Tiukasti kaapissa. Vertaistukea?

  • 1 / 5
  • Pallero11
  • 1.1.2021 21:33
Olisko täällä uskovaisia lesboja? Olen 23-vuotias nainen ja kamppaillut yksin seksuaalisen suuntautumiseni kanssa 10 vuotta. Kukaan ei tiedä, että olen homoseksuaali. Tämä salaisuus on sanut minut pikku hiljaa eristäytymään muista ihmisistä ja tuntemaan itseni arvottomaksi.

Olen vasta nyt alkanut ajatella, että en voi elää elämääni näin, vaan tätä asiaa olisi hyvä käsitellä. Olen niin solmussa itseni kanssa. Monet uskovaiset suhtautuvat tähän aivan liian dramaattisesti. Sellainen viha ja halveksunta ei voi olla oikein, vaikka tulkitsisikin Raamattua fundamentalistisesti.

Olen koko murros- ja teini-ikäni joutunut pelkäämään, että äitini tai kaverini saisivat tietää homoseksuaalisuudestani ja sitten tulisin hylätyksi. En ole siis koskaan kertonut kenellekään. Nyt aion alkaa työstää tätä asiaa. En tiedä, mitä mieltä itse olen tästä uskon ja homoseksuaalisuuden yhteensovittamisesta. Löytyisikö täältä vertaistukea?
  • 2 / 5
  • anne mumi
  • 7.3.2021 11:22
Hei!
Olen sinua paljon vanhempi nainen ja aviossa miehen kanssa, pitkä avioliitto. Olen aina haaveillut naisen läheisyydestä mutta koskaan en ole rohjennut.
EN kuitenkaan usko että äitisi hylkäisi sinua vaikka saisi tietääkin.
Haluaisin jostain syystä tutustua sinuun, os pidät vanhemmasta vaaleasta naisesta.
Anne
  • 3 / 5
  • Jupalino
  • 16.9.2021 14:23
Moi!
Aikanaan kipuilin uskon ja seksuaalisuuteni kanssa. Nykyään mun jumalasuhde on henkilökohtainen, ei sidottu mihinkään uskontoon.
Mun jumala hyväksyy mut homoseksuaalina miehenä toisinkin kuin monen uskontokunnan jumala.
  • 4 / 5
  • Uskomatontako
  • 23.9.2021 12:07
Hei itsekin olen uskossa ja naimisissa. Nuorena olin avoin ja usein omaksuin myös seksuaalivähemmistöjen puolustamisen... Nyt olen järkyttynyt. Koen etten ehkä koskaan olekaan ollut sitä mitä olen vaikka uskon Jumalaan Jeesukseen ja Raamatun sanaan silti olen erilainen. Elämäni ei ole ollut helppo niinkuin ei kellään. Mutta olen saanut ihanan miehen mutta jostain syystä olen alkanut hyväksyä että vaikka kuinka häpeän itseäni se asia ei muuksi muutu. En koskaan ole ehkä turvassa ja onnellinen hänen kanssaan kuinka voisin ehkä olla naisen varsinkin aikuisen naisen kanssa. Onko kellään tietoa kirjoista joiden kautta voisin kertoa läheiselleni omista tunteista ja uskosta sekä ristiriidassa keskenään näistä asioista varsinkin tuo toinen nainen on paras ystäväni ja myös uskossa. Mutta jotenkin sisälläni epäilen että hänkin saattaa tuntea jollain tasollaan samoin. Haluaisin uskaltaa kokeilla esimerkiksi kirjojen kautta saada vinkkejä mutta myös teidän joilla saattaa olla juuri näitä samanlaisia kokemuksia. Olen 35v. Lisäksi haluan lapsia ja olla uskossa mutta oma itseni. Olenko vain hukassa vai lähempänä totuutta? Kiittäen Anna
Kyllä vastaan ensimmäiseen viestin kysyjälle; Ymmärrän sinua hyvin. Minua paremmin sentään jos olet miehistä pysynyt erossa. Minä kielsin tuon puolen täysin itsestäni. Kirjoituksesi rohkaisi minua. Ystävällisesti kiittäen Anna