Juuri kun olin vajoamassa omaan pieneen surkeuteeni. Tuli puhelu joka antoi toivoa. Todella mielenkiintoinen työharjoittelupaikka saattaa olla tiedossa. Paino sanalla saattaa.
Olen kuitenkin luottavainen. Sillä tähänkin saakka ovat asiat järjestyneet kuten ovat elämässä. Toinen puoli musta yrittää olla hillitty ja varovainen ja silti tärisen innosta toisella puolella. Eloisa fiilis kertakaikkiaan.
wow. Tajusin juuri että tasan vuosi sitten oli ensimmäinen lause tätä blogia! Melko hurjaa. Hyvä minä :)
Jalka ollut kipeä koko päivän, eilisestä saakka. Koko eilinen päivä oli tosi väsyttävä ja pitkä, täynnä kaikkea. Tänään ehkä on tullut kärsittyä siitä sillä jostain syystä tekee mieli vaan itkeä koko ajan. Tenttikin meni ihan vituilleen suoraan sanotusti. En itkenyt kuitenkaan tentissä mutta luulen että kohta se tulee.
Mulla tuntuu olevan sellainen harhaluulo että jokaisena päivänä viikossa pitäisi saada aikaan jotakin hyödyllistä ja tuntea itsensä reippaaksi yli puolet päivästä. Tiedän että tää liittyy olennaisesti mun ankaraan yliminään jonka juuret on vasta repeilemässä. Mutta kun se ajatus on niin sitkeä. Että unohdan sen kuinka tekisi mieli vaan tuijottaa kattoon ja saada kiinni siitä tunteesta mikä puskee mutta joka ei mahdu esiin sieltä.
Pitkä sinkkuna oleminen ei ole hyväksi ihmiselle. Sitä tulee sokeaksi syvimmälle itselleen eikä kukaan ole sanomassa siitä, paijaamassa säröjä sileämmiksi.
Kirjoitin siskolle. Söin nuudeleita. Juoksin paikasta toiseen. Suutuin siinä välissä arvostelusta lopputyötä kohtaan. Menetin voimat koska tekemistä tuntuu olevan liikaa. Kävelin kotiin. Ajattelin olevani levoton mutten tiedä mistä se johtuu. Yritin rauhoittua ja rauhoituin. Kuuntelin surullista musiikkia.
Pohdin unta jossa olin hankkinut uuden hienon auton. Avaimet olivat hukassa. Minun autoni, minun avaimeni. Hukassa vielä. Mietin sitä tunnetta kun istun omassa autossani ja ajelen ympäriinsä. Ja tiedän että avaimet ovat virtalukossa.
Ensimmäisenä tulee kai jäänne vanhasta. Muisto, tunne, salaisuudet. Ja katsoessa ajattelee: niinkin kauan, niin syvältä ja pitkään.
Ei vielä tiedä tulevasta, ei usko, luottamus puuttuu. Vaikea tietää vaikka tietäisi kuitenkin. Vaikea siirtyä alakulosta uuteen. Ja siirryt kuitenkin sillä mihinkään ei voi jäädä seisomaan jos se polttaa, jos se kuivattaa hitaasti, hitaammin kuin unohdus.
Tässä hetkessä on kaikki, seuraava täynnä multaa ja turvetta, uuden maan tuoksua. Kuin koti joka on vasta asutettu, vieraat tuntevat seinien äänet ihollaan. Me muut emme huomaa. Kun muistomme tarttuvat äänettöminä nurkkiin.
Tänään on sunnuntai. Päivät kuin veneitä. Loskaa maassa. Huomaan ettei sää hetkauta minua, sisällä on kuitenkin lämmin.
Kaipaanko sinua, lähemmäs kuin kerron. En. Kuuluu vastaus. Tuntuu kuitenkin silti kuin sinä olisit nyt pinnalla minun elämässäni. Ehkä vain tämän tovin ja sitten aika on toinen. Niin kuin sillä on tapana. Näen taas ehkä unessa. Mitä kerrot ja miten tulet. En minä usko sinun kulkevan ohitseni, vielä. Meillä on luku jatkettavana keskenämme.
