Joulun alla ostin heräteostoksena Glorian ruoka&viini -lehden. Siinä oli paljon hyviä ruokaohjeita, joista joitain kokeilimme jouluna. Kiinnostavin resepti oli azorilainen maitolikööri, se oli saatava heti työn alle. Tuossa kummallisessa sotkussa on maitoa, sokeria, suklaata, sitruunankuorta, vaniljatanko, sekä tietenkin viinaa. Sekoituksen annetaan muhia kuukauden verran usein ravistellen, ja tuona aikana maidon pitäisi juoksettua ja makujen liueta. Kahvinsuodattimen läpi siivilöimällä sotkusta pitäisi valmistua kirkas, vaaleanruskea ja karamellimaisen makuinen likööri. Meillä tölkki taitaa olla liian viileässä (Villan peruslämpö on 15 astetta), sillä juoksettumista ei ole vielä havaittavissa. Eiköhän se siitä synny.
Joulun aikaan luin hyvin pitkästä aikaa Agatha Christien dekkarin, viimeksi olen tainnut lukea sellaisen murrosikäisenä. Alkuteos (Death in the clouds) on julkaistu vuonna 1935. Olen yllättynyt siitä, että jo tuohon aikaan on ollut säännöllinen reittilentoliikenne Englannin ja Ranskan välillä. Historiantuntemuksen vielä suurempien aukkojen paikkaamiseksi lainasin isältä Suuret tutkimusmatkat -nimisen teoksen. Siinä on helppoa ja kiinnostavaa historiaa tällaiselle ihmiselle, jolle historianopiskelu ei maittanut koulussa. Kirjasta opin mm. että Pytheas Kreikkalainen Massiliasta (Marseille), 320-luvulla eaa, kävi tutkimusmatkalla kaukana pohjoisessa, Skotlannissa asti. Kenties jopa "Thulen saarella (Islanti), joka oli kuuden päivän purjehduksen päässä", missä "meri jähmettyy ja yöt ovat hyvin lyhyitä, korkeintaan kolmen-neljän tunnin pituisia". Voi jotenkin aavistaa, miten huikealta ja pelottavalta on tuntunut seistä laivan kannella ja purjehtia kohti tunnetun maailman reunaa. Siis 1800 vuotta ennen Kolumbusta.
1 kommentti
Rokkihomo
15.1.2009 16:53
...Maitolikööri kuulostaa omaan makuuni pahalta, mutta toivon onnea hankkeelle kumminkin.
Historianahmija kuittaa:
Pytheas oli kunnon unohdettu sankari. Todisti suoran meritien ilman välikäsiä Välimereltä pohjoisen kelttien kanssa mahdolliseksi, kuten suullinen tieto hänen omana aikanaan tiesi kertoa foinikialaisten kauppayhteyksistä Tinasaariin eli Britanniaan.
Mutta pitivät ilmeisesti puppuna koko matkakertomusta, ja vasta roomalaiset vakiinnuttivat kulkureitit sitten myöhemmin, kokonaan valtakuntansa sisällä, vaikka jo ennen Massalialla olisi ollut keskeisiä kaupallisia hyötyjä tuosta.
(Tuo Thule saattoi olla myös Norja, siis ikäänkuin "Skandinavian saari".)