki en vaan tykkää mun kropast, liian 31-vuotiaan miehen kroppa. ja plus lippu kylien keikal ja siel kuitenki homo-paraati ja gay-invaasio ni ei tohdi olla vastis.

katoin jumpates madonnan viimist kiertuet levylt ja ai vitsi se on kyl hyvä. yhdes kohtaa se hävii lattian läpi, hienon näköst, et mitä kaikkee saa nykyää tehtyy.

okei suihku ja puhtaus ja sit alkaa kirjotus. koitan saada huomen lähtee valmiin shitin ja se vaati et keskittys hiuka ja laittas poppii hiljempaa. ellei sit laittas rufust ja hiuka darrapäissää itkee pirauttas siin sit.

eile oli kliffa ilta, ei menny hirvee myöhää. puhuttii kivoi eikä ees menty baarii. sain viel kyydin kotii ja säästy seki taxi-raha. kaveri raskaana, raukka, eikä voi ottaa häppää. mut siin sit kliffat juoppokuskit.

koitin ottaa hiukan torkkuu jos jeesas mut ei paljoo. seuraavaks kahvi ja suihku ja hirveet määrät vettä ni kai se johonki vaikuttaa. hiukan pahal tuulel vielä ja murheet alkanu kaatu niskaa. kyl se siitä kaikki hoituu. mut silti. vituttaa. kaikki. nyt just.

olo ei hehkee. eilen meni myöhään ja yllättävän humalaan. kaik olis ok muuten mut kyläs jengii ja huuto alko seiska maissa. en olis jaksanu kuunnella länkytyst sulakkeist ja jouluvaloist. hermo aika koetuksel. nyt kutsuu aamusumppi ja antiikkikaupat.

ikä tekee tepposet ja mul alkanu hiuka olee lievi darran oireita nykyää. ei siis mitää oikeet darraa mut hiuka huonommi menee ku yleensä. tai siis ennen menny. ex poti ihan hirvei krapuloi aina. kesti pari päivää eikä oikesti päässy sängyst ylös. vietä siin sit kivaa hengauspäivää ku toinen meinaa heittää henkes eikä saa polttaa ku haisee ja ei saa olla musa kovaa ku hajoo pää. ei mul vaan, anna mun elää tätä hetkee täysil, beibi.

illal sit freesinä pitäs olla liikentees taas. tänää pakko asentaa hiuka valokynää ja puterii, sipasu meikkivoidet ja ihan hetken luomivärii. et näyttäs taas parikymppiselt. onk susses tänää mitää tarjol mul? ei varmaa, ruma ja lihava kun olen.

kun laittaa musiikin tarpeeks lujalle saa luotuu illuusion omasta huoneesta. sama autos saa illuusion ettei mikää vikaa eikä tuulettajan hihna yhtää huuda. juonikasta.

saanu taas puuskan ja juhlistan sitä tauol. lanttuu ja lisää inkiväärii ja hunajaa. illal kait hiuka ulos, yhdel vaa ja ajois kotii. sitä se elämä on. vaik huomen on kyl tuparit mis kans pitäs olla nättinä.

tarviin oman huoneen niinku joku muukin täällä. ihan kirjailmellisesti ja konkreettisesti. nyt. vittu.

jonkun rouvan pihassa. lunta tupaan äijät kiipes auton päälle ja alko hakkaamaan autoa rikki vasaroilla ja talon seiäs luki saksaks ettei saa tupakoida. ei ollu oikeet saksaa mut siin unes sse oli. se oli siis jopa hiukan ahdistava reissu. ei sillee suoraa painajainen mut jotai ronkelii siin oli siin unes nyt. mul ihan sairaan paha maku suus, pitäs pestä hampaat.

perjantai tas ja viikko menny. ens viikon aikan kaik loput hommat pitäd palauattaa koulu. iha ok, tammikuus pitäs alkaa tekee kaikkii päätöksii. ja saada työpaikka kans tietty.

new jersey kieltäny kuolemantuomion, lenita oli eilen rähjäämäs telsus ja anttila sekoilemas edellispäivänä. oli frouwa kovil siin haastattelus, lenitast en o koskaa tykänny. huutaa liikaa (ja tä on pahasti sanottu puuppien perheelt..) enkä oikee tiiä onk sen metelinkeskeöl ees asiaa niin hirvessti.

ja viel akateemises hirvest kaikkii kirjoi ku haluius ostaa.. ja uus plaza näytti upeelt. miks pitää olla köyhä? ku ei o jaksanu mennä töihi, aika simppeki vastaus mielestäni.