nostalgiaa

inha vaihe tää kun ei enää oikeestaa kipee eikä jaksais enää vaan maata kotona mut sen verran kuitenki ettei jaksa tehdä mitään.. tylsää. ja sit alkaa ajatukset kulkemaan omia polkujaan. kävin lueskelees blogeja, tuttujen ja tuntemattomien. lähinnä tuntemattomien. tai siis juttu just tää et onko tuntematon jos tietää tyypin ulkonäöltä? mulle tuli pohjaton kaipuu asioihin mitä en oo ees koskaan tuntenu. rakkaan kotimaani maisemat ja juuriltaan lähteneet ihmiset, koti-ikävä ja kodittomuus. huomaan kaikes koko ajan et lähtö lähenee ja mul alkaa häröily päässä kaiken sen suhteen mitä haluan ottaa mukaan, mitä jättää tänne. niin materiaa kuin muutakin. oon ollu turussa nyt taas ungefär 8 viikkoo, tavannu hirvesti uusia ihania ihmisiä, löytäny uudelleen vanhoi tutui ja hutsui, lyhyesti; olis ihanaa jäädä turkuu hetken pidemmäks aikaa. ja olis ihanaa.. hirvee tarve saada vahvistettuu siteit muutamiin suuntiin ennen lähtöö. tavallaan haluis jäädä tänne, tvallaan mikään ei niin suuri haave ku löytää mun elämän tarkotus jostai muualta. os os, life is hard.

mun gaydar ei vissiin ihan kunnossa, ei o koskaa ollu. en tiiä luenko flirtiksi yhden lähestymisen, suht varovaisen mutta intensiivisen. olis kiva. jos ei ni ei.
* * * * * * * *
okei mun on pakko päästä ulos täältä tänään. jos nappaan kunnon mällin nappei ja lähtisin ulos. seura olis tietty ihan kliffa bonus tähän sit viel.

ja tarkennusta tuohon vielä; mä haluisin niin kovasti muutaman ihmisen mukaani täältä, öisen kaskenkadun, portsan kämpän kiviportaat, juntusen.. en haluis jättää tänne yhtään negatiivist asiaa, en selvittämättömii juttui tai potentiaalist kaveria/ystävää. ei mitään poltettua, ei siltaa ei kylää.