rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Vuosi vaihtuu tänään. Osin samoissa merkeissä kuin viimeksikin, osin taas elämä muuttunut paljon. Vuosi on ollut vaikea, sitä ei kai voi kiistää enkä haluaisikaan koska siinä ei ole mitään mieltä. Ymmärrän miksi vuosi on ollut vaikea ja tiedän ettei se tuleva vuosi välttämättä ole dramaattisesti parempi. Toivon että jonkin verran olisi koska en haluaisi kokea kaikkea uudestaan. Ehkä ei tarvitse. No, häitä en ainakaan aio järjestää uusiksi. :D

Saatiin hääkuvien suurennokset eilen ja ne on ihanat. Niistä välittyy se aito onnellisuus mitä meistä huokui sinä päivänä. Niitä katsellessaan tuntee olevansa siunattu jollain erityisellä. Rakkaudella. Rakastavalla vaimolla, ihanalla perheellä, rakkailla ystävillä.

Enpä keksinyt mitään järkevää otsikkoa. Olen käyttänyt paljon niitä Södergranin runoja tähän tarkoitukseen, rakastan Södergranin tuotantoa. Haaveissa on että saisin niitä suomennettuina lisää omaan hyllyyn, vaikka miulla onkin se kokoelma jossa ne on kaikki. Tahtoo!

Joulu on sitten kai ohi. o.O Saatiin ihania lahjoja, oli hauskaa ja syötiin hyvin. Minä niin hyvin että olin eilen pahoinvointinen närästyksen vuoksi. Tiedän hyvin että närästys tulee ja kovaa jos syön liikaa mutta silti syön jouluna aina liikaa. :D

Nokialla ollaan edelleen, Pirk on ollut ihmeen kiltisti. hieno poika <3

Hyvää joulua rakkaat ihmiset jotka tätä lukevat! Rouva Tui lähtee tänään joulun viettoon Anoppilaan ja varmaan päivittää tässä joulun ja uuden vuoden välissä aika hiljakseltaan. Mutta käy lukemassa kuitenkin mitä täällä tapahtuu. :D Koska ei miuta saa pysymäään poissakaan.

Lahjat on valmiita, yksi vielä päättelyä vailla ja muutama paketointia vailla. Mutta sain kaikki valmiiksi! Vähänkö olen ylpeä itsestäni.

Mutta nyt suihkuun jotta päästään hoitamaan viimeiset käytännön asiat ajoissa.

Sininen metsä oksillaan kantaa talven valkeaa huntua.
Katselen tähtiä tummuvan taivaan,
on ilmassa joulun tuntua.

Hyvää joulua! <3

Ahistaa taas. Ehkä se että miun pitää soittaa Mammalle jotta pääsemme käymään siellä vielä ennen Joulua. En ole soittanut ihan liian pitkään aikaan, moneen kuukauteen. Siksi etten yksinkertaisesesti kykene soittamaan, siitä on liian paljon aikaa kun viimeksi soitin. En kykene soittamaan koska ahdistun ihan äärettömästi asiasta.

Miulla on ruvennut koneella puutumaan vasemmasta kädestä muutama sormi. Mietin että johtuuko se asennosta vai onko siellä jotain häikkkää. Voi olla sekä että. Ärsyttävää se on joka tapauksessa, johtui mistä hyvänsä.

Jouluun ei ole enää monta yötä. Ja lahjat on vielä vaiheessa. :D Tänään saan Veetin puseron valmiiksi, sitten on vielä laikalle yksi paketti tekemättä. Ja pitäisi saada oma villatakki valmiiksi kun ajatus oli että pistäisin sen päälle jouluna. o.-

Inhottaa tämä köyhyys. Emme ole saaneet mitään päätöstä vielä sossusta, hakemus on ollut siellä nyt sitten kaksi viikkoa. Tänään sinne on soitettava että saadaanko rahaa vielä ennen joulua vai ei, jotta osataan vähän miettiä miten tässä pärjätään. Kummankin lääkkeet loppuu huomenna, jostain pitäisi repiä rahaa niihin. Ilmeisesti miun isältä. Jos ei sossusta saada rahaa.

