ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Pelottaako pois uudet ystävät?

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
taskuruoho Vastaa1 / 28 
24.11.2005, 22:42 Uusi opiskelupaikka, uusi kaupunki, uudet ystävät. Lukiossa kaikki joilla oli väliä tiesivät mikä olin, koska kerroin avoimesti silloisen tyttöystäväni ja mun asioista. Nyt satun seurustelemaan ei-vakavasti miehen kanssa ja kismittää kun nyt kaikki tietenkin luulevat että olen hetero kun juttelen meidän tekemisistämme. Olen yhtäkkiä yksin itseni kanssa täällä. Tekisi mieleni joskus sivumennen keskustelussa sanoa vaikka "nojoo mun entiselle tyttöystävälle sattu samalla lailla joskus...", mutta en uskalla. Pelkään että uudet orastavat ystävyyssuhteet tai ainakin osa niistä katoaisivat sen siliän tien kun saisivat tietää että pidän pääasiallisesti naisista. Varsinkin kun naisvaltaisella alalla opiskelen. Tuntuu että porukka vieläkin luulee että lesbo vahtaa joka naista. Pelkään että tutut alkavat varoa minua peläten että alan ahdistella heitä, mitä ei tapahdu, koska tykästyn vain niihin harvoihin tyttöihin joissa todella on sitä jotain. Pitäisi olla rohkea, mutta en halua tulla syrjityksi.

Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma.
Ylös
Puhdas Vastaa2 / 28 
24.11.2005, 23:01 No, itse neuvoisin, että ei olla.

Miksi yleensäkään olet kääntymässä lesboksi, kun kerran sinussa on sen verran heteroakin, että olet seurustellut myös miehen kanssa, ja ilmeisesti ollut tämän kanssa myös intiimisti, "silleen"?

Onko tämä lesbous kaikkien nuorten, ja ehkä vähän vanhempienkin nykynaisten mielestä niin erilaista, eksoottista ja yksilöllistä, että siihen on ryhdyttävä jo yhä useamman sellaisenkin, joka ei oikeasti, ilman tätä kaikkea trendikkyysajattelua (joka alkaa muuten kääntää asian jo vähitellen sosiaaliseksi pakoksikin, normiksi) ehkä olisikaan niin kovin lesbo?
Mihin ja milloin jäi naisen ja miehen rakkaus kaikkine tasoineen? Se, mikä on sitä "vanhanaikaista"? Milloin sen korvasi tämä ruma, kauhea, hyytävä, kylmä ja futuristinen massahomoilun ja -lesboilun joukkopsykoosi? Milloin koko maailma tuli hulluksi?

Älä hyvänen aika enää jatka tuolla tiellä. Maailma ei ehkä palaa takaisin vanhoihin hyviin aikoihin sillä, jos sinä hylkäät nuo seksuaalikokeilugurujen ym. harhaanjohtajien itsensä häpäisyyn yllyttävät opetukset ja käytännön teot, mutta niin tekemällä palautat itsekunnioituksesi ja ansaitset ympäristösi sosiaalisen arvostuksen. Samalla toimit hyvänä esimerkkinä muille samoihin erehdyksiin sortuneille, sekä etenkin nuorisolle, jonka moraalinen arvostelukyky on vasta muotoutumassa.

