Der junge Herr Kliffa

vuos vaihtuus ja pelsel monta surta kysymyst pääs. ku non kans asioi mitköä sit hiuka sitoo apikallee ja sit ku en kuitenkaa tiiä haluunk olla niin vitun paikallaa. tai joo, halun , mut samaa aikaa onk se sit sitä pelleilyy ja turhaa panikointii mitä oon runnonu mutenki viimeset 12 vuotta? et ei vaan voi olla hyvä missää, et pakko kaivata vaan niin perkeleesti joka suuntaa. nythä mul on ihan pohjaton ikävä takas hesaa. ja en ees tiiä onk mul oikeesti ikävä hesaan tai siihen menneesee aikaa mitä en saa enää millää takas. mua vitutti sillonki ku lähdetti kämpäst ja uudet vuokralaiset (soli siis ihan vuokrakämppä) oli maalannu koko paikan. oltii kuitenki suurel rakkaudel laitettu torppaa kuntoo ja maalattu kivaks kaikki ja funssattu värit. ja oon aatellu et pitäs ottaa kaverin kautta yhteyt ja kysyy yhtä tauluu mist oon aina tykänny. kai ne jossai olis viel tallel.

toisaalta mua oksettaa hesas kämppien hinnat just nyt. niis ei o mitää logiikkaa ja samaan aikaan must tuntu et olisin hesas taas hetken aikaa onnellinen. sit vois taas palat turkuu. tai lähtee berliinii pitämää näyttelyy itestää. mut kun mä en haluis maksaa järjetönt vuokraa jostai ankeest luukust mut eipä mul nyt o varaa oikee ostaa hesast mitää. kai. emmä tiiä.

oon alkanu jumitta timberlaken ekas soolos. kliffoi judui. uudemmat sit onki jo turhan..

mut sit tää et koska oon alkanu loveen justini ja miks ni sillo ku soli arena homme+ kannes tatskattuna ja hakattuna ilman paitaa. sitä ennen soli vaan permianentattu britneyn fag bangle mut sen jälkee (ja ku britney alko röökaa ja kaikkee) siit kehkeyty aika joutsen.

ja kaupat auki tänää vissii. meinaan et solis mentävä hiuka kattelee onk kreisi ale-meininki. ei sil et olis mitään mitä nyt niinku tarvis tarvis, mut ainaha sitä jotai tarvii ja haluu.

eile oli kliffa ilta. ystävät kool ja rento kiva meininki. oon itelleni sne verra uskolline et taas lähdin kotii jo ajois. en tykkää nykyää baareist ihan hirveesti, oon mieluummi kamujen kaa koti-iltaa viettääs ja sillai. ja toisaalta ku toi nukkuminen on alkanu mene taas hiuka enemmä konseptuaaliseks ni ei oikee jaksa hirvee myöhää vaappuu missää ku kitenki herää varhai ja ei oikee saa nukuttuu et koittaa lepää vaan jossan muodos.

näin unta siit asuntolainast. soli kreisii, pankin frouwa soitti mul et en ehtiny tähän ekaan kierroksee mukaa, et seuraava kierros sit ni olen mukan arvonnas (her words, not mine) et siihen menee aikaa sellanen 2-3 kuukautta. sen verran tiiän pankkien toiminnast et en usko ton olevan ihan uskottava skenaario ni annan asian olla sen enempää murehduttamast mua.

sovittii ystävän kans et tehdää yhdes se keittiön lattian laatotus. paitti siin sellanen diili et jos se löytyy vahingos se alkuperänen lattia sielt horrormuovimaton alta ni sit tietty fiksataa se. jos vahingos löytyy vangaa puuta ni kössin ystävien eteisest maalausvinkit. ja vanhempie kanalas tai autotallis vois ottaa sit maalaten ja hioten kaapistoi ja lipastoi. ja jeesus pitää käydä ostaas. ja paspis mun ystävän tauluu. ja ystävä.

paluu arkeen meni kivuttomasti, ok työpäivä. sovittiin et mulle teetetään uudet työvaatteet, simppleii mustaa, hiuka glitterii, smokkihenkist, satiinikaulukset, 1 nappi, easygoin' ja casual but cool. simplicity and utility.

