Viikonloppuna tuli taas nähtyä erikoinen elokuva, Don't Bother To Knock. Marilyn Monroen ensimmäinen päärooli, vuodelta -52 (eli ennen näitä Miten miljonääri naidaan, Herrat pitävät vaaleaveriköistä yms.).
En kauheasti tiennyt leffasta muuta kuin että yksi tuttu Marilyn-fani (yllättäen homo) oli kehunut kovasti. Ja leffa yllätti kyllä tehokkaasti, koska se oli hyvin kaukana siitä mitä Marilyn nykypäivänä edustaa.
Kyseessä oli nimittäin psykologinen draama noir-vaikutteilla, Marilyn esittää hotelliin palkattua lapsenvahtia joka on aika pahasti sekaisin...filmi oli mustavalkoinen, tapahtui melkein kokonaan yhdessä hotellihuoneessa ja Marilyn esitti näyttelijätaitojensa sellaista puolta jota harvemmin on nähty joskin "viaton vamppi"-look oli toki jo hallussa (vähän samaan tyyliin Lucille Ball kävi vetämässä pari hyvää roolia noir-dekkareissa ennen kuin heittäytyi puhtaaksi komedienneksi).
Ei se mitenkään loistofilmi ole mutta erikoinen, hyvin erikoinen...niitä leffoja joissa ei pystynyt arvaamaan yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu.