Hylkää lesboilu, äläkä ainakaan missään tapauksessa pyöritä itseäsi enää enempää loassa julkistamalla tätä orastavaa, mutta ainakin vielä toistaiseksi korjattavissa olevaa "alamäkeäsi".
Ylös
gsbp Vastaa3 / 28 
25.11.2005, 00:42 Älä kuuntele vääriä profeettoja. Se, että joku uskoon hurahtanut ei hyväksy omaa seksuaalisuuttaan ei tarkoita, että sinun olisi seurattava hänen esimerkkiään. Olet ilmeisesti biseksuaali, eikä siinä ole mitään hävettävää. Voit rakastua niin miehiin kuin naisiinkin. Mikäs sen kauniimpaa, kuin että rakastuu ihmiseen sukupuoleen katsomatta. Ainoa millä on merkitystä, että teet niinkuin sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Sillä mitä muut ajattelevat, ei ole niin väliä. Ne, jotka todella välittävät sinusta hyväksyvät sinut sellaisena kuin sinä olet, siitä mitä ne muut ajattelevat on turha murehtia.
Ylös
taskuruoho Vastaa4 / 28 
25.11.2005, 14:36 Naista olen rakastanut. Miestä en. Miehiä vaan kompastelee vastaan tahtomattakin ja mainioita tyttölapsia taas ei. Lienee epäoikeudenmukaista molempia osapuolia kohtaan, mutta kun ei saa sitä mitä haluaa, on houkutus suuri ottaa korvikkeeksi edes jotain sinne päin. En siis koe täyttäväni biseksuaalin määritelmää. Lyhytaikaiseksi lohduksi tämäkin kuitenkin jää, sillä miehen kanssa seurustelu aiheuttaa minussa aina hyvinkin pian hylkimisreaktion.

Inhoan olla pelkuri, joten vielä tästä joskus ilmaisen uusille tovereilleni. Ehkä olisi parempi kertoa asia luontevasti keskustelun lomassa kuin ohimennen kuin tehdä asiasta suuri oi katsokaa kun astun turkukaapistani -numero. Jos minä suhtaudun asiaan mutkattomasti kaipa se kannustanee ystäviänikin tekemään samoin?
Ylös
Joopa Vastaa5 / 28 
25.11.2005, 15:31 Vai "Puhdas" ! Tuossa tarinassa ei ollut muuta puhdasta kuin tyhmyys !
Ylös
Rokkihomo Vastaa6 / 28 
25.11.2005, 18:30 älä kuuntele puhtaita pellejä.
Ylös
smo Vastaa7 / 28 
25.11.2005, 22:33 Nimimerkki "Puhdas": En saattanut löytää kirjoittamastasi kovinkaan - sanotaanko - rakentavaa ulottuvuutta. Eikä sen perusteella tuo luetun ymmärtäminenkään näytä kohdallasi näyttelevän kovinkaan suurta osaa. Tai sitten luetun hyväksyminen.

Jo se, "Puhdas", että kyseenalaistat ketjun aloittajan lesbisyyden (ja puhut kääntymisestä lesboksi), vaikka tämä toi esiin lesbisyyden ensisijaisena seksuaalisena suuntautumisenaan, osoittaa, ettet oikein ole samalla kartalla. Et ilmeisestikään saaata käsittää, että "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa naituaan ei välttämättä ole hetero. Ja aivan oikein: samaa sukupuolta olevan kanssa naituaan ei välttämättä ole homo/lesbo. Tai kummassakaan tapauksessa välttämättä bi. Kyse voi olla siitä, ettei vielä ole löytänyt itseään, kokeilunhalusta, pakosta tai jostain ihan muusta. Kovin pinnallisella tasolla liikut, jos "silleen" olemisella voit määritellä suuntautumisen - tai edes löytää suuntautumisen merkkejä.

Et liene koskaan koskaan kokenut romanttisen rakkauden puhkeamista kohdallasi. Niin voi päätellä sanomisesi perusteella. Jos olisit, et kehottaisi ketään pysyttelemään "sen verran" siedettävässä suhteessa, että henki jotenkin pihisee. Vähän kuin kehottaisit naista jatkamaan "perheonneaan" tätä säännöllisesti hakkaavan väkivaltaisen miehen kanssa, koska nainen joskus vielä tuntee miestä kohtaan jotain. Yhtä oikeutettu on neuvosi.

