You know what I hate most about summers? Isolation. Loneliness when I have chosen it is fine but forced loneliness, no one to talk to or even say hello to, that doesn't feel very nice. At all. And yet I have no idea what to do with it. I'm damaged and I only want relationships if they stay within the limits I've set and if they go forward in a pace that I have said to be okay.
And then there's of course my terrible habit of making criteria (no drunks, or politically right-wings, no men, no ). It seems that most of the people fitting to the description here have their own lives already: (nearly) graduated, have serious boyfriends, possibly engaged or married, possibly with kids and a house and a garden and worries about how much they can pay back the student loan... that's just not me. But then again, I don't fit in the other majority group of people who are content with occasional jobs and are more into partying and getting drunk and going to summer festivals and doing whatever they feel like without worrying about the future. Those people are social by nature.
"Feeling lonely and content at the same time, I believe, is a rare kind of happiness."
-Nightwish: Lagoon-
----
Nyyti ry(http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/yksinaisyys2.htm):
"Ystävyys syntyy kohtaamisesta. On hetkiä, jolloin tunnemme voimakasta sympatiaa ja kiinnostusta, ns. sukulaisuutta tiettyyn henkilöön." Is this true? Wow, not only do I not have a single friend now, I've never had a single friend. Besides, you're not giving any concrete examples.
"Ihminen tarvitsee myös rohkeutta ja itseluottamusta pystyäkseen hakeutumaan uuteen seuraan ja solmimaan ystävyyssuhteita." In other words, I'm a lost cause.
"On tärkeää mennä reippaasti mukaan erilaisiin opiskelijoiden tilaisuuksiin ja tapahtumiin, missä voi tavata erilaisia ja eri sukupuolta olevia ihmisiä." Drinking... my sister has the same thing: drunken people, especially older men, make us anxious. The difference is that it's not an obstacle to her as it is to me.
"Osallistu, harrasta - älä eristäydy neljän seinän sisälle." And what does this mean in practice? Should I go and play bingo with pensioners?
"Yksinäisyys syntyy siitä, että tiedostaa toivovansa ihmissuhdetta, ystävää." One sentence I pretty much agree with.
"Yksinäisyydestä voit keskustella myös Nyytin Yksinäisyys- nettiryhmässä, jossa voit jakaa omia ajatuksiasi tai lukea muiden kirjoituksia."
Click... and this shows up: "Keskustelu nettiryhmissä on kevään osalta päättynyt."
6 kommenttia
Rokkihomo
20.5.2009 06:08
The ending of what you wrote is just... this world.
The first one from nyyti you put there is, I think, very much true. Making a close friendship may be in relation to that of falling in love. In my exprerience, that is.
Splenetic
20.5.2009 12:26
Well, then this world sucks.
You have some experience so you have more authority on the matter than works of fiction which are my main source of the laws of human relationships. I've been suggested to go to public occasions and go talk to people there to make friends but this sound hypocritical and, quite frankly, just downright stupid: friendship for frienship's sake. Doesn't sound like that friendship is founded on solid earth. Besides, I already have experience of this kind of friendship: on "ala-aste" there was only one other girl in my class so of course we hooked up. Now I don't even know where she lives and what she does because when she dropped out from "lukio" I realised that school was the only thing we did have in common.
JPHki
20.5.2009 16:40
Nyt pistit todellisen yllärin. En olisi odottanut lukevani juuri sinun blogistasi henkilökohtaista pohdintaa yksinäisyydestä. Enpä tosin voi väittää että olisit missään vaiheessa puhunut monista ystävistä tai vilkkaasta sosiaalisesta elämästä, mutta kaikenkaikkiaan sun blogista saa käsityksen, että olet vahva, määrätietoinen, puhelias, sosiaalinen ja kaikin tavoin sellainen ihminen, jonka viimeiseksi luulisi kärsivän yksinäisyydestä. Edes kesällä. Hienoa että kerrot.
Mulla itselläni on ollut monia kausia viimeisen viiden vuoden aikana, joina olen kärsinyt kirpeästi yksinäisyydestä. Parisuhteesta huolimatta ja välillä sen vuoksi. Mulla toki on pitkäaikaisia ystäviä, mutta osa heistä on tai on ollut syystä tai toisesta kaukana.