Eiliset keskustelut pyörivät ympärilläni. Jatkeena kaikelle sanottiin enemmän kuin aiemmin. Minä puhuin niin kauan ja kovin etten muuta enää jaksanut. Ja nukahdin tyyntymättömänä.
Lähellä on sinun pintasi.
Prologi
Tyttö kulkee pellon poikki, hämärää, miettii kannattaako lähteä, matka on pelottava. Saapuu metsän laitaan, puusta roikkuu tapettu/hirttäytynyt nainen. Kauhu. Matka jatkuu kuitenkin.
Seuraan liittyy yllättäen viehkeä nainen, ottaa päähenkilöä kädestä ja hymyilee, pelko hellittää. (heh, laulusta) Lyhyen matkan päässä joku ilkeä nainen tulee mukaan, yrittää vietellä toista naisista, ehkä onnistuu siinä.
Seuraava kohtaus
Ollaan sisällä huoneessa, pelottava nainen ja viehättävä nainen vehtaavat keskenään. Pelottava katsoo päähenkilöä viettelevästi, ilkeästi, samalla kun suutelee viehättävää. Ja ryhtyy syömään tätä. Kuorii ihoa vähitellen. Lopulta jäljellä on enää vain veltto ranka.
(kauhunovellikokoelmasta Päänsekoittajat)
Näin unta että juoksin pakoon erästä lapsuuden maisemissa. Ja oivalsin että sellainen olo mulla on ollut. Levoton, kuin pakenisin. Lopuksi se kyllä taisi saavuttaa mut. Ja säikähdin hereille. Sellaista säikähtämisheräämistä en ole kokenut kuin kerran elämässä aiemmin.
Ajattelin että tällaistako on. Kun suostuu jatkuvaan rakentumiseen eikä koskaan koskaan ole valmis sillä valmista ei ole.
Mitä seksuaalisuus merkitsee kulttuurissa? Kuinka sitä käsitellään erilaisissa yhteisöissä?
Ihan pienestä liikkeelle. Oman käsitykseni mukaan seksuaalisuus ei ole pysyvä käsite tai olotila, vaan se muuttuu ja muovautuu iän mukana. Kasvaa kuten ihminen itsekin. Seksuaalisuus voi olla variaatiota kahden sukupuolen kohtaamisesta, eriasteisesti. Samaa sukupuolta edustavat voivat löytää toisistaan vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia ja toisinpäin.
Kehollisuus on kuitenkin seksuaalisuuden perusta. Oman kehon tunnistaminen ja oman sukupuoliroolin tutkiminen. Millä tavoin ihmiset yleensä tunnistavat itsessään näitä sukupuolirooleja ja niiden lähtökohtia tai vaikuttimia?
Aistillisuus, tunteet. Puhuttaessa seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin näistä asioista, eikö koulun seksuaalikasvatuskin lähde fysiologiaan tutustumisesta? Itse muistan yläasteelta demonstraatiot kondomin käytöstä ja sen miten kiusallista se oli.
Seksistä puhutaan usein jotenkin välineellisesti, mutta laajempana kokonaisuutena se on vähän salamyhkäinen, toki intimiteetin takia, mutta miksei siitä voida puhua enempi koska ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja jokaisessa nää aiheet toistuu. Salailu ja vaikeneminen tukkeuttaa kanavia.
Yöllä kävelin kotiin ja lunta oli maassa. Olin levoton koko päivän ja iltaa kohden se valui alemmas. Levottomuus. Serkun vauvan ristiäiset. Järkyttävän suloinen lapsi. Teki mieli syödä se kertakaikkiaan. Ehkä mun ei ihan vielä kannata hankkia omia lapsia.