rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Ihan tukkoinen olo, poskiontelot tuntuu raskailta jos nyt niin voi sanoa. Ei kiva lainkaan, en millään haluiaisi tulla kipeäksi ennen tenttiä ja varsinkaan ennen viikonloppua jolloin pitää siihen aktiivisesti jaksaa lukea. Ei tahdo. On varmaan ensi yönä laitettava makuuhuoneesta ikkuna kiinni, josko se jotain auttaisi asiaan.

Näin äitiä tänään ja äiti oli aika ihana. Kyseli miten meillä menee Laikan kanssa, miten Laikalla menee harjoittelussa, mitä kuuluu Pirkille ja miten minä voin. Oli aidosti kiinnostuneen oloinen mikä merkitsi miulle ihan äärettömästi, kaikkien niiden pettymysten jälkeen mitä se tähän pääseminen oli vaatinut.

Otin si pienet torkut. Piti olla vaan hetki silmätk kiinni mutta heräsin kahden tunnin päästä. Siihen että Pirk nuolee miun naamaa. :D Ajattelin että se haluaisi kenties ulos mutta tuossa se vieressä koisaa umpiunessa joten odotetaan kai vielä hetkinen ennenko mennään.

Viikonloppu on ohi ja olen siitä kovin kovin iloinen. Olisi voinut mennä nimittäin niiin paljon paremmin, lähinnä miun voinnin suhteen. Olin koko viikonlopun pahoinvoiva, ahdistunut, väsynyt ja ärtyinen. Erittäin epäsosiaalinen. En olisi halunnut ketään meille mutta ymmärsin sen aika lailla liian myöhään. Ei sitten voinut tehdä enää muuta kuin yrittää sopeutua tilanteeseen. Onneksi pääsi aina välillä koiran kanssa ulos, välillä taas pakenin vinskille.

Pää ei kestä sitä että tänne tulee ihmisiä. Mä menen ihan tolaltani enkä osaa olla. Haluan vain niiden lähtevän pois ja että saan olla omissa oloissani. Laika on ainut jota siedän täällä meillä, kaikista muista mä ahdistun. Jotenkin mä pelkään. En koe oloani turvalliseksi. Mikä on aika kamalan ahdistavaa.

Tänään on Gender-Blender bileet. Pitää siis imuroida ja pestä lattiat, sen verran on koiran pissiä lattialla. Mutta tosi hienosti Pirk osaa kuitenkin käydä paperilla pissillä.

Miulle haetaan kaupungin kustantamaa psykoterapiaa, myöhemmin yritetään uusiksi sitä kelan rahoitusta. Pääasia miulle on että saan jotain terapiaa koska en mä muuten täältä selviä. Täältä kuopasta. Joka on välillä isompi ja välillä pienempi mutta olemassa se on koko ajan. Aamupäiväryhmä loppuu ensi viikon jälkeen, tulee olemaan kummallista olla aamupäivät taas kotona. Mutta opinnot etenee ja vie aikaa joten eiköhän se tästä jotenkin suttaannu.

Nyt suihkuun, sitte kaupungille ostamaan lapsille matolääkkeet ja si kotiin siivoamaan.

Oltiin tänään aamupäiväryhmän kanssa keilaamassa ja meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Nyt pitää oikeasti lähteä Laikan kanssa keilaamaan joku viikonloppu. Voisi kerätä muitakin mukaan. Meni hyvin kun jaksoi keskittyä eikä vaan sohaista keilapalloa jonnekin sinne päin missä ne keilat on. Sain aika paljon vauhtia niihin heittoihin (vai mitä ne on o.O). Joten voimaa oli. Käsi kesti paremmin kuin odotin.

Me tehtiin Possun kanssa diili. Saa tulla työpöydän kulmalle. Koska hän haluaa olla lähellä eikä ny pääse jalkoihin ko siellä pyörii Pirk. Joka on täysi monsteri. Käytiin äskön metsässä seikkailemassa ja hänellä oli niin kamalan hauskaa. Kaikki oli ihmeellistä ja jännää, käpyjä piti pureskella. :D

Lopetan aamupäiväryhmässä ensi viikon jälkeen. Kummallista. Aika menee niin äkkiä. No, sitten alkaa jo kaksi kurssia opintoja joten puuhaa riittää. En ehdi ihan kokonaan kotiäidiksi heittäytyä. :P Ja onhan tässä sitten jo ensimmäinen kuukausi Laikan harjoittelua takana ja enää kaksi edessä joten kyllä tämä tästä.

