Der junge Herr Kliffa

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2009.
Seuraava

festarit

ohi taas. oli kivaa. masentavaa vaan ettei o hireest sellasii bändei ku lopulta jaksas kauaa kattoo ja kuunnella. tai siis onhan niitä mut mulla ei o koskaan oikeen toi festarikeikka ollu se keikkojen keikka. harvoi poikkeuksii oli cure provinssis 96.

must ruisrockii pitäs rajottaa, siel oli ihan liikaa ihmisii lauantaina. se oli ahdistavaa. ei yhtää kestä ryysist. olik siel ollu 35 K sit lauantaian tai jottai mut yhtäkaikki, liikaa. eilen oli mukavan väljää, oltiin taas paikalla suhteellisen myöhään mut ajoissa et kaverit kuuli ja näki haluamansa. ma en o koskaa ollu miktenkää fani ja skippasin muutaman ekan biisi jälkee.

hirveesti uusii tuttavuuksii, satunnaisii naamoi ku on tienny 4ever and ever mut jotenki ei o koskaa jutellu. kaveri pokas taas uuden daamin mukaansa ja se ei vaikuttanu mitenkää sellaset et olis kukaa oikee kompannu. mun vihamieheni oli kans kulmil ja jostai syyst se pelle luuli et jaksan sen seuraa ja ku karkasin bissel ni se seuras mukana. se on niin.. eikö voi ymmärtää rivien välistä? ja nostin kissan pöydäl yhden toisen kaverin suhtee.. en tiiä olik se fiksuu tai siis soli pakollista mut sillai et kattellaa mikä pöhinä nousee ilmoil.

mä oon yleensä kännis laadukasta seuraa, niin tänäkin vuonna fsteillä. flowta odotellessa..


työtön

mä irtisanoin itteni töistä ja nyt ollu 2 päivää vapaalla. kreisii shittii. herra antaa, herra ottaa. elämä kantaa. kaverin eilinen suru-uutinen pysäytti. jostain syystä aloin itkemään. tai syyn tiedän. en vaan arvannut uutisen järkyttävän mua niin paljon. tavallaan. järkyttihän se. mä itken hyvin helposti. itkeminen on hyvä tunne, helpottaa. aikoinaan itkin kontrolloimattomasti syystä ja syyttä. tai syystä; oli paha olo. sain apua ja hommat alko hoitumaan.

mulla on hirvee tarve alkaa tekemään jotain hyvää. auttaa jotain tai joitain, helpottaa joidenkin pahaa oloa.

oon työtön, en toimeton. näyttely tulossa talvella/keväällä. kirjan julkaisusta sovittiin kännissä torstaina jukeboksissa. pala palalta haaveet alkavat toteutumaan. the harder you work the luckier you get. illalla ystävän salakeikka salanimellä salabaarissa. mun pitää laittaa mun bändi vielä ojennukseen ja ruotuun. siit tulee hyvä. se on nyt jo hyvä.

viime aikoina kuolema ollu läsnä mun lähipiirissä. en osaa koskaan sanoa mitään, meen aika lukkoon kun joudun puhumaan tunteista tai tuntemaan jotain. se ei meinaa etten haluais auttaa ja olla tukena. itken yksin kotona ystävien menetyksiä. se ei tarkoita ettei ystävien menetykset viiltäis mua syvältä. mä otan osaa kaikkien suruun. vilpittömäati. mun sosiaaliset puutteeni vaan estää mua olemasta enempää tukena.


Seuraava