antony

nii, antony tulos suomee ja mul lippu sinne keikal kans. ja joo joo, kai mun kuuluu sanoo et mä tykkäsin antonyst jo sillo ku muut oli vast pilke isäns silmis mut son kans totta. olin menos antonyy kattoo sillo muutama vuos sit ku soli hesas mut mul iski pakokauhu matkal ja en pystyny menee. soli sitä eron sekoiluu ja oksennust. mun olis pitäny hakee lippu vanhast kodist ja mennä pimeesee tavastia kuuntelee antonyy. yksin. se ei olis ollu ehkä paras setti. siihen mielentilaa.

ja kaikkein kaunein kappale edelleen mulle on soft black stars.

luin imagest antonyn haastattelun ja melkeen itkin. moni osanen osui kohdalleen, ja oli se sit kuin tarkaan mietitty imagon pönkityst ni mitä sitten? kuka ei eläis imagon varas ja fasadin takan ja muutenkin, mä en o koskaa osannu aatella et ihmisten pitäs olla jotenki.. aitoi. ku aattelen asiaa sillee et jos mä saan kiksit jostai ni sit saan, son mun asia. mä en o koskaa kokenu tarvet saada isoveljee tai muuta mentorii itelleni opastamaa mua elämäs. omien virheiden kautta oppii paremmin. ja kun viel sitä herkästi joutuu nöyrtymää liika jos alkaa muitten oppien mukaa menee. tai siis must on ihan ok ja fine et mulla on omat tulkinnat asioist ja esim vaik just musiikist ja ihmisist ja jos saan.. vaik siit antonyn haastattelust tunnekuohut ku työntää mua eteenpäin ni eik se o ihan sallittuu?

mul on kans andy warholii yhteys. tai siis tkkään kovasti. kävin aikoinaa kipakan keksustelun lostaris jonku pellen kans siit et tekik warhol taidet tai ei. no, warhol maalas ja paino, kuvas ja filmas. ja teki taidet. monta mones, must andyn paras taideteos oli andy warhol. ihmiset on nii vitun tyhmii välil. tai jotkut on aina. jotkut ei koskaa.

candy oli niin kaunis.

"from the corpses flowers grow"

karl lagerfeldil on syntymäpäivä syyskuun 10.