ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Suuret ikäerot homojen parisuhteissa

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Massimo Vastaa1 / 50 
14.03.2003, 15:07
Viestiä on muokattu
Henkikirjoittaja Peter Oljemark mainitsee Z-lehden artikkelissa, että miesten kesken parisuhteita ovat rekisteröineet silmiinpistävän usein parit, joitten osapuolten välinen ikäero on 15-30 vuotta.
Mistähän tämä mahtaisi johtua ? Itse en tuollaiseen suhteeseen rupeaisi, vaikka homo olenkin.
Ylös
SilverfoxChase Vastaa2 / 50 
14.03.2003, 20:03
Viestiä on muokattu
Mutta minä haluan ryhtyä....Ihanne miesystävä on harmaatukkainen(jenkkisiili) lyhyempi kuin minä ja
ikä yli 50++

Hassua mutta näin se vain on

Ei rahan takia mutta rakastan itseäni reilusti vanhempaa miestä(olen sinkku)
Ylös
homocriticus Vastaa3 / 50 
14.03.2003, 20:45
Viestiä on muokattu
varmaan isä etsii poikaa ja poika isäänsä... eikö oo aika selvä juttu?
Ylös
Pojotor @ Vastaa4 / 50 
14.03.2003, 22:12
Viestiä on muokattu
Onko sillä niin kauhean väliä? Jos molemmat ovat tosissaan (ja vapaaehtoisesti ;) liikkeellä, niin mitä se kenellekään toiselle kuuluu, niin kauan kuin ei mennä laissa mainittujen ikärajojen alle. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, se on: yksi tykkää isästä ja toinen pojasta. Ehkä kolmas pyhästä hengestä ;>

Pojotor
Ylös
Janne Vastaa5 / 50 
15.03.2003, 00:58
Viestiä on muokattu
Mulla on ollu noin 9v ikäero suhteissa, yhdessä suhteessa yhteen suuntaan ja toisessa toiseen suuntaan. Eikä ikäerolla sinänsä ollut mitään merkitystä kummassakaan. Kummasti vaan sitä ei edes huomaa millään tavalla kun toisesta niin kovasti tykkää. Jos nyt ei aleta sitten ryppyjä laskemaan.

Silloin ikäero voi tuntua enemmän jos toinen on työelämässä ja toinen vielä opiskelee, tai varsinkin jos asuu kotona-kotona. Sukulaiset tietysti vähän nieleskelee kun kertoo minkä ikäinen kultsu on, tosin vinokaspojasta kun puhutaan, ne on tottunu jo...
Ylös
Pete Vastaa6 / 50 
18.03.2003, 12:08
Viestiä on muokattu
Oma puolisoni on 6 vuotta nuorempi kuin minä (37-31), ja olemme täysin samalla tasolla henkisellä, sivistyksellä ja tunne-elämän tasolla. ehkäpä hän on joillakin alueiila jopa minua kypsempi. Toisaalta exäni joka oli samanikäinen kuin minä tuntui vaativan lähes vaipanvaihtoa.

Henkinen ikä ei ole sama kuin fyysinen ikä!

P.S. Hyvin sanottu Pojotor...
Ylös
Pojotor @ Vastaa7 / 50 
18.03.2003, 19:40
Viestiä on muokattu
Pédé
Me ollaan aina kaikista asioista niin kovasti samaa mieltä. Onkohan tässä joku Heidi-hajujuttu vaikuttamassa :D
Ylös
homocriticus Vastaa8 / 50 
18.03.2003, 22:16
Viestiä on muokattu
niin... totesin vain "isä etsii poikaa ja poika isäänsä". itse asetitte kysymykseen hyvä-paha -asetelman, en minä. katsokaamme itseämme peiliin...
Ylös
lesbo Vastaa9 / 50 
19.03.2003, 01:07
Viestiä on muokattu
homocrit, sun mielestä sit varmaan kaikki nämä nuori vaimo/vanha siippa -parit, joita maailma on pullollaan, on tällasia tyttö etsii isää -tapauksia.
Ylös
Antti Vastaa10 / 50 
19.03.2003, 10:35
Viestiä on muokattu
Itse olen tavannut todella vanhoja lapsia, nuoria ja aikuisia (0 v - 35 v), ja todella nuoria vanhuksia (50v - ).
Ylös
AXP Vastaa11 / 50 
19.03.2003, 21:36
Viestiä on muokattu
No, oman käsitykseni ja osittain myös kokemukseni mukaan ikäero on täysin riittävä peruste joko katkaisemaan suhfr tai estämään jopa sen alkaminen.

