Tuleva Perjantaidokkari (9.4.2021 klo 21:05) on otsikoitu: Miksi romaneja yhä syrjitään.
Tuosta otsikosta nousi mieleeni tapahtuma vuosien takaa, jolloin SETAn koulutuskeikallani kohtasin samaan tapahtumaan menossa olleen naispuolisen romaniyhteisön edustajan. Hänen luentonsa oli ennen minua. Kysyin häneltä lupaa kuunnella hänen esityksensä. Lupa tuli ilman muuta.
Ehdotin, josko hän jäisi kuuntelemaan myös minun luentoni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Kerroin olevani homo. Rouva ilmoitti, ettei hän hyväksy homoja, eikä aio jäädä kuulemaan luentoani. Keskustelussa selvisi, että hän on helluntailainen.
Asenne harmitti minua joltisestikin. Jäin pohtimaan, että olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hyväksyä hänet ja hänen yhteisönsä siitäkin huolimatta, että he torjuvat meidät.
Juttukuva: Kuvaajana Griet Dewijngaert palvelusta Pexels
3 kommenttia
smo
5.4.2021 09:41
Minä ajattelen, että syrjiviä käsityksiä voi ymmärtää. Samoin ajattelen, että syrjiviä käsityksiä esittävä pitää hyväksyä. Syrjiviä käsityksiä taas ei sinänsä pidä hyväksyä.
Syrjivät käsitykset perustuvat aina johonkin. Niitä ymmärtämällä on joskus mahdollista saada muutettua syrjivää ajattelua, onnistua avaamaan aiheeseen liittyviä solmuja siinä jossakin.
Useimmiten kyse on vain tiedon puutteesta johtuvista ennakkoluuloista. Kun asenteet kumpuavat (uskonnollisesta) maailmankatsomuksesta, niitä kuitenkin voi olla vaikeampi muuttaa. Ulkoa maailmankatsomuksen pohjana olevaa (oppi)rakennelmaa on vaikea kyseenalaistaa, koska tuollainen käsitysten korttitalo on sellaisenaan ja yleensä kritiikittä omaksuttu, ja yhden kortin paikallaan olemisen kyseenalaistaminen voisi johtaa isompaankin romahdukseen. Ainakin siltä se voisi tuntua.
Sinänsä peilin näyttäminen voi joskus olla toimiva keino. Kun joku toiseen kansanryhmään kuuluva syrjii, niin joskus viesti voi upota otolliseen maaperään. Monissa uskonnollissa opeissa kuitenkin kaikenlaiset seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat tabuja, jolloin ne eivät mahdu käsiteltävien asioiden joukkoon. Varsinkin kun seksuaalisuuteen liittyy sellaiset määreet kuin oikea-väärä tai normaali-epänormaali. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on typistetty usein yksittäisiksi teoiksi ja hetkellisiksi mielihaluiksi. Ilmiön luonnetta ei ymmärretä - ja kielletyn hedelmän vyöhykkeelle kuuluvana sitä ei haluta edes miettiä loogisesti.
Minä en näe vastavuoroista torjuntaa viisaana. Etenkin tietäessäni, että niissä minunlaiseni torjuvissa yhteisöissä hyvin todennäköisesti on myös minunlaisiani - jotka eivät ymmärrä/uskalla/kykene irtaantumaan noin vain siitä yhteisöstä.
Jare88
7.4.2021 08:28
Hyvin sanottu, smo.
Jos edes toinen hyväksyisi toisen - vaikka sitten ei toisin päin hyväksyntää tulisikaan - oltaisiin kuitenkin lähempänä molemminpuoleista hyväksyntää kuin silloin jos molemmat torjuvat toisensa.
Lisäksi, jos romanihenkilö ei hyväksy homoseksuaalia henkilöä, ei se oikeuta torjumaan romania sen vuoksi, että tämä on romani. Torjuminen - jos sellaista on tarpeen edes tehdä - tulisi kanavoida siihen seikkaan, että henkilö ei hyväksy homoseksuaalisuutta. Tulipas kömpelö selitys nyt, toivottavasti siitä sai oikean käsityksen.
JuhaniV
10.4.2021 08:10
SMO: "Minä en näe vastavuoroista torjuntaa viisaana."
Tuo on tärkeä ajatus. Molemminpuolinen vihanpito on todella helppoa, mutta sen vähentämiseen tarvitaan jomman kumman taholta aloite vuorokeskusteluun. Se voi olla joskus hyvinkin vaikeaa. Jonkun pitää se aloittaa.
Tästä mieleeni tulee henkilökohtainen tapahtuma kauan sitten. Olin pahoin jumissa oman elämäni suunnan kanssa. Eräänä aamuna, juuri ennen heräämistä, mieleeni nousi selkeä lause: "Joillekin ihmisille ensiaskel on liian pitkä matka kuljettavaksi". Heräsin heti ja kirjoitin lauseen muistiin. Jäin miettimään, että olisiko joku joskus jossain sanonut noin. Se oli varmaan alitajuntani viesti lähteä liikkeelle elämäni kanssa. Niin myös tapahtui, josta olen tyytyväinen.