Mihin jäi käsityskykysi ulottuvilta ajatus kahden naisen keskinäisestä rakkaudesta tai kahden miehen rakkaudesta toisiaan kohtaan? Kaikkine tasoineen. Sekin voi olla "vanhanaikaista". Sitä sinä et ehkä kykene tajuamaan. Kaikkina aikoina sillä ei vain ole ollut mahdollista toteutua. Kiitos kaltaistesi "puhtaiden ja oikeaoppisten" asenteiden. Joita en jostain syystä saata arvostaa.

Toivottavasti Sinulle, nimimerkki "Puhdas", vielä joskus koittaa ylämäki.

Ja taskuruoho, älä turhaan ota paineita. Kyllä se maininta entisestä tyttöystävästä löytänee aikanaan luontevan paikkansa. Ei sitä koko elämäänsä tai kaikkia sen tärkeitäkään asioita tarvitse iskeä pöytään - ennen kuin se tuntuu itsestä luontevalta. Ja kyllä sekin aikanaan tulee vastaan, ketä oikeasti voit rakastaa.
Ylös
martin Vastaa8 / 28 
26.11.2005, 00:00 Kiitos smo kirjoituksestasi!

Kuinka herkän kaunista onkaan rakkaus, kun sen kohtaa. Siihen liittyy koko maailma niin, että mitään siihen kuuluvaa ei näe erillisenä. Kaikki on 'loksahtanut kohdalleen'.
Voi tietenkin padota tunteensa ja tahtonsa ja huutaa patoutumia julki muussa muodossa. "Homoilun ja lesboilun" joukkopsykoosia ei näy heteroenemmistöisessä ja heidän hallitsemassaan maailmassa. Jos homoseksuaalisuus olisi normi, niin olisiko maailma silloinkin tullut hulluksi (vai olisiko heteroseksuaalisuus "hulluutta")?
Olennaista on kuitenkin jokaisen oma seksuaalisuus: mitä se on ja minkälainen. Seksuaalisuutta ei etukäteen ole tietyllä (ulkoamääriteltävällä) sisällöllä. Sisällöt jokainen löytää itse - sekä heterot että homot/lesbot!
Seksuaalivähemmistöjen vapautumista näkymättömyydestä ja YHTÄLÄISTEN oikeuksien saaminen antaa itsekunnioituksen mahdollisuuden. Sosiaalinen arvostuskin on mahdollista.
Itse itsensä korjailu seksuaalisuuden suhteen on ei vain turhaa vaan peräti vahingollista - seurauksena on vain vajaa seksuaalisuus.
Rakkaus eheyttää.
Ylös
goy Vastaa9 / 28 
26.11.2005, 00:10 Nimimerkille taskuruoho:

itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa - olen juuri aloittanut opiskelut melko - öö, konservatiivisella - alalla (Helsingin oikiksessa) uudessa kaupungissa, enkä ole juurikaan tutustunut muihin kurssikavereihini - ajatusmaailmamme eivät pääasiallisesti kohtaa, ja toisaalta, luentoja kun on niin vähän, niin eivät kohtaa kasvommekaan. Ainoa kurssikaveri, johon olen oikeasti tutustumassa muutenkin kuin satunnaisesti, kuvailee itseään sanoilla "punavihreä uskovainen arvokonservatiivi hihhuli". Haluanko pelottaa hänet pois mainitsemalla seksuaalisen suuntautumiseni? Ottaen huomioon, että tiedän hänen pitävän homoseksuaalisuutta syntinä?

Tarpeen tullen kyllä. Noin yleisesti ottaen - muiden suhteen - olen päättänyt, etten piilottele asiaa aktiivisesti - jos se tulee luonnollisesti keskustelussa ilmi, tulkoot (hedelmöityshoitolakikeskustelujen myötä useampikin kurssikaverini tietää nyt suuntautumiseni) - mutta toisaalta en halua ensisijaisesti leimautua lesboksi ja sitten vasta ihmiseksi. Lasken siis sen varaan, että kun ihmiset tutustuvat minuun tietämättä seksuaali-identiteettiäni, mahdollisesti heistä homofobisemmatkin osaavat sen tietoon saatuaan arvostaa minua kokonaisuutena, niiden muiden puolien valossa. Ja jos eivät osaa, paskatkos niistä.

