• pelsepuuppi

puhuja

kävin puhuus mun entises koulus, siel joku juhlavuos ja haluuvat entisii oppilai puhuun asioista ja elämästään. mä menin. sain glögii ja piparii (noh noh..) ja ihmeellisii fläsärei viidentoista vuoden takaa. joitain opei jääny eläkkeel ja joitain siel on samoi naamoi. must kaikki oli sillon jo 50 ja haudan välissä ja nyt ne onki edelleen alle viiskymppisii. laittaa lapsosen miettiin et minkä ikäsi ne on ollu sillon, elle kolmenkympin jotkut ja niin kovin vanhoja mukamas. hassuu. kaikki oli hirmu ystävällisii ja kivoi ja ihan aidosti kuulostivat kiinnostuneilta mun elämästäni. enkä es valehdellu missään kohtaa. tajusin iteki et onha mul ollu ihan kiva ja vaiheikas elämä lopultansakin. elämä antaa ja elämä ottaa, elämä kantaa ja carpe diem. eilinen mutto otti voimil hiukan ja sellane olo ku olis hiukan darrassa. vaikkeb ees juonu ku pari sirpaa iltasel. tänää vaan paikoojen laitoo ja huome aamiust jatku muutto, loput kamat ja loppusiivous. hiuka mul on haike olo ja sellanen et olihan se ihana koti se edellinenkin. samaa aikaa haluisin ostaa kämpän ja sit taas muuttaa helsinkii, olla ihan yrittäjä ja saada vakkariduunin jostai. olla nätti ja fräsh mut sitähä mä oon anyway ni sitä ei kande ottaa things to do listal. nyt alan pesee gallerian lattiaa. tää on niinku hirveen ylellist tää taidemaailma.

3 kommenttia

mopsi22

10.11.2009 13:30

Pese pese, mistäs taiteilija muuten saisi inspiraationsa kuin kärsimyksestä. Vähän stereotypiaa lainatakseni...

pelsepuuppi

10.11.2009 20:16

kruunu kirkastu tänää oikeen urakalla. niinku joka päivä ku oon töissä. mut tottahan se on ettei aito taiteilija voi tai saa myydä itteesä, et kuoleman jälkee voi sit olla ok et tekee työt kauppansa.

martin

24.11.2009 15:42

Ylellisyys on ihanaa!