Tiukasti kaapissa. Vertaistukea?

  • 1 / 7
  • Pallero11
  • 1.1.2021 21:33
Olisko täällä uskovaisia lesboja? Olen 23-vuotias nainen ja kamppaillut yksin seksuaalisen suuntautumiseni kanssa 10 vuotta. Kukaan ei tiedä, että olen homoseksuaali. Tämä salaisuus on sanut minut pikku hiljaa eristäytymään muista ihmisistä ja tuntemaan itseni arvottomaksi.

Olen vasta nyt alkanut ajatella, että en voi elää elämääni näin, vaan tätä asiaa olisi hyvä käsitellä. Olen niin solmussa itseni kanssa. Monet uskovaiset suhtautuvat tähän aivan liian dramaattisesti. Sellainen viha ja halveksunta ei voi olla oikein, vaikka tulkitsisikin Raamattua fundamentalistisesti.

Olen koko murros- ja teini-ikäni joutunut pelkäämään, että äitini tai kaverini saisivat tietää homoseksuaalisuudestani ja sitten tulisin hylätyksi. En ole siis koskaan kertonut kenellekään. Nyt aion alkaa työstää tätä asiaa. En tiedä, mitä mieltä itse olen tästä uskon ja homoseksuaalisuuden yhteensovittamisesta. Löytyisikö täältä vertaistukea?
  • 2 / 7
  • anne mumi
  • 7.3.2021 11:22
Hei!
Olen sinua paljon vanhempi nainen ja aviossa miehen kanssa, pitkä avioliitto. Olen aina haaveillut naisen läheisyydestä mutta koskaan en ole rohjennut.
EN kuitenkaan usko että äitisi hylkäisi sinua vaikka saisi tietääkin.
Haluaisin jostain syystä tutustua sinuun, os pidät vanhemmasta vaaleasta naisesta.
Anne
  • 3 / 7
  • Jupalino
  • 16.9.2021 14:23
Moi!
Aikanaan kipuilin uskon ja seksuaalisuuteni kanssa. Nykyään mun jumalasuhde on henkilökohtainen, ei sidottu mihinkään uskontoon.
Mun jumala hyväksyy mut homoseksuaalina miehenä toisinkin kuin monen uskontokunnan jumala.
  • 4 / 7
  • Uskomatontako
  • 23.9.2021 12:07
Hei itsekin olen uskossa ja naimisissa. Nuorena olin avoin ja usein omaksuin myös seksuaalivähemmistöjen puolustamisen... Nyt olen järkyttynyt. Koen etten ehkä koskaan olekaan ollut sitä mitä olen vaikka uskon Jumalaan Jeesukseen ja Raamatun sanaan silti olen erilainen. Elämäni ei ole ollut helppo niinkuin ei kellään. Mutta olen saanut ihanan miehen mutta jostain syystä olen alkanut hyväksyä että vaikka kuinka häpeän itseäni se asia ei muuksi muutu. En koskaan ole ehkä turvassa ja onnellinen hänen kanssaan kuinka voisin ehkä olla naisen varsinkin aikuisen naisen kanssa. Onko kellään tietoa kirjoista joiden kautta voisin kertoa läheiselleni omista tunteista ja uskosta sekä ristiriidassa keskenään näistä asioista varsinkin tuo toinen nainen on paras ystäväni ja myös uskossa. Mutta jotenkin sisälläni epäilen että hänkin saattaa tuntea jollain tasollaan samoin. Haluaisin uskaltaa kokeilla esimerkiksi kirjojen kautta saada vinkkejä mutta myös teidän joilla saattaa olla juuri näitä samanlaisia kokemuksia. Olen 35v. Lisäksi haluan lapsia ja olla uskossa mutta oma itseni. Olenko vain hukassa vai lähempänä totuutta? Kiittäen Anna
Kyllä vastaan ensimmäiseen viestin kysyjälle; Ymmärrän sinua hyvin. Minua paremmin sentään jos olet miehistä pysynyt erossa. Minä kielsin tuon puolen täysin itsestäni. Kirjoituksesi rohkaisi minua. Ystävällisesti kiittäen Anna
  • 6 / 7
  • Juke-hm
  • 16.2.2022 20:43
Naisenhan on ensinnäkin helpompi olla lesbo, tai vaikkapa biseksuaali. Naiset yleensäkin ovat suvaitsevampia. Raamattua ei saa mielestäni millään sopimaan näiden juttujen kanssa yhteen sillä se tuomitsee miehimykset sekä "Sodoman ja Gomorran" liian voimakkaasti joten kannattaa olla itselleen rehellinen ja unohtaa toinen, tässä tapauksessa se kirja.

Kuitenkin kuoleman edessä voi ajatella, että onko millään mitään väliä? Mikset eläisi siten kuten itsestä hyvältä tuntuu? Kun kuolemme ei ketään enään kiinnosta onko joku ollut homo -siis miehimys-taikka jokin nainen vaikkapa lesbolainen.
  • 7 / 7
  • Jäbä
  • 16.8.2023 15:04
Minä haluan rohkaista kaikkia seksuaalisuuteen liittyvissä, mieltä askarruttavissa asioissa. Seksuaalisuus on yhtä luonnollinen asia kuin tarve syödä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset mieltymykset, suuntautuminen sekä fantasiat. Usein itsensä toteuttamista rajoittaa pelko siitä, miten muut asiaan suhtautuu ja häpeän tunteen pelko. Tämä pelko on kuitenkin siinä mielessä turha, että ainoa asia mihin voimme ihmisinä vaikuttaa on se, millaisia me itse olemme. Jos koet että olet hyvä ihminen, se riittää. Silloin voit toteuttaa itseäsi kuten haluat asioissa jotka ovat normaaleja ihmisen tarpeita. Mielestäni meidän tulisi keskittyä siihen kuinka toimimme itse muita kohtaan ja hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat. Tällöin voit myös vaatia muilta, että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Kun tämän oivaltaa osaksi omaa ajattelua, se luo ympärille rehellisyyttä ja avoimuutta. Esimerkiksi minun vaimoni kertoi minulle avoimesti että hänellä on seksuaalinen fantasia jossa saisi olla toisen naisen kanssa. Me toteutimme tämän toiveen yhdessä. Meillä ei ole salaisuuksia eikä mustasukkaisuutta, koska avoimuus ja hyväksyntä. Tsemppiä! PS. Vanhempi rouva joka vastasi aiemmin... Toteutettavissa =)