En mielestäni aseta ystävyydelle juurikaan reunaehtoja, mutta silti alkeellinenkin tutustuminen vieraaseen ihmiseen, esim. työyhteisössä, näyttää olevan varsin hankalaa. Mä olen ylipäätään kiinnostunut ihmisistä, haluan puhua ja kuulla heidän persoonastaan, henkilöhistoriastaan ja tekemisistään. Osaan puhua jouhevasti vieraiden kanssa ja kysellä tahdikkaasti asioista, osoittaa kiinnostusta jne. Siis tällaisia alkeisasioita, joista käsitykseni mukaan ystävyyttä lähdetään rakentamaan. Mutta kun mä suljen suuni, keskustelu yleensä loppuu siihen, eikä ko. ihminen sen jälkeen enää kiinnitä minuun mitään huomiota, jos en itse myöhemmin palauta keskusteluyhteyttä. Olen tyrmistyksekseni huomannut, että "olla kiinnostunut toisen ihmisen persoonasta", joka minulle on täysin luonnollinen asia, on ilmeisesti täysin aikansa elänyt juttu, ja suurelle osalle ihmisistä aivan käsittämätön konsepti.
Miksi ihmeessä? Emmä ketään tarvi. Mulla on hei niin paljon harrastuksia, etten mä ehdi ketään tavata. Kuule mulla on jo bestis. Mä en sitten välitä vieraista. Mulla on perhe, tähän nyt ei mahdu muuta. Mitä sä oikein haluat musta? Mä olen kyllä ihan hetero!
Splenetic
20.5.2009 23:31
Juu, tää oli tällainen ei Moskovaan asti päässyt pommi...
Viha ei ole kauhean positiivinen piirre ihmisessä ja senhhän takia sä olet noin yllättynyt, kun suurin osa mun bloggauksista kumminkin on tätä fuck you very much -linjaa (Lily Allen tunnarina, tottakai... xD). On tätä tullut puitua jo joskus vuosi kaksi sitten, mutta ne bloggaukset onkin sitten jo jossain huitsin nevadassa kymmenennellä sivulla eikä sinne asti kukaan vapaaehtoisesti jaksa mennä.
No kyllä mä vahva olen, ja määrätietoinen (paitsi ammatinvalinnassa) ja itsenäinen, mutta puhelias vain silloin kun saan raivota uskonnosta tai sovinismista tai politiikan kähmäilyistä. Lyhyesti siis kaikesta mikä saa mut vihaiseksi. Monet sanoo kuinka hauskaa mun kanssa on jutella, mutta ei ne kyllä toiste mun kanssa halua jutella joten tästäkin on sitten perua tämä "kaikki ihmiset valehtelee" -mentaliteetti (paitsi että uusimman Tieteen Kuvalehden mukaan en ole ainut, vaan mulla on kyseiseen gallupiin osallistuneiden enemmistö takana!).
Miten parisuhteen takia voi olla yksinäinen ellei ärsytä kaikkia muita ystäviä lääppimisellä ja puhumalla alituiseen siitä toisesta (tai juuri äidiksi tulleiden ärsytys on se, että ne puhuu aina niiden mukuloista... okei, ihan kiva, mutta järkyttävää kyllä, maailmassa on edelleen muutakin kuin ne mukulat). Onnittelut, luettelit juuri kaikki ne ominaisuudet l. alkeisasiat, jotka allekirjoittaneelta puuttuu. Tunnustan myös, että olen käyttänyt ajoittain mainitsemiasi "verukkeita", aina miehille (miksi olen juuri miesten mielestä kiinnostava, miksi?!). Jostain syystä erityisesti tietyn alueen vaihtarit ovat suunnattoman kiinnostuneita "ystävystymään". Siis musta, joka on rönsyilevä ja suulas ja mielipiteitä täynnä ja sarkasmin kuningatar ja kiroileva ja kovaääninenkin vielä, siis "hyvän naisen" vastakohta.
Tuli mieleen... nuo alkeisasiat... onko niitä mahdollista oppia? Tai edes välttävästi teeskennellä niitä.. edes joskus? Tai no, siinä taitaa mun moraali tulla taas vastaan: ei ystävyyttä ystävyyden takia.
Maailma on perkeleen vaikia paikka!
JPHki
21.5.2009 17:20
"Onnittelut, luettelit juuri kaikki ne ominaisuudet l. alkeisasiat, jotka allekirjoittaneelta puuttuu...... nuo alkeisasiat... onko niitä mahdollista oppia? Tai edes välttävästi teeskennellä niitä.. edes joskus?"
On ne mahdollista oppia, sen voin sanoa omasta kokemuksesta. En ole koskaan ollut esim. ihmisvihamielinen, mutta kylläkin sosiaalisesti täysin taitamaton, avuton, tuppisuu ja arka. Ken elää hän oppii. Jos vain haluaa.
Splenetic
22.5.2009 14:20
Vaatiikos tämä nyt sitten empiirisiä harjoituksia vai mielikuvaharjoitteluja "How to smile convincingly: Social skill for misanthropic psychos" -kirjan avulla ja sitten vasta kentälle pahaa-aavistamattomien pellavapäiden sekaan? ;)