Eiköhän liene tosiasia, ettei kukaan itseään kunnioittava homo voi edes mielenhäiriössä kuvitella asettuvansa yhteen itseään *vanhemman* henkilön kanssa. Jopa siinä määrin, että samana päivänä syntyneiden pitää tarkistaa syntymätodistuksistaan kellonaika.

Tuosta toki seuraa jonkinasteista käytännön problematiikkaa...

-AXP-
Ylös
AXP Vastaa12 / 50 
19.03.2003, 21:41
Viestiä on muokattu
Edelliseen.. suhfr=suhde...
Ylös
Massimo Vastaa13 / 50 
20.03.2003, 13:10
Viestiä on muokattu
Itse kyllä jostain syystä koen itseäni 5-7 vuotta vanhemmat miehet kaikkein puoleensavetävimmiksi, mutta tuollaista 15-30 vuoden ikäeroa en silti ymmärrä. Se on liian paljon.
Ylös
eetu Vastaa14 / 50 
21.03.2003, 09:28
Viestiä on muokattu
Itse olen 3-kymppinen, enkä oikein voisi edes kuvitella suhdetta alle 50-vuotiaan kanssa. Mieluiten partnerilla on ikää yli 60 vuotta. Ikä kunniaan!
Ylös
Chub Vastaa15 / 50 
21.03.2003, 12:38
Viestiä on muokattu
Tämä nyt ei ole varsinaisesti topikin aihe..mutta olkoon

Massimo, sinulla on kaima kauniissa ja rohkeissa....

mmmm mikä mies, varsinainen namu!!!(siis puhun kauniiden ja rohkeiden Massimosta)
Ylös
Saba Vastaa16 / 50 
21.03.2003, 19:52
Viestiä on muokattu
Itselläni on yli 50 vuotias kullanmuru ja meillä kahdella on aina tolkuttoman hauskaa. 30 vuoden ikäero ei häiritse ollenkaan! Eräällä kolmikymppisellä ystävälläni on 64-vuotias kumppani ja he ovat olleet yhdessä jo neljä vuotta.

Onko iällä väliä, jos kemiat pelaavat?

Offtopic: Kauniitten ja rohkeitten Massimo on ainoa syy siihen miksi seuraan kyseistä saippuasarjaa =D
Sean Connery on kans aika namu.. "leveä virnistys"
Ylös
Shimmer Vastaa17 / 50 
12.05.2003, 22:05
Viestiä on muokattu
Olen seurustellut 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin itse siinä vaiheessa 17 ja hän 29. Sivusta katsoen ikäero oli varsin hurja, mutta meitä se ei sinänsä haitannut. Ainakaan aluksi. Homma taisi kuitenkin kaatua siihen että olin aika teini ja siihen että kuitenkin hän olisi ehkä kaivannut vähän kypsempää seuraa. Taisin olla varsin lapsellinen.
Myös käytännönasiat nyppivät loppujen lopuksi. Kun toinen kituuttaa lukiolaisen elintasolla ja toinen on aikuinen työssäkäyvä ihminen, asiat vaikeutuvat. Toisella on sellainen olo kuin eläisi toisen siivellä ja toinen taas tuntee itsensä ns. Sugardaddyksi.
Mutta muistelen edelleen lämmöllä yhteisiä hetkiämme. Opin mieheltä paljon ja kasvoin siinä samalla.
Ylös
too-old Vastaa18 / 50 
13.05.2003, 15:24
Viestiä on muokattu
Ikäero "kaventuu" vanhetessa. 12 vuoden ikäero on henkisesti suuri kun toinen on 17 ja toinen 29, mutta sitten kun toinen on 60 ja toinen 72, ei eroa enää ole.
Ylös
erektiohäiriö Vastaa19 / 50 
14.05.2003, 10:49
Viestiä on muokattu
Nää jutut on lohdullista luettavaa, minäkin, 39-v voin siis vielä löytää jonkun kakskymppisen, joka oikeesti haluis mua! Amen.
Ylös
Niinpä Vastaa20 / 50 
14.05.2003, 12:43
Viestiä on muokattu
Miekin löysin vasta likempänä nelijääkymmentä oman kultani. Ja hän oli silloin puolet nuorempi, alle kakskytä... Eli ei piä heittää kirivestä kaivoon!!
Ylös
Edwin @ Vastaa21 / 50 
22.05.2003, 14:58
Viestiä on muokattu
Lohdullista havaita, että sedätkin voivat joskus löytää sielulleen ikäistään seuraa, vaikka ulkokuori onkin ehtoolle kallistumassa...
Ylös
Jondalarx Vastaa22 / 50 
26.05.2003, 15:52
Viestiä on muokattu
Olen joutunut pohtimaan suuria ikäeroja parisuhteissa ihan kantapään kautta viime aikoina.

