tätä turhautumisen määrää.. miljuuna asiaa pitäs hoitaa ja kroppa hakkaa vastaan. liika yksinolo ja makaaminen saa mut sekoomaan vaik peruslaiska pelle olenkin. enemmän kyse siit et haluu omast tahdost olla tekemät mitään. alkanu stressaa niin moni asia. maannu himas ja ajatus kulkenu ja bloody hell mitä kaikkee tulee mielee ku on aikaa itselleen. mut jees jees kai kaikki lutviintuu. huomen jo pakko olla tolpillaan. sade onneks hiuka helpottaa, ei masenna niin paljoo lojuu himas. onneks ollu yks kaveri kyydis hetken verran melkee joka päivä. hiuka helpottanu. en tiiä. pitäs mennä (taas kerran) hesaan ens viikol säätää asioi ja hommii, se on niin loputon show et haluisin vaan tuikata kämpän tuleen ja olla murehtimat mitään asioi siel. tavallaan haluisin ottaa kliffan takas kans mun kaa tänne, olis jotai seuraa. ja mua alkanu angstaa kans viimeset viikot täällä koska joudun viettää ne vanhempien luona.. ihan kivaa porukkaa, joo, mut ei enää tän ikäsenä jaksais ihan hirvesti hengaa samas kämpäs hein kaa. alkaa piukottaa niin kovin herkästi. vaik kamarin lattiaremontti edes vissii viel ennen lähtöö. ja siinähän ei hermo mee ku ukkon kaa koittaa saada hommii tehtyy. se on niin perus suomi-jäärä. pitää vaan sulkee korvat ja antaa mennä. sit miettii ittensä ni ei se omena kovin kauas o pudonnu. kaikki mun vanhempien mua ärsyttävät piirteet periytyny muhun, tai sit mä oon vaan oppinu ne. niin tai näin aika tulisesti mennään ku koitetaan iskän kans tehdä mitään tai mutsin kans puhuu mitään. ja koko ajan sitä koittaa ajatella et ne tarkottaa kaikel touhotuksel vaan pelkkää hyvää mulle. voi maailma, vanhemmuus varmaan niin raskasta.. jos kaikki lapset yhtä rasittavii ja vaativii ku minä ni good luck.
tulipa purettuu..