Tein eilen muutaman joulukortin ja pakettikortin. Miulle on ihan uusi asia että mä tykkään askartelusta. Kutomiseen olen jo jäänyt ihan koukkuun, olen jo suunnitellut pitkän listan juttuja joita teen kun saan nämä joululahjat pois alta.:D

Piti blogata jo toissapäivänä mutta kirjoitus unohtui tähän ruutuun niin pitkäksi aikaa ennen lähettämistä että se hävisi bittiavaruuteen ja meni hermo.

Isä muuttaa omaan asuntoon tammikuun alusta. Kuulin leenalta tuossa viikolla. Leena olisi taas avautunut enemmänkin voinnistaan, mikä on miusta ahdistavaa koska miun pää ei sitä kestä enkä oikein tiedä haluanko edes tietää. Riittää että tiedän eron tulevan ja mikä on tilanne noin pääpiirteittäin mutta ei mulle tarvitse kertoa yksityiskohtia. Mietin välillä mikä on leenan motiivi kertoa näitä juttuja mulle, tekeekö sen koska hänellä ei ole muita joille kertoa vai tekeekö sen koska kokee että miulla on parempi suhde isään kuin hänellä ja on siitä mustasukkainen? Tätä en todellakaan aio häneltä kysyä koska en jaksa mitään avautumista asian tiimoilta. Omissa murheissa on ihan tarpeeksi, ei miun pää kestä tuommoista. Eikä sen tarvitse kestää. Mutta kun olen niin kiltti etten saa sanottua leenalle ettei miun pää kestä. Äh.

Me oltiin Laikan kanssa äidillä syömässä perjantaina. Äiti ehkä hiljalleen alkaa lämmetä Laikalle mikä on äärettömän ihanaa. Ensimmäistä kertaa äiti on ostanut lahjat yhteisesti miulle ja puolisolleni, en minä ole koskaan ennen saanut kuin omia lahjoja. Silloinkaan kun asuin Veskun kanssa josta äiti tykkäsi. Tämä oli iso asia meille. <3

Joulu on viikon päästä. Vietän ensimmäistä kertaa joulun muualla kuin kotona mikä jännittää vähän. Siitä huolimatta että Anoppilassa ei nyt ketään ole jota en tuntisi ennestäänkin mutta kuitenkin. On se vaan erilaista silti.

Pirk löysi jostain pahvia jota syö rahilla. Sillä vaihtuu hampaat ja alaleussa on iso kolo missä ei ole hampaita. Miun pojasta tulee iso. <3

Huomasin eilen että miun pitää elää kilttiä elämää. Valvottiin jonnekin puoli kolmeen ja miun tuli kamalan huono olo. Ahdisti ja oli huono olla. En siis kykene enää valvomaan koska mun pää ei sitä kestä. Ei sinänsä siinä mitään kamalaa ole, ei se haittaa miuta vaikka menenkin nukkumaan ihmisten aikoihin mutta noin kuitenkin. Jotenkin se ärsyttää että ne mahdollisuudet ei ole miun käytettävissä. Tuntuu että miulta viedään asioita pois ilman että miulta kysytään siihen mitään mielipidettä.

Äiti muuttaa Auraan ja olen siitä pahoillani, se tarkoittaa että meidän entisestään harvat tapaamiset harvenee. Mennään äidille käymään perjantaina, viedään meidän joululahja äidille ja saadaan vaihdossa meidän lahjat. Lisäksi syödään, äiti kutsui meidät syömään. Mikä oli ihanaa ja kuitenkin yllättävää. Kun ei me olla Laikan kanssa kovinkaan käyty äidin luona, ei kertaakaan itse asiassa ja muutenkaan ei ole nähnyt meitä yhdessä sitten häiden.

Olen täällä ahertanut harjoitustyön parissa, aika nähtävästi kultaa muistot ja en todellakaan muistanut kirjallisen työn vaativan näin paljon työtä. Ajattelin että tuosta vain sen teen ja kasaan kokoon mutta nyt mä olen toista päivää väsännyt referaattia artikkelista päästen noin puoleen väliin ja sitten pitäisi vielä sen jälkeen saada kasaan jotain analyysia artikkelin pohjalta. Huh. Kun tämä pää on mitä on niin en kykene myöskään siihen mitä voisi odottaa tahdiksi terveenä. Siihen on nyt vain sopeuduttava.

