Mitä seksuaalisuus merkitsee kulttuurissa? Kuinka sitä käsitellään erilaisissa yhteisöissä?
Ihan pienestä liikkeelle. Oman käsitykseni mukaan seksuaalisuus ei ole pysyvä käsite tai olotila, vaan se muuttuu ja muovautuu iän mukana. Kasvaa kuten ihminen itsekin. Seksuaalisuus voi olla variaatiota kahden sukupuolen kohtaamisesta, eriasteisesti. Samaa sukupuolta edustavat voivat löytää toisistaan vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia ja toisinpäin.
Kehollisuus on kuitenkin seksuaalisuuden perusta. Oman kehon tunnistaminen ja oman sukupuoliroolin tutkiminen. Millä tavoin ihmiset yleensä tunnistavat itsessään näitä sukupuolirooleja ja niiden lähtökohtia tai vaikuttimia?
Aistillisuus, tunteet. Puhuttaessa seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin näistä asioista, eikö koulun seksuaalikasvatuskin lähde fysiologiaan tutustumisesta? Itse muistan yläasteelta demonstraatiot kondomin käytöstä ja sen miten kiusallista se oli.
Seksistä puhutaan usein jotenkin välineellisesti, mutta laajempana kokonaisuutena se on vähän salamyhkäinen, toki intimiteetin takia, mutta miksei siitä voida puhua enempi koska ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja jokaisessa nää aiheet toistuu. Salailu ja vaikeneminen tukkeuttaa kanavia.
2 kommenttia
martin
20.11.2007 16:18
Ilmaisulle on monia muotoja. En tiedä tuosta puheesta niinkään...kaikelle on paikkansa.
En myöskään tiedä, pitääkö puhua tunteiSTA, vaan tuntea (ja tarvittaessa sanoa).
Keholla vaeltaminen paljastaa. Keho on tarpeidemme kartta.
Seksuaalisuudesta sanot mielestäni hyvinkin.
Tärkeää on oivaltaa (myös) kohtaamisen osalta toisen/toisten arvokkuus oman arvokkuuden rinnalla. Elämässä kohtaamme (mielellään hyvin)!
tellus
26.11.2007 10:34
Totta on että ilmaisu ei aina voi olla puhetta, ei tarvitse. Tunteista voi puhua, kommunikoida monin eri tavoin. Erilainen kerronta kuin puhuttu antaa erilaisia mahdollisuuksia kohdata ja ymmärtää.