Tapasin itseäni lähes 30vee nuoremman nuorenmiehen ja rakastuimme. Luulin olevani ennakkoluuloton mutta melkoinen ruletti on pitänyt ajatuksissa pyörittää ja mieheni kanssa keskustella. Myös ympäristön reaktiot pelottivat aluksi.

Luen tänään ekaa kertaa tämän keskustelupalstan juttuja ja olen huojentunut: emme ole ainokaisia tässä tilanteessa. Ennakkoluulot ovat omien korvien välissä ja itsensä vähättelyssä.

Olen myös analysoinut heterosuhteita vertailun vuoksi ja kyllä ne monesti näyttävät olevan rakastumista instituutioon eikä niinkään ihmiseen. Eli on löydettävä "sopiva puoliso" joka on sopivan koulutettu, ikäinen, luonteeltaan sopiva, hyvä perhe- ja sukutausta yms. Onko tällaista meillä homoilla, sitä en ole ehtinyt vielä oikein tutkiskella. Ehkäpä joku voisi kirjoitella tähän palstalle asiasta.
Ylös
arkadas @ Vastaa23 / 50 
26.05.2003, 23:02
Viestiä on muokattu
Ihmissuhteissa kaikki on mahdollista. Itselläni (45v) on ollut kaksi upeaa suhdetta huomattavasti nuormpien kundien kanssa ensimmäisen kanssa ikäero oli 14v ja toisen kanssa 20 v.... Ikä on vain numeroita, enemmän lienee kysymys siitä miten kemiat toimivat...
Ja missä hitossa on kirjoitettu se "kirjoittamaton" pykälä, että jokaisen ( heteron kuin homon) kumppanin tulisi olla suunnilleen saman ikäinen???

Lienee kuitenkin kahden ihmisen asia tuo ikäero, samoin kuin se mitä siellä lakanoiden välissä tapahtuu...
Ennemmin kannattaisi keskustella vaikkapa suvaitsevaisuudesta jopa meidän homojen keskuudessa... mehän olemme "edelläkävijöitä"...
Ylös
Taistokala @ Vastaa24 / 50 
29.12.2013, 15:45 Moikka vaan kaikille. Halun kirjoittaa tähän viestiketjuun koska aihe on hyvin lähellä minua, ja haluaisin siksi lukea aiheesta lisää keskustelua. En ole varma nouseeko ketju tähän päivään kun viestini kirjoitan, mutta toivonmukaan.

Eli olen 17 vuotias ammattikoulun opiskelia, ja löysin tämän ketjun etsiessäni keskustelua juurikin kyseisestä aiheesta. Olen homoseksuaali, mutta kenellekkään tuttava tai perhepiirissä en ole asiasta kertonut. Itse homous ei ole minulle mikään ongelma, olen asian hyväksynyt, enkä haluaisikaan olla hetero. Ikinä en ole seurustellut tai edes ollut kiinnostunut kenestäkään. Olen suuntautunut vain ainoastaan itseäni yli kaksi kertaa vanhempiin miehiin. Samanikäiset, vähän vanhemmat tai varsinkaan nuoremmat eivät vetoa minuun millään tavalla. Olen asian kanssa aika yksin, eli ei ole ketään kenelle voisin tästä kertoa. Tästä syystä tänne kirjoittaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Minua kiinnostaisi että kuinka paljon samankaltaisi ihmisiä oikein suomessa on, eli olisiko edes kanssa ajattelian löytäminen tosi elämässä kuin neulan etsintää heinäsuovasta? Hyvin lohduttunut olen lukiessani jo tänne kirjoitettuja virestejä, eli meitä kuitenkin on olemassa. Olisi hienoa jos aiheesta keskusteltaisiin vielä lisää täällä.
Ylös
puppeliassi Vastaa25 / 50 
29.12.2013, 17:11 Itse olen ihan omasta ikäluokasta kiinnostunut enkä tahdo seurustella isäni ikäisen kanssa mutta eiköhän aika monia vanhempia miehiä kiinnosta nuoret miehet eikä omaa ikäluokkaansa olevat.

Ongelmia tietenkin tuo ikäero jos toisella vanhenemisesta tulevia sairauksia ja vaivoja, ja tietenkin ihan eri elämän tilanteessa alle 20 v on kuin yli 35 v.
Ylös
JuhaniV Vastaa26 / 50 
29.12.2013, 21:41 Taistokalalle tiedoksi, että kaltaisiasi nuoria miehiä on muitakin. Olen tällaisia henkilöitä kohdannutkin ja yhdessä tapauksessa jopa toiminut puhemiehenä. Seurauksena oli hyvin pitkä parisuhde, joka päättyi vanhemman miehen sairastuttua ja kuoltua.