Tällaisen puolikaapittelun annan itselleni anteeksi perusteella, että uudessa kaupungissa on yksinäistä, enkä oikeasti ole tutustumassa oikein kehenkään, paitsi muutamaan puolinettituttuun, jotka ovat melko kiireisiä, niin kuin minäkin. Kurssikaverikavereita olisi kiva olla... ylipäätänsä olisi mukava olla useampia ystäviä samassa kaupungissa.
Ylös
Ärri Vastaa10 / 28 
26.11.2005, 03:59 Goy, muistan joskus vuosia sitten lukeneeni tutkimuksen, jossa vertailtiin eri tiedekuntien opiskelijoiden suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Odotetusti kielteisimmin suhtautuivat teologian opiskelijat, mutta jokseenkin yllättäen positiivisimmin juuri oikislaiset.

Luulen, että syynä oikislaisten avarakatseisuuteen on se tietty juridinen ajattelu, johon oikeustieteen opiskelijat tottuvat. He pystyvät ehkä paremmin erottamaan sen, mikä heistä henkilökohtaisesti tuntuu epämiellyttävältä tai vastenmieliseltä siitä, mikä on oikeasti tuomittavaa, ja sitä kautta he ehkä oppivat kyseenalaistamaan omat ennakkoluulonsa.

Tottakai jokaisen tiedekunnan opiskelijoihin mahtuu niin tiukkapipoja kuin avarakatseisempiakin. Kuulostaa siltä, että se, johon olet tutustumassa saattaisi kuulua niihin tiukkapipoihin. Kannattaako sellaiseen sitten uhrata aikaa? Ehkä sinun kannattaisi tehdä hänelle selväksi, mistä tulee, ja jos hän ei sen takia enää halua olla kanssasi tekemisissä, etsiä uusia tuttavuuksia kurssikaverien joukosta.

Ja vaikka kaikki heistä osoittautuisivatkin homofobisiksi tiukkapipoiksi, mikä tuntuu epäuskottavalta, niin olet sikäli onnellisessa asemassa, että opiskelet Helsingissä, jossa on uskoakseni Suomen sallivin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Voit etsiä kavereita myös tiedekuntasi ulkopuolelta, jopa yliopistoston ulkopuolelta. Mutta minusta tuntuu kyllä varmalta, etteivät kaikki oikislaiset käännä sinulle selkäänsä homoutesi takia. Luulen, että useimmat heistä hyväksyisivät sinut, jos he näkisivät että sinä itse hyväksyt itsesi. Ja lopuista ei ole niin väliksi.
Ylös
Ärri Vastaa11 / 28 
26.11.2005, 04:11 Oletko muuten käynyt opiskelijavinokkaiden tilaisuuksissa? Siellä voisit tutustua muihin lesbo- ja homo-opiskelijoihin, etkä tuntisi itseäsi niin yksinäiseksi.
Ylös
goy Vastaa12 / 28 
26.11.2005, 09:40 Ärri: Aika mielenkiintoinen tutkimus ;). Sinänsä en ole törmännyt vielä yhteenkään negatiiviseen reaktioon (yhteen puoli-) mainitessani asian sivulauseessa, mutta tämän uskovaisen suhteen - joka muuten on aivan ihana noin yleisesti ottaen - on jotenkin vaikea vain sanoa se. Niin ja joo, OVIssa olen käynyt muutaman kerran - enkä minä suuntautumistani kenenkään muun kuin tuon yhden suhteen mitenkään erityisesti piilottele...

