Olenko minä töykeä? Tätä kysymystä olen miettinyt muutaman kerran poistuessani junasta ja taas uudestaan noustessani bussiin ja vielä kerran poistuessani bussista.
Minusta tuntuu, ettei ole soveliasta, tällä tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa, olla aina ensimmäisten joukossa vaikka olisikin kiire bussiin tai haluaisi bussista istumapaikan, saati jos haluaisi bussista ulos niin, että ehtii vielä vihreillä valoilla tien yli ja töihin. Ehkä se on vain tunne, minkä itse aiheutan, kun olen huomannut 'etuilevani'.
Tai ehkä se on jotain, minkä opin mennessäni töihin univormu päällä. Silloin ehkä opin siihen, että 'tuon pitää varmaan päästä ensimmäisenä, kun se on menossa töihin'. Mutta nyt, kulkiessani töihin bussilla, missä muutkin ovat menossa töihin ja useat samaan työpaikkaan kuin minä, pitäisikö minun luopua 'minä ensin, kun olen menossa töihin' -asenteestani?
Vai kehtaanko jatkaa töykeätä työmatkailuani?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
2 kommenttia
Bertarido
8.6.2007 22:18
En tiedä miten muualla maassa, mutta täällä Helsingissä minua ainakaan ei ujostuta rynniä bussiin (etenkin kun se rynniminen omassa tapauksessa saattaa ratkaista, seisotko vai istutko 35 minuuttia kuumassa ruuhkabussissa pitkällä lähiöreitillä).
audinkopoika
10.6.2007 23:40
Aina joku on ensimmäinen kulkiessa jossakin. Tärkeintä on, ettei etuile ketään, joka jo jonottaa paikalla. Ei siinä mitää häpeetä olla ensimmäinen, jos sen paikan kiiruhtamalla saat.