rahaa

alkanu taas naputtaa apuraha-hakemuksii. se on aina yhtä ankeeta. sama ku työhakemukset (mitä pitäs kans alkaa naputtaa..). aina hirvee murhe et miten asiat saa ilmastuu sillee kätsysti mut prosti, näppärästi mut fiksusti, persoonallisesti mut asiallisesti, ju nou. nyt viel koittanu tehdä apuraha-hakemust duunil mikä niin keksen ettei siit oikee voi sen enempää viel sanoo mitää, ja silti pitäs osata sanoo tavallaa hirvesti. mysteeriin kätketty salaisuus on tämä show. ja jotenki tuntuu et turha sen kummemmin odottaa mitää, viime vuonna sai pätkän, tänä vuon tuskin. toisaalta ei koskaan tiiä, jos vakuutan ihmiset ni miksei. ja selvii sit josku helmikuu lopul. se la vii. nyt olis sillee tän päivän tinki tehty, markkinat odottaa. en tykkää silakast tai sillist, harvast kalast ylipäänsä, muikut saa mut voimaa pahoin, mut silti pakko äheltää ittes sinne rantaa. se on vaan niin kliffa juttu. ku tavallaa olis siistii olla kalastaja, asuis saares ja fundeerais tätä elämää ku syysmyrsky hakkaa majakkaa. mut ei, ei olla.