Yksinäisyydellä en tarkoittanut sitä, että esim. kokisin olevani ainoa tdk:ni vinokas. Ylipäätänsä kun muuttaa paikasta toiseen/yksin asumaan olo on aina yksinäinen, huolimatta siitä, minkälainen ihminen on - ainakin uskon näin...
Ylös
miesmies Vastaa13 / 28 
26.11.2005, 13:23 puhdas = naskinen ( samanlaista tuubaa )?
Ylös
martin Vastaa14 / 28 
26.11.2005, 21:25 Taskuruoho!

Et voi ottaa kantaaksesi stereotypiaa. Sinä olet (ole!) sinä etkä mikään stereotypia. Jos Sinua ei voi nähdä persoonana, niin se on ei-näkijän menetys. Syrjintää on valitettavasti, mutta elämäänsä EI kannata rakentaa syrjinnän pelon varaan. Siinä menettää niin kovin paljon.
Ylös
taskuruoho Vastaa15 / 28 
26.11.2005, 23:48 smo taitaa olla oikeassa. mikäs kiire tässä. eiköhän se oikea aika ja sopiva tilaisuus tule joskus vastaan ihan itsestään. minulla samat mietteet kuin sinulla goy, olisin mielelläni ensin ihminen ja vasta toissijaisesti lesbo tai mikä ikinä olenkaan. en halua että kaikkea mitä teen aletaan katsoa siitä näkökulmasta että olen lesbo. en halua että jos olen ystävällinen jollekin, en ole enää ystävällinen tyyppi vaan olen joku kamala lesbo joka yrittää lähennellä. en halua että kanssani paljon aikaa viettävä tyttö leimataan tahtomattaan lesboksi sillä perusteella että jos minä olen, hänkin on, kun kerran yhdessä pyörimme. en halua että ihmiset alkavat varoa itseään seurassani tyyliin voiko tuota nyt taputtaa selkään ettei se ymmärrä väärin, voiko tuota nyt halata ettei se ymmärrä väärin, voiko tuolle nyt jutella/hymyillä/sylkäistä sinnepäinkään ettei se ymmärrä väärin. pöh pah ja puh. ehkä minä olenkin se joka on ennakkoluuloinen ; ) luulen tietäväni miten muut suhtautuisivat vaikkei minulla todellisuudessa ole hajuakaan.
enköhän tässä nyt vaan rauhassa ensin tutustu ihmisiin ja sitten, kun he tuntevat minut, lipsautan johonkin väliin vihjeen : ) kiitos kovasti kaikille kun autoitte minua selventämään ajatuksiani.
Ylös
Tukkimiehentäi Vastaa16 / 28 
27.11.2005, 15:52 Kai olet kertonut miehelle, että käytät häntä vain hyväksi, kunnes eteen sattuu jotain parempaa?
Ylös
pikku intiaani Vastaa17 / 28 
29.11.2005, 01:56 No sama ongelma täälläkin. Kun aloitin opiskelun, seurustelin miehen kanssa ja täytyy sanoa, että minua harmitti se, miten heteroksi kaikki olettivat. Toisaalta uusi koulu, uudet ihmiset... Eikai sitä kaikkea tarvitse itsestään heti ensitapaamisella kertoa. Tässä vaiheessa ne hyvät ystävät ovat kuitenkin löytyneet ja kaikki tietävät vinoudestani. Eipä tainnut suurena yllätyksenä tulla muutenkaan ;)
Ylös
Marja Vastaa18 / 28 
29.12.2005, 15:45 perusoletus on varmaan aina hetero...se harmi täs yhteiskunnassa on. Muutin täs töiden perässä Etelään muutama kuukausi sitten ja kyllä jännittelin aika paljonkin sitä, miten ihmiset suhtautuvat. Töissä pidän omat asiat omana tietonani, tosin jos joku suoraan asiaa kysyy kerron kyllä. Uusille ystäville olen maininnut hieman tutustuttani olevani leppis, eikä toistaiseksi kukaan ole siitä ollut moksiskaan. ihme kyllä...tsemppiä vaan alkuperäiselle kirjoittajalle :)
Ylös
Pete01 Vastaa19 / 28 
30.12.2005, 10:01
Viestiä on muokattu
Olipa herättävää lukea nimimerkin "puhdas" kirjoitus. Muistin jälleen, että keskuudessamme kulkee paljon päiviräsäsiä, jotka lyövät toisia päähän uskonnollla, fobioilllaan tai milloin milläkin. On varmasti ihanaa vaeltaa läpi elämän tuo kaikkkiin kysymyksiiin vastaukset löytäneen ihmisen imelä hymy kasvoilllaan. Ja suhtautuen alentuvasti kaikkiin, jotka eivät mahdu omaan maailmankuvaan. Tiesitkö "puhdas" että sielunveljesi esim. Iranissa hirttävät meitä vinokkaita ? Kyllä, uskon että sisimmässäsi olet yksi heistä.

