Tänään on sunnuntai. Päivät kuin veneitä. Loskaa maassa. Huomaan ettei sää hetkauta minua, sisällä on kuitenkin lämmin.

Kaipaanko sinua, lähemmäs kuin kerron. En. Kuuluu vastaus. Tuntuu kuitenkin silti kuin sinä olisit nyt pinnalla minun elämässäni. Ehkä vain tämän tovin ja sitten aika on toinen. Niin kuin sillä on tapana. Näen taas ehkä unessa. Mitä kerrot ja miten tulet. En minä usko sinun kulkevan ohitseni, vielä. Meillä on luku jatkettavana keskenämme.

Eiliset keskustelut pyörivät ympärilläni. Jatkeena kaikelle sanottiin enemmän kuin aiemmin. Minä puhuin niin kauan ja kovin etten muuta enää jaksanut. Ja nukahdin tyyntymättömänä.

Lähellä on sinun pintasi.