alennuksii en ees menny tänää, jos niit kenkii menis kyttää ens viikol. ku palkkapäivä ja kaikkee. non ruåttalaiset kengät, siks varmaa niin kauniit ja upeet.

nyt ruokaa, sit suihku ja alkon kauttaa moikkaa kaverei ku ovat aina kaukaa lontoost saakka tulleet kulmil ja pitää olla hiuka kännis.

takas töihin taas. tavallaa kiva ku arki alkaa mut samaa aikaa on vaan sillee et oikeesti tykkäänk mä siit työstä? no en tietty mut sellast se on. odotan et alkas arki ihan kunnolla ja sais kaik roikkuvat asiat hoidettuu ja sit vois alkaa järkkää muuttoo. mul missiona mun vanha kolhoosikaappi maalata mustaks ja hiukan tekis mieli vaapahtaa tänää kattelee kaupungil et millast kamaa on alennukses. lähinnä mul yhdet kengät ku olen himoinnu ku olis kivat.. ja aina sitä niit vaattei tarvii, kaikkee shittii töihinki ja sitä peruskamaa, mustaa ja harmaat.

oon saanu niin helvetisti ihmisilt faktatietoo asunnoist ja niitten ostamisest ja "oikeast" hinnast ja kaikkee et mul ihan tullu sellanen periaatteellinen ajatus mielee et mä ihan ite päätän mitä siit tarjoon ja mitä siit maksan. sen rempan ja nää oonki jo päättäny et milt näyttää ja tavallaa hassuu mut siihen kukaa ei o oikee sanonu mitää, paitti sillai ollu ihan komppaamas et joo kuulostaa kivalt. vaik olis voinu kuvitela et siihen(kin) asiaan on ihmisil niin paljon sanottavaa ja opastettavaa. mun kylppäri on kul muutaman vastasanan herättäny matkan varrel mut sit taas ne ihmiset kenel jotenki maku hallus ni on aika ollu siitäki juones mukan.

ja sit kissa.

on ohi, praise the lord. en o koskaa ollu jouluihminen. ahdistaa vituttaa ja onk kamalampaa musaa ku joululaulut? no ei, hyi fan. anyways, oltii eilen kaverin kaa muutamalla, törmättii pariin blogituttuun (no tuttui muutenki) kektä katos paikalta nopeemmin ku oltais uskottukaa. mentii muutamalle siihen yhtee pienee paikkaa mis saa röökaa sisäl ja join siel mustaherukkabissee. sit aloin olee sillee et moi, tahtoo nukkuun. olin laittanu taltee sen .. öö.. dokkarin (?) dokudraaman versaillesist ja sen jälkee marie antoinettest ja no, ei nyt tietty mitään infoo tullu uutta, versaillesis oli ihan ok puvut ja lavasteet mut antoinettes oli hiukan turhan.. halpiksenkin olost aika ajoin.

mul missiona saada kissa. mullahan on tää hinku et sphynx koska non vaan niin siistin näkösii mut sit taas samaan aikaan oon tohkeissani et musta siamilainen ja/tai valkonen cornish rex. mut mut.. maatiaisetki ihan jes, ja siin olis taas se fiilistely ku näin kavereitten kissan nyt aattona ni oikesti, nätti ja kliffa.

onneks kissa on asia mikä ei o just eniten pinnal nyt, eka täytyy säätää se kämppä itellee tietty. remppa tehty mun pääs jo valmiiks, remppareiska olemas jo keittiön lattian laatotuksee ja muut saan melkee ite hoidettuu ku so far pelkkä hiomist ja maalii. ens jouluna sit onkin kaik mustaa ja hienoo. uus kylppäri aikanaan, ku remppa hallus. ja ehkä siihe mennes on sit kans tää kissa-issue diilattu kondiksee.

nyt alan kattelee angiee. geena davis.. oikeesti eik mitää järkevää leffaa tuu jouluna ees?