Goy, kirjoituksesi toi paljon muistoja mieleeni. Opiskelin aikanaan oikeustiedettä eräässä yliopistossa. Vinokkaisiin suhtauduttiin minusta järkevästi. Syynä saattoi osittain olla se, että opinahjossa opiskeli juristiksi eräs sittemmin SETAn johtoon noussut henkilö. Hän on fiksu ja "heteronoloinen" (tiedän, kaikki ei tästä tykkää mutta karikatyyrit vahvistaa hetskujen kaavamaisia käsityksiä) ja avoimesti kaapin ulkopuolella. "Sehän on ihan tavallinen" useimmat tuntuivat ajattelevan. Ehkäpä sinäkin Goy haluaisit olla tienraivaaja ?

Itse valitsin kaapin opiskeluaikana. Menneitä valintoja on turha liikaa vatvoa. Nyt tekisin toisin, mutta toisaalta tuollloin ei identiteettini ollut selvä. Olin vain naisten kanssa. Sitten yksin kämpillä toteutin bi-seksuaalista puoltani. Olen tullut kaapista vasta oltuani jo kauan työelämässä.

En tietenkään Goy voi kertoa mikä on kohdallasi oikea valinta. Jos valiitset avoimuuden, saatat kokea ihan postiivisiakin asioita. Ja muista aina, että meitä lakimiehiä on sateenkaaren alla takuulla enemmän kuin arvaatkaan. Mitä teetkin, tsemppiä opiskeluihisi!! Tämä yhteiskunta tarvitsee llisää vinojuristeja.
Ylös
mie Vastaa20 / 28 
28.03.2006, 17:14 Taskuruoho, halusin vain sanoa, että juuri aamulla kirjoitin päiväkirjaani samat asiat kuin mitä tuossa sanoit. Täsmälleen sama fiilis!

Nyt olen vielä viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut aivan ihanaan tyttöön, mutta nyt kun oikeasti aletaan olla oikeita ystäviä - tai joka tapauksessa enemmän kuin hyvänpäivän tuttuja - alan tuntea jonkinlaista painetta kertoa, mikä olen. Hän kutsuu usein yöksi, koska asumme eri kaupungeissa. Tuntuu, että olen kuin joku tirkistelijä ellen kerro pitäväni myös tytöistä. Hän saa kuitenkin tietää ennemmin tai myöhemmin, ja tuntuisi mukavammalta että hän kuulisi sen minulta itseltäni eikä vaikkapa känniseltä kaveriltani.