Siihen aikaan kun noita asioita kohtasin, ei ollut internettiä. Olet heitä edullisemmassa asemassa voidessasi tehdä itsesi ja toiveesi tiettäväksi helposti internetin kautta. Tiedät varmaan toki myös sen, että internetissä kaikki eivät ole liikkeellä hyvillä tarkoitusperillä. Eli etene rauhallisesti ja harkiten. Onnea toiveesi toteutumiseen.
Ylös
valtsu_Kalliossa Vastaa27 / 50 
30.12.2013, 05:04 On asiaa tutkittukin. Katso Nino Wächterin gradu vuodelta 1999.

www.fin-bears.org
Ylös
Terhola Vastaa28 / 50 
30.12.2013, 13:40 Kohtasin ensirakkauteni 20-vuotiaana. Hän oli minua 15 vuotta vanhempi, paljon kokenut ja nähnyt. Vieläkin tuntuu etuoikeutetulta että sain tulla saatetuksi kaiken kauniin ja intiimin äärelle niin kypsän ja viisaan henkilön arvostavan opastuksen kautta.

Elimme joitain vuosia yhdessä, mutta lopulta elämänrytmit ja -nälät alkoivat erkaannuttaa meitä. Alun päihdyttävä lumous alkoi hälvetä. Suhteella oli aikansa. Se oli hienoa.
Edelleen viehätyn varttuneemmista, mutten laske vuosia, vaan arvostan elämästä vaarin ottaneita, koetun karaisemia, sisimmässään aikuisia, joilla on itsetunto ja tilaa nähdä ja kokea toinen omana itsenään ja silti välittää tästä.

Sellaisiakin onneksi on.
Ylös
Taistokala @ Vastaa29 / 50 
30.12.2013, 18:03 Kiitos valtsu_Kalliossa linkistä! Ihan kaikkea en jaksanut lukea, mutta tekstistä sain tietää hyvin paljon uutta. Hyvin moneen seikkaan pystyin samaistumaan, mutta jotkin, esimerkiksi tämä isä/poika ajatus ei juurikaan vetoa minuun. Oli mukavaa huomata tekstistä, kuinka laaja ryhmä tälläisiä ihmisiä on, eikä kyse olekkaan ihan muutamista harvoista yksittäisistä tapauksista.

En pidä miehissä ollenkaan naisellisista piirteistä, mitä esimerkiksi tv:ssä usein näkee hyvin paljon. Tämä kuvaus ''karhu'' osuu hyvin lähelle mieltymyksissäni, muttei kuitenkaan ole ihannekuva jollainen itse haluaisin olla. En tiedä miksi tunnen vetoa juuri vanhempiin miehiin, mutta ikähaarukka 30-50 on aika lähellä totuutta.

En kuitenkaan välttämättä toivo vielä että se ensirakkaus pomppaisi tyhjästä eteeni, sillä en koe olevani henkisesti vielä tarpeeksi kypsä seurustelemaan. Minulle on jo kymmenen vuotta sitten diagnosoitu adhd, minkä seurauksena saatan olla henkisestä kehityksestä jopa 30% jäljessä, eli joudun myöntämään olevani vielä aika lapsi. Epäilen itse myöskin jonkin asteisia aspergerin piirteitä joista päälimmäisenä nousee esille sosiaaliset ongelmat. Ihmissuhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen ovat minulle erityisen haasteellisia.
Ylös
Niisku Vastaa30 / 50 
30.12.2013, 19:43 Itsekin olen nuoresta pitäen pitänyt eniten 30-50-vuotiaista miehistä. Miehet ovat oikeasti paremman näköisiä vähän vanhempina, ja pirusti kiinnostavampia. Nyt kun itse lähestyn isoa kolmeakymppiä, tuo ikähaarukka ei ole juuri muuttunut. Tapailen kahdeksan vuotta vanhempaa miestä ja pidän siitä. Paras asia on että alan pitää itseänikin haluttavampana kun ikää vähän kertyy. Musta tuntuu että 30-vuotispäivä tulee minulle olemaan samanlainen positiivinen rajapylväs kuin 18-vuotispäivä monille muille. Minusta on onnekasta olla kiinnostunut itseään vanhemmista tyypeistä (ei niin että vastakkaisessa tilanteessa olisi mitään ikävää), pitää vain oppia olemaan välittämättä niistä jolla on jotain sitä vastaan, eikä se lopulta ole niin vaikeaa.
Ylös
JAMPPA Vastaa31 / 50 
07.01.2014, 18:35 "vaan arvostan elämästä vaarin ottaneita"

