Olenko minä töykeä? Tätä kysymystä olen miettinyt muutaman kerran poistuessani junasta ja taas uudestaan noustessani bussiin ja vielä kerran poistuessani bussista.
Minusta tuntuu, ettei ole soveliasta, tällä tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa, olla aina ensimmäisten joukossa vaikka olisikin kiire bussiin tai haluaisi bussista istumapaikan, saati jos haluaisi bussista ulos niin, että ehtii vielä vihreillä valoilla tien yli ja töihin. Ehkä se on vain tunne, minkä itse aiheutan, kun olen huomannut 'etuilevani'.
Tai ehkä se on jotain, minkä opin mennessäni töihin univormu päällä. Silloin ehkä opin siihen, että 'tuon pitää varmaan päästä ensimmäisenä, kun se on menossa töihin'. Mutta nyt, kulkiessani töihin bussilla, missä muutkin ovat menossa töihin ja useat samaan työpaikkaan kuin minä, pitäisikö minun luopua 'minä ensin, kun olen menossa töihin' -asenteestani?
Vai kehtaanko jatkaa töykeätä työmatkailuani?