Pelottaa kamalasti, että hän näkee sen jälkeen vain lesbon, ei minua persoonana. Että hän lakkaa ottamasta kädestä tai kehumasta vaatteitani - peläten että ymmärrän hänet nyt jotenkin väärin. Vaikkei välttämättä tietoisesti, niin moni kuitenkin tiedostamatta on todella varovainen tai torjuva. Voi surku.
Ylös
taskuruoho Vastaa21 / 28 
29.03.2006, 22:39 Terveisiä sinulle täältä kaapista Mie ; ) Täällä vielä piileksin, mitä nyt vihjeeksi joskus ovea raottelen. En vieläkään ole saanut kerrottua kenellekään uudelle tutulle täällä. Pelkään juuri sitä, että sitten en ole enää minä vaan pelkkä lesbo. Laittaisiko kukaan enää kättä olkapäälle etten vain ymmärrä kosketusta väärin. Blääh. No, ei kaappielo ole hankalaa nyt kun en seurustele tms ja ei ole mitään varsinaista piiloteltavaa. Ehkä kerron sitten joskus jos/kun tulee ajankohtaisemmaksi. Koita tunnustella ystäväsi mielipiteitä ensin kyselemällä noin yleensä asenteistaan meitä vinokkaita kohtaan, ehkä saat vihjettä/rohkaisua päätöksentekoon. Voimia : )
Ylös
aKnot Vastaa22 / 28 
30.03.2006, 00:37 Mulla oli sellanen tilanne, että viime elokuussa muutin uudelle paikkakunnalle opiskelujen takia. Vaikka mulla oli tyttöystävä edellisellä paikkakunnalla niin jotenkin se tilanne silloin oli niin sekava että poispääseminen tuntu hyvältä vaihtoehdolta, ja sitä se lienee ollutkin, vaikka mitään en kadukaan. Nyt sitten täällä on päässyt aloittamaan vähän niinkun puhtaalta pöydältä ja kaikki uudet tuttavuudet, ne joista on alkanut kehittyä ystävyyssuhteita, tietävät suuntautumisestani. Aika pian kerroin kaikille ja kaikki ovat ottaneet sen hirveän hyvin. Itseasiassa lähipiiristäni, omaksi yllätyksekseni, löytyi muitakin lepakoita.

Mutta jos en olisi muuttanut pois kotoa, en ehkä koskaan olisi kertonut kenellekään itsestäni, entisellä kotipaikkakunnallani minut tunnettiin aika laajalti ja juorut levisivät nopeasti. Että itselleni muuttaminen oli vaan hyvä juttu.

Pikkasen meni tämäkin ohi aiheen, mutta asian ulospurkaminen tuntui harvinaisen hyvältä.

<3 aKnot
Ylös
goy Vastaa23 / 28 
30.03.2006, 01:40 Mullei oo yhtään kaveria enää, joka ei seksuaalisesta suuntautumisestani jollakin tasolla olisi tietoinen. Yksi pelästyi pois... no, sääli vain, että se oli ainoa miespuolinen uusi kaverini; heteronaisia on nyt lähes kaikki ystäväni. Kaapissa on myrskyistä, kun aina täytyy varpaitaan vahdata, toisaalta kaapin ulkopuolella on ihan yhtä tuulista.

Tsemppiä...
Ylös
aKnot Vastaa24 / 28 
30.03.2006, 02:01 Juurikin näin.. muttamutta.. tuulisuudessakin on omat puolensa.
Mikäli tuulee takaapäin, se vie eteenpäin ja edestäpäin tuulemistahan ei edes tueta.. x__x