Tämä ihan hyväntahtoisena kommenttina: luin tätä viestiketjua töissä ja purskahdin hihittelemään ääneen kun luin tuon kohdan. Viestiketjun aihe huomioden, aika hauska/oivaltava kommentti... oli sitten "pun inteded" tai ei :)
Ylös
asdff Vastaa32 / 50 
08.01.2014, 09:53 Mielestäni ikäerolla ei sinänsä ole väliä vanhempana, vaikka joku 30/50 pari, mutta jos joku 40-vuotias seurustelee jonkun teinin kanssa pidän kyllä kys. aikuista joko jälkeenjääneenä tapauksena tai sellaisena jolla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa.
Ylös
JuhaniV Vastaa33 / 50 
08.01.2014, 14:50 Minun omat havaintoni eivät tue nimimerkin asdff arviota.
Ylös
asdff Vastaa34 / 50 
09.01.2014, 15:14 Niinhän ne setämiehet pitää toistensa puolia.

Jos on aikuinen ihmisen ja juoksee 16-vuotiaiden perässä niin jotain on vialla.
Ylös
JuhaniV Vastaa35 / 50 
09.01.2014, 15:26 asdff, kommenttisi on varsinainen rimanalitus. Mitäpä jos koettasit jotakin älykkäämpää? Irtoaako?
Ylös
smo Vastaa36 / 50 
09.01.2014, 15:26
Viestiä on muokattu
Niin kauan kun osapuolet toimivat yhteisymmärryksessä keskenään ja lain asettamat ikärajavaatimukset täyttyvät, niin minun mielestäni mikään ei ole vialla. Yks tykkää siitä ja toinen tuosta.
Ylös
draconfly Vastaa37 / 50 
09.01.2014, 19:40 Meillä on ikäeroa kuusi vuotta.

Mutta mitä tulee johonkin 40-vuotiaan ja 16-vuotiaan suhteeseen, niin vaikka se laillisesti onkin ok, minulle ei todellakaan olisi ok, jos lapseni 16-vuotiaana seurustelisi 40-vuotiaan miehen/naisen kanssa. Vielä 18-vuotiaskin on lapsi, puhumattakaan pari vuotta nuoremmasta. Mutta epäilen kyllä, että moni haluaisi seurustella esim. äitinsä ikäisen naisen kanssa, minä olisin nimittäin tuollaisessa tapauksessa vain muutaman vuoden tätä kumppania vanhempi...
Ylös
JuhaniV Vastaa38 / 50 
09.01.2014, 22:12 Itselläni on sellainen käsitys ja myös kokemus, että tuon ikäinen nuori on itsenäistymisen vaiheessa ja vähät välittää mitä vanhemmat hänen asioistaan sanovat. Kun esimerkiksi minä vastustin tiukasti tatuointien ottamista, niin pojat menivät ja ottivat tatuoinnit. Painoivat puukkoa vielä syvemmälle haavaani toteamalla ottaneensa ne siksi, että minä ne heiltä kielsin.
Ylös
TeemuAleksi Vastaa39 / 50 
10.01.2014, 01:25 Oon itse aloittanut seksielämäni nuorena henkilönä itseäni yli tupasti vanhempien miesten kanssa ja oon sitä mieltä, että ei aina oo syytä olettaa jonkin olevan vialla jos joku tykkää eri ikäisistä kuin itse on. Pitää muistaa, että eivät lainkaan kaikki nuoremmista pitävät aikuiset miehet ole väkisinlähentelijöitä, jotka eivät tajua, ettei toista kiinnosta silloin kun ei kiinnosta. Toisaalta musta on nuoren henkilön kypsymättömyyttä, jos hän suhtautuu töykeästi itseään vanhempiin vain siksi, että on itse nuorempi ja kiinnostunut omanikäisistään. Sen sijaan ne vanhemmat miehet, joita nuoremmat eivät kiinnosta osaavat useimmiten suhtautua nuorempien lähentymisyrityksiin asiallisesti. Se on aikuisuutta.

Se, että jää tyrkyttämään itseään väkisin, on oksettavaa iästä riippumatta. Musta oksettavia olivat myös ne aikuiset miehet, jotka puhuivat mulle kuin pikkulapselle. "Älä nyt pelästy kun kysyn tätä mutta oletko joskus kosketellut itseäsi?" Ääh, ei kiinnosta, seuraavaa peliin. Valitettavasti näitä setätyyppejä on sen verran paljon, että heidän käytöksensä leimaa helposti paljon suuremman määrän ihmisiä kuin olisi tarpeen. Joskus se voi johtaa siihen, että nuori homo kuvittelee kaikkien vanhempien haluavan häntä, joka taas joskus johtaa suorastaan surkuhupaisaan käyttäytymiseen. Kuten joku joskus blogissaan kirjoitti, aikuisena sitä tajuaa, että ehkä ne kaikki katseet joita sai tanssiessaan pöydillä teininä, eivät olleet haluavia, vaikka niin silloin kuvitteli.
Ylös
draconfly Vastaa40 / 50 
10.01.2014, 18:48
Viestiä on muokattu
Teemu: Tietenkin saa pitää itseään nuoremmista ja vanhemmista, mutta jokainen tietämäni 16-vuotias ja vähän vanhemmatkin ovat kuitenkin vielä poikia (tai tyttöjä), eivät vielä aikuista nähneetkään. Siinä iässä varmaan kaikki ajattelevat, että olen jo melkein aikuinen, kyllä minä tiedän mitä teen (heh, kokemusta on), tiedän mihin suostun, osaan kyllä huolehtia itsestäni jne. Minkään näistä 16v ja 30-40v jutuista en ole nähnyt päättyvän hyvin, en silloin kun itse olin tuon ikäinen, enkä sen jälkeenkään, mutta ilmeisesti sinä olit onnekkaampi.
Ylös
Massa Vastaa41 / 50 
10.01.2014, 21:11
Viestiä on muokattu
Kehottaisin kaikkia erityisesti joskus vanhemmiksi aikovia tarkkaan miettimään, kannattaako oman lapsen itse valitsemia ja itse rakentamia ihmissuhteita ryhtyä epäilemään (tai jopa sabotoimaan). Olen itse kasvanut hyvin dominoivan ja ylisuojelevan vanhemman hallitsemana, ja se kaikki jätti todella ison jäljen myös aikuiseen elämääni. Yksinäinen ja elämätön nuoruus traumatisoi paljon pahemmin kuin mitä muutama harkitsematon huono kokemus olisi ikinä pystynyt tekemään. Vanhempien ei ole pakko aina pitää nuorten valinnoista, mutta niitä täytyisi opetella kunnioittamaan. Sillonkin jos nuori valitsee itseään selvästi vanhemman kumppanin.
Ylös
draconfly Vastaa42 / 50 
11.01.2014, 00:41 " kannattaako oman lapsen itse valitsemia ja itse rakentamia ihmissuhteita ryhtyä epäilemään"

Sanoisin ettei kannata, vaan pitää, jos näkee siihen aihetta. Vanhemmat/huoltajat ovat lapsistaan vastuussa ja tuollainen ikäero noin nuorena saanee useimpien vanhempien hälytyskellot soimaan, oli huoleen sitten loppujen lopuksi syytä tai ei.

Mutta tämä meni nyt ohi aiheen, jokainen asettakoot omalle ikähaarukalleen ja omille lapsilleen sellaiset rajat, joita pitää järkeviä.
Ylös
JuhaniV Vastaa43 / 50 
11.01.2014, 09:41 Olemme edenneet parisuhteiden ikähaarukasta lasten kasvatukseen. Siispä jatkan siitä aiheesta.

Olen useaan kertaan ihmetellyt sitä, kuka kasvattaa ketä. Todellisuudessa lapsi/nuori itseasiassa kasvattaa enemmän minua/meitä, kuin päinvastoin. Tärkein tehtävä mieheni kanssa on olla vain läsnä nuoren elämässä. Siis luoda tunne, että kun elämä häntä näpäyttää, voi tulla kokemaan turvallisuutta ja joskus myös purkaa mielipahaansa. Muutaman kerran olemme joutuneet selvittämään hyvinkin kiperiä tilanteita nuoren elämässä, silloin kun hänen osaamisensa ja resurssina eivät ole riiittäneet.

Kipeiden omien lapsuudenkokemusteni jälkeen olen koettanut opetella oman kotikasvatukseni vastaista strategiaa. Minun lapsuudenkodissani ei kiitetty, eikä kannustettu mistään eikä koskaan. Haukkuja tuli lähes kaikesta mahdollisesta. Nyt pyrin ajattelemaan, että nuori tekee valintansa meistä piittaamatta. Pyrin kannustamaan niitä valintoja, jotka koen nuorelle hyödyllisiksi ja olemaan noteeramatta mielestäni heikkoja valintoja. Joihinkin asioihin on toki pakko puuttua. Yksi esimerkki on rahan käyttö. Kun on aihetta kiitokseen, sen sanon ääneen. Minun lapsuudessani kiittämistä pidettiin sopimattomana, "koska lapsi saattoi ylpistyä sellaisesta". Oletan tuon ylpistymispelon taustana olleen ajatus siitä, että lapsi saattaisi itsenäistyä liikaa ja vanhempieni kasvatusote olisi lipsunut.

