mieles

musiikki on mul ihan mieltsin iso asia. sillain et mun mieles kulkee paljon asioi aika hajanaisel otteel ja tiiviil temmol. jotkut sanoo et adhd, jotku et mielenvikanen ja mä sanon ite vaan et ketä vittu kiinnostaa. olen mitä olen, monet tykkää, monet ei tykkää ja ne ketkä tykkää jakaantuu viel muutamaa alalahkoo et ne kenest mä tykkään ja ne kenest en tykkää ja ne kenen olemassaolo on mulle yhdentekevää. sit taas n neki ku tiedän et tykkää mut koittaa olla nonsalanttii ja wannabe ylimielisii ja mul se .. okei se on taas hiuka eri dataa.

mut musiikki ruletta sillai et kaikki mitä mul mieles liikkuu on musiikkii. monet artsut on osannu jotenki pukee sanoiks kaiken sen mitä mul liikkuu pääs. mä en koskaa jaksa analysoida mitää sen enempää äänee, mul riittää se et ite tajuun niin hyvin, nin kovin hyvin mist on kyse.

the knife on mulle aika täydellisyyttä, ollu hirmu kauan. mut sekään ei o mul sillai niin kova issue. se et olen fani. mä vaan olen. ja tykkään.

(ja jos on joskus osattu tehdä übertyylikkyydessään maailamn tyylikkäin konsertti ni moi, the knife ruåtsista.. en pysty ees oikeen tajuamaan miten kukaankykenee tekee mitää näin hienoa)

klaus on mulle suuri juttu. especially sen jälkee ku ostin sen dvd:n nomi song mikä on hirmu koskettava ja hieno. monet kuvittelee et mul on tarve joteni olla erikoinen tai sillai kreisi et tykkään mist tahansa mikä on jotenki outo ja/tai "vaihtoehtost" ja vittu ku jengi on tyhmää. ku moon loppupeleis sillai aika simppeli jannu et tykkään ihan mist tykkään, ilman et jaksan miettii "kuuluuk" jostai tykätä tai ei.

marie antoinette ja elisabeth the golden age on mulle io juttu. monet dissaa niitä ja monet on koittanu opastaa mua et mä en oikeesti saa tykätä niistä koska ne on tylsii ja huonoi ja bla bla ja must se on heti kiinnostava konsepti et ihmisil on niin vahava usko ja luotto itsensä et oikeesti instead of keskutelu asiast tai et miks tykkään esim. antoinettes (en pelkästää siks et siin soi cure ja on hienot vaatteet) mul sanotaan et ei kun se on huono, sä et voi tykätä siitä. sama elisabethin kans. ja samaan aikaa mä en ole koskaan nähny visuaalisesti täydellisempää elokuvaa mitä elisabeth on. olen kattonu sen monta kertaa, mula ei o hajkuakaa juonesta, se on vaan kahden tunnin täydellisyys visuaalisesti. ne vois olla pelkkiä stillejä ja saman mittanen slideshow ja mä olisin myyty.

sit vaan kamaa ku repelee sieluu.

shitti ku on mulle pyhää ja taidetta ja vaan käsittämättömän hienoa.

mua sylettää ku mult joku kysyy mikä on muotii. how could i know and why would i care?