Yö.
Pitäisi nukkua, mutta jos menen nukkumaan, aamu tulee liian nopeasti. Jos en mene nukkumaan, puhelin voi päivystyksen takia soida neljältä. Tai voi se soida, vaikka nukkuisinkin. Olisiko parempi joutua huomenna aamusta lennolle, olisi sunnuntai vapaana? Vai olisiko parempi mennä lauantaina lennolle, suunnitellusti? :)
Miksi asunnot Helsingissä maksavat niin rutosti? Ja miksi edes katselen sellaisten hintoja? Jos edes villeimmissä kuvitelmissani uneksuisin ostavani asunnon, se tarkoittaisi sitä, että olen viimeinkin valmis asettumaan aloilleni! En ole! Enhän edes tiedä, haluanko tehdä töitä sairaanhoitajana vai stuerttina?! Ja jos haluan, niin jäänkö Helsinkiin? Muutanko Englantiin? Mitä teen?!
Joskus minusta tuntuu, että olen kuin Mikki Hiiri merihädässä -laulussa: seilaan pitkin ja poikin elämääni kaarnapurrella, vailla mitään suuntia, päämääriä. Missä vaiheessa herään ja tajuan, että "hei! nyt on liian myöhäistä."
Mitä merkitystä on kerätä ympärilleen sänky, kirjahyllyjä, vaatekaappi ja muita huonekaluja huomatakseen vain seuraavassa hetkessä alkavan putkiremontin (tästä on blogattu aikaisemminkin!) ja se jo tekee elämästä sietämätöntä. Samalla se sotkee onnistuneesti (tietenkin vain yhdeltä osaltaan) koko kesän varalle tehdyt suunnitelmat.
Suussani on afta. Ensimmäinen varmaan yli puoleen vuoteen. Siitä jo huomaa, että jokin asia / jotkin asiat vaivaavat ja painavat mieltä niinkin paljon, että kroppani alkaa hermostua. Ja miksi suun sisäpinnalla pitää olla kivulle alttiita hermopäätteitä?
Mutta joo, annanpa aivoilleni aikaa levätä (rem-unta ja kaikkea muuta) ennen kuin aivosilta herättää minut aamulla. :) Fysiologian kirjasta on kuin onkin jäänyt asioita muistiin (pitkäkestoiseen, kun lyhytkestoisen muistin kesto on 5-30 min). :D
Kivoja unia kaikille :)
