Näin tänään... Keskustelua erään helsinkiläisen päiväkodin välipalalla. Osapuolina minä (opiskelijana) ja yksi ryhmän lapsista, jo melkein 3 vee.
Minä: "Eikö olekin mustikat hyviä?"
Muksu: On! Nam! Ne on todella hyviä."
Minä: Ne on sitä paitsi terveellisiä ja niissä on paljon hyviä vitamiineja."
--- (menee muutama lusikallinen mustikkapuuroa ja sitten tulee stoppi) ---
Minä: "Noh? Eikö maistu enempää?"
Muksu: *puistelee päätään* "Ei maistu enempää."
Minä: "Miksikäs ei. Tässä olisi vaan pari lusikallista enää. Ja se on hyvää?"
Muksu: "Mä en pidä vitamiinin mausta."
Kun joku vielä opettaisi, miten tässä tilanteessa pysytään vakavana - ja vakavasti otettavana.