Jos nuori päättää muodostaa parisuhteen itseään merkittävästi vanhemman henkilön kanssa, seuraan kuitenkin, ettei nuori mene hyväksikäyttösuhteeseen. Sellaiset mahdolliset huomioni sanoisin nuorelle varovasti ääneen. Tähän ei ole kuitenkaan tarvinnut koskaan vielä mennä.
Ylös
TeemuAleksi Vastaa44 / 50 
11.01.2014, 19:25
Viestiä on muokattu
Mun taipumukseni elää vailla ikärasismia tuli ilmi äidille kun olin teini, salaa luetun kalenterin kautta, jota voisi pitää mun päiväkirjanani. Asiasta kerrottiin myös lastensuojeluviranomaisille, jotka kuuluivat elämäämme muista syistä. Mulle yritettiin kovasti syöttää ajatusta siitä, että olen hyväksikäytetty, mutta musta se oli loukkaava ja typerä ajatus. Mun papereihinikin kirjattiin taipumus seksuaaliseen holtittomuuteen ja mulle puhuttiin seksiriippuvuudesta kun en taipunut olemaan aikuisten kanssa samaa mieltä. Teininä seksuaaliset halut ja kyvyt ovat huipussaan ja mulla on vielä yksilönä korkea vietti, eikä ongelma vanhempien mesten kanssa seksissä ollut ollenkaan se, että mua olisi painostettu johonkin mitä en halua, vaan se, etteivät he pysyneet vauhdissa mukana.

Mun pikkusiskoni tuli raskaaksi teininä (isä on hänen ikäisensä), ja sijaisvanhemmat ajattelivat seksielämän aloittamisen syyn olevan kapinassa heitä kohtaan. Mikä typerä ajatus, melko itsekeskeistä voisin sanoa. Sisko oli rakastunut, ei sillä ollut mitään tekemistä sijaisvanhempien kanssa, sillä he eivät olleet siskon maailman napa, vaikka ajatus ilmaisi, että he niin kenties kuvittelivat. Eikä syy ollut pojassakaan, ei sen enempää kuin siskossa, vaikka painostus ja kosto olivat aikuisten mielestä ainoat mahdolliset motiivit teinitytön seksielämälle.

Painostamista ja hyväksikäyttöä tapahtuu oikeasti ja paljon, mutta ei kaikki ole sitä. Meidän suvussa näkyy olevan laajalti taipumusta varhaiseen perheenperustamiseen. Itsekin muutin mieheni kanssa avoliittoon 16-vuotiaana.
Ylös
puppeliassi Vastaa45 / 50 
11.01.2014, 20:46 Itselläni on aina ollut halu omanikäluokka olevan kanssa seurustelu, syy varmaan se että tasa arvoinen suhde on minusta paras itselleni eli jos olen nyt 21 ja toinen 18-26 niin aika samanlainen elämäntilanne ja voisi joskus juoda kuohuviiniä ja muutenkin kun molemmat täysi ikäisiä niin paljon rennompaa kuin jos toinen olisi esim 17v.

Aspergerin takia varmaan pyrin tasa arvoiseen suhteeseen ja itselläni ei koskaan ole ollut seksuaalista halukkuutta kuin omaan ikäluokkaani, tosin varmaan vanhempana ei varmaan enää niin kapea tuo ikähaarukka. Kun olin 14 niin joku 25 tyyppi mesessä tuli ehdottelemaan kaikenlaista ja blokkasin sen pedofiilin, ei yhtään tullut sellainen olo että olisi kiva niin paljon vanhemman kanssa olla vain ylä asteikäiset kiinnosti, ja nyt siis ei oikein 16 vuotiaatkaan kiinnosta vaikka laillista olisikin, pitäisi ihan mies kuitenkin olla eikä mikään keskenkasvuinen poju.