Sarjassamme vähän ja pikkuisen vähemmän järkeviä mietteitä; osa 234
<3 aKnot
Ylös
Jyrki Vastaa25 / 28 
30.03.2006, 15:10 Liikun työkaverien kanssa eri puolilla maata, porukka vaihtuu tehtävän mukaan. Olimme juuri Raumalla, ja onnistuneen homman jälkeen seisoin yöllä sympaattisen työkaverin kanssa kuuntelemassa ravintolan bändiä. Tartuin häntä kädestä ja kaveri tempaisi kätensä pois. Parin päivän päästä kuulin jo Hesassa muilta kollegoilta mikä olen… Tiedänpä sen itsekin. En yrittänyt arvioida työkaveriani seksuaalisesti tai koettaa kepillä jäätä. Oli vain mukava ottaa ravintolan pikkutunneilla kädestä kiinni hyvän suorituksen jälkeen. Ei suomalaista miestä noin vain oteta kädestä. – Ehkäpä meni hiukan ohi aiheen, mutta muodolliset opiskelut on jo opiskeltu ja elämän oppinen aina vain käynnissä.
Ylös
tyttå Vastaa26 / 28 
04.04.2006, 09:42 Olen varmaan samassa tilanteessa pian.. *huokaus*
Olen 17, ja seurustelen miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 3v, mutta tiedän että voisin olla vakavasti myös tytön kans etc etc..

No, olen nyt hakenut eri kouluihin, ja varmaan pääsenkin johonkin niistä. Millään näistä paikkakunnista (Kajaani, Haapavesi, iisalmi, joensuu) en ole asunut, ja tunnen pari tyyppiä parista kaupungista.

Tulee uudet ystävät ym, miten kertoisin sen et olen bi, heille, vai kertoisinko? Ku seurustelen tän mieheni kaa, ja jos alan alussa puhumaan et "juu oon miehen kaa ym.." niin saavatko he heti sen käsityksen et oon täys hetero? Pitäisikö sanoa jtn tyyliin et "seurustelen miehen kans, mut on tyttö kiikarissa.."

Mitään "tyttökamu oli ennen miestä.." skeidaa en kehtaa sanoa, koska se ei pidä paikkansa..

Apua?!
ps. Anteeksi sekava viestini... :)
Ylös
marianna Vastaa27 / 28 
04.04.2006, 20:52 tyttå kirjoitti:
"Ku seurustelen tän mieheni kaa, ja jos alan alussa puhumaan et "juu oon miehen kaa ym.." niin saavatko he heti sen käsityksen et oon täys hetero?"

Hyvin todennäköisesti kyllä, niin vahvassa ihmisten hetero-olettamukset tuntuvat yhä olevan. Tiedän, että muakin automaattisesti oletettiin heteroksi entisellä työpaikallani (jossa en koskaan tullut kaapista ulos), kun satuin pari kertaa mainitsemaan jotain entisestä poikaystävästäni.

"Mitään "tyttökamu oli ennen miestä.." skeidaa en kehtaa sanoa, koska se ei pidä paikkansa.."

Et ole seurustellut tytön kanssa, mutta oletko ennen nykyistä miestäsi ollut kuitenkin joskus ihastunut/rakastunut tyttöön? Jos kyllä, voithan kertoa siitä.

Mä olen ystävilleni kertomisessa luottanut aika paljon omaan intuitiooni, on vaan tullut sellainen olo, että nyt on sopiva hetki kertoa. Tosin en ole aina uskaltanut heti ottaa hetkestä kiinni, ja sitten onkin kulunut aikaa, ennen kuin on tullut seuraava hyvä hetki. Eikä oo kukaan ystäväni alkanut lesbouden takia minua paheksumaan/välttelemään, no eihän sellaiset todellisia ystäviä olisikaan.
Ylös
taskuruoho Vastaa28 / 28 
01.05.2006, 19:27 Enpä menettänyt ystävää : ) Kerroin päivällä piknikillä yhdelle uudelle ystävälle historiastani, kun se eilen illalla jutteli siihen malliin että ei hänen mielestään hblt-ihmiset sen kummempia ihmisiä ole kuin muutkaan. Vähän hämmästynyt se oli ja tuumasi (vähän ikävästi) että ehkä mun tielle ei ole vaan sattunu oikeaa miestä, mutta ihan sama mikä se reaktio muuten oli, kunhan se ei ollut osastoa en ikinä halua kuulla susta enää mitään. Ehkä kerron yhdelle toisellekin vielä ennen kesälaitumille kirmaamista : ) Jibii!
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy