vesi oli aamu-uinnilla vieläkin yhtä lämmintä. ei ahvenia näköpiirissä, yksi turpea hanhi meinasi laskeutua pääni kohdalle. teki kuitenkin väistöliikkeen.
avomeressä uidessa parasta on se kun ei tiedä mitä on pohjassa eikä näe pinnan alle. voi olla mitä vaan tai ei vaan mitään. hauki valmiina haukkaamaan. joku ennennnäkemätön olio uida jalkojen alta eikä siitä koskaan saa tietää. ja sekun kelluu pinnalla korvat vedenrajan alla ja kuulee kohinaa ja liplatusta ja outoja pulahduksia ja suhinaa ja yllä on vaan taivas ja yllättäen ilmestyy hanhi joka haluaa tulla mukaan. tai se mitään kai halua muuta kun kellua ja syödä ja munia jos on naaras.
mutta siinä sitä ollaan, kaikki samassa liemessä.