Kello on nyt kahdeksan ja tämän aamun päivystys on takana. Jotkut ovat ehättäneet kysymään minulta, miksi ihmeessä haluan herätä neljältä aamulla ja valvoa kahdeksaan, kun kerran olen kotona ja voisin nukkua läpi koko tympeän homman - olettaen siis, ettei soittoa töihin tule.
Samalla vaivalla valvon ne neljä tuntia ja menen sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan, kun nukkuisin koko sen ajan koiranunta ja pelkäisin, että puhelin pirahtaa ja saman tien pitäisi melkein olla menossa.
Minusta on toisaalta todella kiva herätä kaikessa rauhassa (vaikka työjutuista tavallaan onkin kyse) ja käydä rauhassa suihkussa ja nauttia kupillinen hyvää, reilun kaupan pakastekuivattua kahvia. :) Kaiken tämän kiireettömyyden jälkeen, olen huomannut, minua ei vit... ärsytä enää läheskään niin paljoa, jos se soitto töihin tulee.
Tänään melkeinpä toivoin, että se soitto olisi tullut. Olisi tienannut hieman enemmän rahaa tälle kuukaudelle (se olisi aivan tervetullutta) ja samalla olisi säästynyt huomiselta kammopäivältä.
np. Danny Elfman - Charlie and the Chockolate Factory Main Title (hulppeaa ja ah-niin-Elfmania)
