sain meilii vanhalt opelt. aika kliffaa meilii, mahdollisuuksii ja zäänssei. joo, vaatii kärsivällisyyt ja panostust ja mikää ei varmaa paitti et yrittämät ja panostamat ei voi ikinä tulla mitää. nyt pitäs alkaa miettii sit konseptii, et mennääk lähi-itään ku must ne halatit ja qumbazit on aika upeit, saati kirjailut ym. yksityiskohdat. et lähti reppaval otteel tekee modernii ja länsimaist gallibayaa. tavallaa taas alkaa miettii uusiks kaikkee, et onk just sit kuitebnkaa järkevää kela työpaikan vaihtoo ku toisaalta täs duunis olis mahollisesti sellasii etui ku olis mul ihan ehdottoman absoluuttisen elintärkeitä.. mut toisaalta haluisin massii, toisaalta taas massi ei tuo onne (kiss my ass, mothafukarit, totta munas rahal saa KANS onnee ostettuu) ja sit taas (jatkuu mun mieles loputtomi ja loputtomii)..
otin taas pitkäst aikaa käyttöö mun rannekorut. en o muutamaa vuotee laittanu tällast määrää metalli ranteesee and i like it. voi olla et jämähdän tähän. tuntuu, näyttää ja kuulostaa niin hyvält. kipeenä ja saikul ja katton elisabethii. heitän naapurin asemal samal ku meen lekurii ja sit käyn kaupas hakees kaikkee seelast ku helppaa oloo. punast jaffaa ja shittii, appelsiinei ja pizza olis kiva ylläri. miueliala nousee, enää ei ahdista elämä ja oma rumuus (henkinen) tai kauneus (ulkonen) niin paljoo. mun ranne näyttää niin hyvält, niin kerrassaa hyvält.
mun teksi mieli ostaa se ruåtsinkielinen raamattu, se fash mag slag versio ja pierre&gillesin opus mul vaan kuuluis olla, se päivitetty versio. sit mul se ikonikirja kans ku sain joululahjaks ja aloin kelaamaa et siinäpä olis inspiraatiota kerraksee. et tekis pelse-ikonei.