pelse elää omaa aikaa ja omas hitaas maailmas ja perskeles, en o tajunnu ja huomannu et finnkino esittää (livenä?) oopperoi metropolitanist. doctor atomic meni jo tietty ohi suun. voi video, olisko saumaa et atomicci tulis hesaa? don't think so mothafukkas.. vitsi, kaverin kaa haaveillaa et päästäs käymää nykis, otettais tatskoi ja sit vois mennä siel oopperaa.

katoin kaverin kuvii itestäbi amerikast. hyi helvetti, miks mä oon amtamu itteni turvota barbapapaks? ja jatkaa vaan syömist nyt joulun riemuks.

muute ihan kivaa ollu ja on. aika sillai.. rennosti tullu otettuu.

mun netti jumittaa joulun kunniaks ja katton parhaillaa eilist elokuvaa ku tuli päiväl "päivä ilman sotaa" ja funssailen elämää. riisipuuro tulos just ja haaveilen keittiörempntist. sain kavereilt lahjkas kirjan ikoneist (ne meinas eka et olisivat ostaneet mul ihan ikonin mut iitten hinnat hiukan fit fiu) ja mietin josko olis aika duunaa jotan ku pitkää pääs pyöriny multi-uskonnollisest mallistost. ikonit kauniit ja tykkään ku niis niin karu meisinki ja tykkään kovasti krishnojen kuteist ja kasvomaalauksist. kaduil pyöriny nyt krishnoi ja varmaa aikasemminki jo pohtinu et olis kliffa päästä sinne luostarii touhuu hetkeks ja kyselee nist kaikikst jutuist. ja suuri osa niit aika nättei poikii kans.

kuka ihme soli ku oli 90-luvun alus niit ikonihenksii kledjui? ei se ollu gaultier tai olik? jösses ku pää alkaa haparoimaa jo vaik olen vast 32 vuotta nuori. (mä en löydä nyt mistää niit pierre&gillesi omakuvii mis krishnamaskit naamas ni laitetaa sit joulusee teemaa sopivaa kuvaa..)

nii, antony tulos suomee ja mul lippu sinne keikal kans. ja joo joo, kai mun kuuluu sanoo et mä tykkäsin antonyst jo sillo ku muut oli vast pilke isäns silmis mut son kans totta. olin menos antonyy kattoo sillo muutama vuos sit ku soli hesas mut mul iski pakokauhu matkal ja en pystyny menee. soli sitä eron sekoiluu ja oksennust. mun olis pitäny hakee lippu vanhast kodist ja mennä pimeesee tavastia kuuntelee antonyy. yksin. se ei olis ollu ehkä paras setti. siihen mielentilaa.

ja kaikkein kaunein kappale edelleen mulle on soft black stars.

luin imagest antonyn haastattelun ja melkeen itkin. moni osanen osui kohdalleen, ja oli se sit kuin tarkaan mietitty imagon pönkityst ni mitä sitten? kuka ei eläis imagon varas ja fasadin takan ja muutenkin, mä en o koskaa osannu aatella et ihmisten pitäs olla jotenki.. aitoi. ku aattelen asiaa sillee et jos mä saan kiksit jostai ni sit saan, son mun asia. mä en o koskaa kokenu tarvet saada isoveljee tai muuta mentorii itelleni opastamaa mua elämäs. omien virheiden kautta oppii paremmin. ja kun viel sitä herkästi joutuu nöyrtymää liika jos alkaa muitten oppien mukaa menee. tai siis must on ihan ok ja fine et mulla on omat tulkinnat asioist ja esim vaik just musiikist ja ihmisist ja jos saan.. vaik siit antonyn haastattelust tunnekuohut ku työntää mua eteenpäin ni eik se o ihan sallittuu?

mul on kans andy warholii yhteys. tai siis tkkään kovasti. kävin aikoinaa kipakan keksustelun lostaris jonku pellen kans siit et tekik warhol taidet tai ei. no, warhol maalas ja paino, kuvas ja filmas. ja teki taidet. monta mones, must andyn paras taideteos oli andy warhol. ihmiset on nii vitun tyhmii välil. tai jotkut on aina. jotkut ei koskaa.

candy oli niin kaunis.

"from the corpses flowers grow"

karl lagerfeldil on syntymäpäivä syyskuun 10.