Tänään hän tulee jo päivällä kotiin.<3 Viikonloppuna meillä on taas tupa täynnä ihmisiä, meillä on gender-blender bileet lauantaina. Eli tytöt pukeutuu pojiksi ja pojat tytöiksi. Mun pitää huomenna käydä ostamassa itselleni kauluspaita, laitan sen ja kravaatin. :D En tosin yhtään tiedä mitä teen tukalle, laika saa avittaa sen kanssa o.-

Väsyttää. Meinasin jo nukahtaa sohvalle käenpesää katsoessani. Nukuin aivan liian vähän viime yönä, mentiin Laikan kanssa liian myöhään nukkumaan ja sitten se varsinainen nukkumisen aloittaminen venyi ko toisen iho houkutti unta enemmän ;)

Monsteri touhuaa taas jotain, luultavasti jotain mitä ei olisi niin väliksi touhuta. Tänään sai ensimmäisen kerran Possun ärsyyntymään ja sai vähän opetusta siitä ettei kissoja saa ahdistella ihan mielin määrin. Tehtiin tänään tuttavuuttta kahdenkin koiran kanssa, oli vain aika jännää joten se oli hyvin pikaista tutustumista. Mutta alku on tehty joten tämä tästä sottaantuu jotenkin. Kissat alkaa kanssa jo sopeutua, omaa riehuntaansa pitävät jo yllä.

Luulen että me tehdään iltasyömiset, kumpikin, sitten käydään ulkona ja Rouva ottaa iltalääkkeet jonka jälkeen menee sänkyyn kirjan kanssa. Nukahtaa sitten ko nukahtaa, mutta ei jaksa enää olla hereilläkään. Tylsää mennä nukkumaan yksin. Kolme yötä vaimon vieressä, nyt taas 3 yötä ilman vaimoa. Torstai-iltana hän on tulossa taas kotiin. Kyllä tämä tästä. Viikko kerrallaan. Päivä kerrallaan. Yhdessä, rinnakkain, käsi kädessä. Rakastaen.

Lapset nukkuu, kuka missäkin. Rouva on kanssa vähän väsy, varmaan raitis ilma myrkytys ko olen ollut niin paljon yhtäkkiä ulkona :P

Pirk alkaa hiljalleen kotiutua ja on aivan mielettömän valloittava pieni poika. Joka varmaan tuottaa meille vielä päänvaivaa sillä että on fiksu. Osaa kulkea hienosti remmissä.

Ajatus ei ny kulje joten päätän raporttini tällä erää tähän. :D

Pirk on kotona <3

Ensimmäinen yö meni hyvin, kaikki on vielä yhtenä kappaleena ja kukaan ei ole edes naarmuilla. Täytyy sanoa että olen erittäin positiivisesti yllättänyt siitä kuinka hyvin kissat on ottaneet Pirkin vastaan. Kukaan ei ole käynyt päälle, kynsiä ei ole nähty eikä muutenkaan ole ollut rähinää. Seuraavat vähän kauempaa toisen touhuja selvästi ajatellen että "MIKÄ tuo on ja MIKSI se on täällä?"

Mulla on iso stressi siitä että olenko mä hyvä äiti tuolle pienelle otuksella ja osaanko mä tehdä asiat oikein ja niin. Tuleeko siitä kunnon koirakansalainen. Laika rauhoittelee että pärjään oikein hyvin, kai mun sitten vaan pitää uskoa vaimoa.

Aivan ihanaa ko talo on taas täynnä ja koko perhe koossa. Oli mielettömän ihana hetki saada halata Laikaa rautatieasemalla torstaina. Kahden viikon jälkeen se tuntui todella hyvältä. Kaksi viikkoa oli liian pitkä aika.

Olipa kiva tulla kotiin ja avata posti:

Päätös kuntoutuksesta:
Olette hakenut Kelan järjestämää ja rahoittamaa kuntoutusta. Kuntoutushakemuksenne on hylätty.

Perustelut:
Psykoterapiaa ei voida myöntää, koska kyse on tässä vaiheessa sairauden hoidosta eikä kuntoutumisen ennuste ole vielä arvioitavissa.

Tarpeenmukaisen kuntoutuksenne järjestämiseksi kehotamme Teitä kääntymään kotikuntanne mielenterveyspalveluiden järjestämisestä vastaavan yksikön puoleen.

Päätöksestä valittaminen:
Tähän päätökseen ei saa valittamalla hakea päätöstä.

Eli kela ei korvaa miulle psykoterapiaa. Omasta pussista miulla ei ole siihen ikinä varaa. Nyt on aika...tyhjä olo.

Olen oikeasti järkyttynyt kun mulle vielä sanoi lääkäri että olisi hyvät mahdollisuudet saada rahoitusta ko olen niin nuori ja kaikkea. En ymmärrä että missä vaiheessa sairaus muuttuu muuksi kun sen hoitamiseksi, eikös terapia ole yksi tapa hoitaa sairautta? Kai mä sitten olen ymmärtänyt jotain väärin.

En tiedä oikeesti mitä nyt kuuluu tehdä, missä vaiheessa voin hakea tuota rahoitusta uudestaan ja mitä ihmettä mä teen sillä välin?

Appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat luvanneet tarvittaessa auttaa mutta en mä voi olettaa että ne kustantaisi mun yksityisen terapian äärettömän aikaa. Kustannukset nimittäin nousee taivaaseen, mulle suositeltiin terapiaa kahdesti viikossa ja jos ajattelee että käyn siellä siis 8krt kuussa ja kertamaksu olisi vaikka 50e niin siitä tulee jo 400e kuussa. En voi mitenkään antaa kenenkään maksaa sitä mun puolestani.

Kai mä sitten vaan yritän saada jatkoa tuolta psyk.polilta. En mä tiedä.

Yritän täällä selvitä tämän hemmetin kuntoutustukihakemuksen täytön kanssa. Rouva kun on niin tehokas ollut ettei tiedä koska työsuhteensa loppui ja sitä tietty kysytään tuossa lapussa. Miulla on siitä oma mielikuvani mutta en ole varma. Pitääkö siihen siis laittaa se intuitio vai jostain selvittää koska soli? Kai siihen pitäisi paneutua että selvittäisi mutta en mä halua. Miusta tämä on näinensä ihan tarpeeksi kamalaa, en halua joutua soittamaan entisen työpaikan palkanlaskentaan kysyäkseni että milloin mä lopetinkaan työt o.O

No, mä marssin ton lomakkeen kanssa huomenna kelaan, saavat siellä auttaa täyttämään noi muutamat kohdat mitä en osaa itse kirjoittaa. Mikä on nöyryyttävää koska Rouva on entinen sosiaalityöntekijä, tehnyt pitkään työtä sairaalassa ja täyttänyt tuon lomakkeen aikasta monta kertaa tätä ennen. Mutta son huomattavasti vaikeampaa nyt kun sitä täyttää itsestään.

Sitten jännätään että meneekö hakemus läpi vai ei ja tuleeko päätös kuinka pian, tuleeko katkoa rahantuloon siis. Olsi kovin toivottavaa ettei tulisi, Laikan tuloina kun on vain opintotuki joten tiukille vetää jos minä en saa rahaa.

Tänään on taas mieliala seilannut edestakaisin. Aamu oli kohtalainen, sitten puhuin Laikan kanssa messellä ja romahdin taas ja sain kuitenkin lähdettyä luennolle mistä jäi tosi hyvä mieli. Tosin yritin vinkua Laikalle että olen liian väsynyt ja kipuinen lähtemään mutta en saanut lupaa jäädä kotiin. :D

Olen kaivannut viikonlopun aikana kovin Laikaa messellä ja sitten ko hän tuli niin sitten mä vaan itken ko on niin ihana jutella hänen kanssaan. Hän on ainoa jonka edessä uskallan estoitta laskea kaiken muurini ja olla sairas.

Fibrojumala jyllää taas ihan täysillä, toista päivää on tosi kipuinen olo eikä kipulääke oikein tunnu auttavan. No, tätä tää on enkä mä voi sille oikein mitään. Tuntuu välillä että mun elämä on pelkkää sairastamista, että joku vaiva on koko ajan. Mutta eihän se ole, miulla on paljon ihania asioita sen lisäksi. Lapset <3 Vaimo <3 Ystävät <3