Sitten on vielä se että iso osa yli kolmikymppisistä tekniikasta eivät oikein ole perillä, siis näistä mobiililaitteista jotka muuttuvat tiuhaan, sitten taas alle 18 vuotiaat aika moni toi alkoholi on ongelma eli ryyppäävät ja pitävät alkoholista hienona kun taas täysi ikäisistä useammat tietävät ettei se nyt niin hienoa ole.
Ylös
TeemuAleksi Vastaa46 / 50 
11.01.2014, 21:09 Puppeliassi, miksi ajattelet, ettei suhde jossa on iso ikäero, voisi olla tasa-arvoinen? Erilaiset elämäntilanteet voi kyllä vaikuttaa suuresti siihen, miten suhde käytännössä onnistuu, mutta en katso niiden vaikuttavan tasa-arvoon kumppanien välillä. Tasa-arvo on musta enemmänkin kunnioituskysymys.
Ylös
puppeliassi Vastaa47 / 50 
11.01.2014, 21:24
Viestiä on muokattu
Niin no jos toinen 16 ja opiskelee ja toinen yli 30 ja töissä kauan ollut niin ei se kauhean tasa arvoinen suhde voi lähtökohtaisesti olla.

Mutta mua ei haittaa jos suomessa 16 vuotias olisi vaikka 60 vuotiaan kanssa jos ovat vapaaehtoisesti kunhan mua ei pakoteta sellaiseen suhteeseen johon en halua/toinen ei halua :D

Edit tosin mulla saattanut toi nettipedofiili vaikuttanut että nyt en tahdo epä tasa arvoista suhdetta ja että molemmat olisivat samaa ikäluokkaa.
Ylös
taistokala Vastaa48 / 50 
11.01.2014, 23:18 Mä en ainakaan näe että pelkän ikäeron takia suhde ei voisi olla tasa-arvoinen. Myöskään elämäntilanne ei mielestäni ole hyvä peruste yleistämiseen, sillä myös samanikäisten suhteissa monesti ainakin toinen osapuoli voi joutua/halua kouluttautua uudelleen, jolloin suhteessa on työssäkäyvä ja opiskelia.

Vaikka mitään omakohtaisia kokemuksia ei olekaan, niin en näe valtavaa merkitystä ikäerolla siihen millä tarkoitusperällä jotkin ihmiset liikkuvat. Hyväksikäytetyksi tai huijatuksi voi tulla samanikäisenkin kanssa oli sukupuoli ja suuntautuminen sitten mikä tahansa.

Ps. Mitään pahaa tarkoittamatta täytyy myöntää että puppelianssin kommentti tuosta alkoholista hiukan huvitti. Eiköhän sitä alkoholiongelmaa löydy ihan tasapuolisesti joka ikäryhmästä?
Ylös
puppeliassi Vastaa49 / 50 
11.01.2014, 23:29 Alkoholikommenttini oli siitä että nuoremmat eivät saa laillisesti juoda ja puhuvat kännäämisestä paljon kun taas täysi ikäisillä ei tarvetta sille.
Ylös
TeemuAleksi Vastaa50 / 50 
12.01.2014, 03:26 Elämäntilanteen erilaisuus ei välttämättä oo vain taloudellista, vaan näkyy monessa muussakin asiassa. Ystäväpiirit ovat ihan erilaiset ja aikuinen voi tuntea itsensä tosi ulkopuoliseksi liikkuessaan teinilauman kanssa ja samoin teini nelikymppisten seurassa. Ei vain löydy mitään todellista yhteistä puhuttavaa, eikä aina voi olla vain kahdestaan jos oikeasti seurustelee. Jos toinen on alaikäinen eikä aikuinen osapuoli tahdo rikkoa lakia, sitä seuraa helposti se, että vanhempi joutuu tavallaan pitämään kuria kumppanilleen, joka ei taas oo ollenkaan tervettä parisuhteelle, esim. kun nuori haluaa juoda ja mennä baariin väärennetyillä papereilla kumppanin kanssa. Entä nuoren kotiintuloajat, kun hän ei tahdo kotiin, mutta äiti käskee. Kunnioittaako vanhempi osapuoli äidin toivetta ja toimittaa kumppaninsa kotiin ja ottaa tästä vastuun kuin aikuinen nuoresta, vai suhtautuuko kuin parisuhdekumppaniin ja ajattelee itseään ja nuoren toivetta ja antaa tämän jäädä yöksi. Aika paljon tulee eteen käytännön ongelmia ja rajoja pitää valita ja vetää. Noi vaan esimerkkeinä omasta kokemuksesta.

Toisaalta mä en usko, että käytännön ongelmat sanelisivat sitä, mistä tykkää. Käytännön ongelmat on tehty ratkaistaviksi jos muuten on motivaatiota olla jonkun kanssa. Ite en voi kuvitella että olisin itseäni nuoremman kanssa, sellainen ei vaan kiinnosta. Hyvä kuitenkin, että joitain kiinnostaa. :)
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy