UUUh. Kuudetta päivää viedään mua täs taudis. No ehkä viikonloppu sanoo toden. Sit myös tein semmosta tosi stydiä lääkettä joka rakentuu valkosipulista, hunajasta ja sitruunasta. Sen hajuunkin kuolee jo kaikki eliöt.
Liikkuisi jo, olen malttamaton.
Ei se loppunut:( Mutta ei se mitään, saan viettää laatuaikaa mun kanssa. Ja piru vie, sirkus tuli naapuriin!
Tänään on kolmas päivä kuumeessa. Kuulin että kesäflunssat saattaa olla sitkeitä ja päätin että huomenna loppuu tää sairailu. Todennäköisesti kärsin tästä päätöksestä jälkeenpäin.
Mutta voimat oli kyllä menneet joten en ihmettele että simahdin. Opiskelijoille pitäisi myöntää automaattisesti kahden viikon palkallinen loma jos sitä ei erikseen ole varaa pitää. Se olisi ihan toppen. Ostelisin levyjä koko rahalla.
Sitten olen ollut myös vähän vihainen. Välillä ihan raivoissani jopa. Lähes kaikelle. Puhisen itsekseni eikä voimat riitä että jaksaisin purkaa sen johonkin. Ärsyttävää.
Hurjaa kuinka lähelle itseään voi päästä olemalla vain hiljaa, yhtäjaksoisesti. Olen huomannut että mun suodattimeni (suodatin tarkoittaa sitä joka on jokaisessa ihmisessä, jolla suodatetaan muiden jutut omista) kaipaa viikon yhtäjaksoisen sosiaalisuuden jälkeen ainakin yhden päivän tyhjennyksen, todennäköisesti useammankin mutta siihen harvoin irtoaa tilaisuutta.
Musta tuntuu että muhun on varastoitu todella paljon hitautta ja hiljaisuutta jotka kaipaa enemmän huomiota kuin mitä niille raakuudessani annan.
Eilen päättyi jotakin. Miten itsensä saa hillittyä lepotilaan ihmissuhteen jälkeen? Sellaiseen, ettei odota mitään, varsinkaan itseltään ja antaa ajatusten vaan mennä.
Ikä tuo viisautta ja joskus se viisaus on taakka. Ainakin hetkinä jolloin huomaa menneensä toisen ohi muttei uskalla myöntää sitä. Yksityiskohtia. Pitkä talvi ja yksinäisiä kohtaamisia. Kuin olisi paennut. Ja edestään löytää. Miten voikin olla niin osuva sanonta. Sille tyypille joka sen on laukauissut pitäisi antaa kultamuna. Täyttä kultaa, ei mitään krääsää.