This is Sparta, Muthafuckaah!

Kävin sitten katsomassa 300-leffan ja se on...vaikuttava. Sellainen leffa josta on vaikea sanoa onko se paras vai huonoin elokuva ikinä...

Neroutta osoittaa luonnollisesti idea että otetaan jokin genre, tässä tapauksessa eeppinen peplum, ja viritetään kaikki genrekonventiot satakertaisiksi, sillä tavalla että tehdäkseen oikeutta elokuvan tiukalle rakenteelle siitä pitäisi puhua pullistunein silmin ja kimeällä äänellä...lukekaa siis seuraava teksti mielessänne tällä tavalla.

Kaikki tässä elokuvassa on äärettömän liioiteltua ja eksessiivistä...suunnilleen jos yhdistäisi Conan barbaarin (hyvä leffa) ja Busby Berkeley -musikaalit (myös hyviä). Hienovaraisuus on muita leffoja varten, this is Sparta, muthafucka! (tuota viimeistä sanaa ei leffassa sanota ääneen mutta vaikea sitä silti on olla kuulematta).

Kolmella erilaisella/lisätyllä kohtauksella tästä olisi saanut täydellisen elokuvan, nykyisellään se on vain loistava. Puuttuvat kohtaukset eivät ehkä ole kovin realistisia mutta se ei ole hallitsevana piirteenä muussakaan elokuvassa joten...

1) Hai. Leonidaksen olisi pitänyt tapella pirun isoa haita vastaan ja paljain käsin murtaa sen niskan. Steve Reeves -Herkules tappeli vain täytettyä leijonaa vastaan, tässä leffassa on edustavasti vastustajina sentään sarvikuonoja ja elefantteja, mutta se hai olisi ollut kimeä piste kimeän i:n päällä. Sinänsä ymmärrän miksi hai oli jätetty pois, noiden vedessä tapahtuvien kamppailujen funktio on perinteisesti saada sankari/sankaritar/molemmat märkiin vaatteisiin jotka takertuvat vihjailevan paljastavasti vartaloon...ja kun lähtökohtana on että sankarit pukeutuvat nahkatangoihin niin ei lisäpaljastavuuteen ole juuri varaa (jos pysytään mainstreamin piirissä).

2) Siinä kohtauksessa jossa kuningatar Gorgo puhui neuvostolle, olisi pitänyt taustalle tulla kuoro Spartan naisia ja lapsia jotka olisivat laulaneet Tähtilipun. "...land of the freeee and the hoome of the braaave..."

3) Kuolema heitettyyn miekkaan. En ole varma oliko leffassa jo tällainen kohtaus, ainakaan sille ei annettu tarpeeksi huomiota...joka tapauksessa "bad guy dies of thrown sword" on oma subgenrensä jolle ei annettu sen ansaitsemaa kunnioitusta. No, hyvä on, pahis loukkaantuu heitetystä keihäästä, se on jo aika lähellä.

Kuten edellä mainitsin, pidän Conan barbaarista. Pidän niistä vanhoista Steve Reeves-Herkules-leffoista. Rakastan kämäisiä eksploitaatioleffoja, ja harvoin näkee näin hyvin ja suurella budjetilla tehtyä kämäistä eksploitaatioleffaa.
Kyllä, elokuva on äärettömän loukkaava. Pahis Xerxes todellakin näyttää ja käyttäytyy kuin drag queen...odotin koko ajan että jostain taustalta ilmestyisi diskopalloa kantava orja ja Abba alkaisi soida...ja se on vain alkua. Mutta se on sama kuin hermostuisi South Parkista...ainakin itse nauroin runsaasti teatterissa.

2000-luvun paras elokuva, ainakin niistä mitä olen nähnyt. Ja mieltä lämmittää ajatus että jossain ahdistavassa USA:n keskilännessä on teinipoika tai useampi joka saa tästä leffasta materiaalia seksifantasioihin muutamaksi vuodeksi (minä en tarvitse, minä saan käsiini jo oikeaa pornoa).