Kohta on tammikuu ja julkaisevat taas pääsykoekirjat. Toivon että arkeologiassa olisi samat kirjat, helpottaisi lukemista paljon. Mietin että josko haen samalla si historiaan, että olisi jokin toinenkin takaportti mutta katsotaan nyt miten mä jaksan lukea. Eihän siihen tietysti tarvitse panostaa kovin mutta kun ei oikein sallisi itselleen sitä ettei anna 110% panostaan niin. äh. Olen tässä mielessä hankala ihminen etten osaa antaa itselleni tilaa olla sellainen kun olen vaan vaadin itseäni olemaan täydellinen superihminen. Mitä en ole ja mitä taida koskaan tulla olemaankaan.

Terapiaa on nyt yksi kerta takana ja miuta jännitti ihan kovin sinne meneminen. Turhaan tosin koska ei siellä nyt niin kamalaa ollut. Mutta uusi ihminen, uusi suhde ja sitoutuminen siihen jännittää. Luonnollisesti myös se että mitä siellä puhutaan, mitä mä saan irti itsestäni. Tulee olemaan varmasti vaikeaakin välillä ja välillä sitten taas kummallista kuten oli tänään vähän kun sieltä lähdin. Tulin ulos ja olin hetken jotenkin ihan pihalla mistä syystä kiertelin hetken kaupungilla. Ihmetellen miksi siellä on niin paljon ihmisiä kunnes ystävällinen tiimarin myyjä muistutti että tänään on perjantai. :D

Mun on viikonpäivät vähän sekaisin ko Laika on kotona. Olen tottunut siihen että hän tulee torstaina ja lähtee sunnuntaina tai maanantaina, nyt olen kai menossa tiistaissa tj. Emt.

Pääsen taas nettiin bambilta. Tosin vain tuliketulla koska IE ja messe ei syystä jota ei tunneta, toimi. Mutta parempi tämäkin kuin ei lainkaan yhteyttä. Kiitos siitä vaimålle ja appiukolle jotka pitkälti yli kaksi tuntia sitä eilen puhelimessa säätivät kuntoon. <3

Vietiin eilen sossuun toimeentulotukihakemus ja kelaan asumistukihakemus, yhteensä noin 45 sivua paperia. Kelassa täti kysyi millä me tullaan toimeen kun ei ole kummallakaan tuloja. Hyvä kysymys, ei oikein tiedetä itsekään miten tässä selvitään. Jotenkin kyllä mutta ahdistaa tämä tiedon puute siitä koska rahaa tulee ja minkä verran ja mistä. :/

Mulla on tänään sunnuntai, siis miun oman sisäisen viikon mukaan. Koska laika on nyt ollut kotona sen kolme yötä niin sitten on sunnuntai ja hän lähtee tänään takaisin helsinkiin. Paitsi ettei lähdekään! Ihanaa. Arkielämään palaaminen tuntuu edelleen vähän kummalta ja sitten tässä on kaikenlaista menoa ja pikkujoulua ja joulua ja uuttavuotta niin hetki varmaan menee ennen kuin oikeasti saadaan järjestystä arkeen. Ihanaa on että hän tulee miun kanssa usein nukkumaan yhtä aikaa, niin tykkään siitä. Että saan höpistä hassuja tai rakastella ja siten rauhoittua nukkumaan. Nukun huomattavasti paremmin kun hän on miun vieressä. Sillä hän kuuluu siihen. <3

Vaimo on kotona ja tuhisee unituhinaa makkarissa eikä ole lähdössä mihinkään kuin miun kanssa jouluksi kotikotiinsa nokieall <3 En vain ole sitä vielä ihan sisäistänyt mutta hiljaa hyvää tulee. Ja pääasia on että hän on täällä.

Meillä oli mukava viikonloppu, selvisimme hengissä parisuhdehelvetistä aka ikeasta vaikka olikin vähän pinna kireällä kun miun ruokintaväli pääsi vähän venähtämään mutta se saatiin korjattua sillä että vierailimme ikean ravintolassa ja ruuan jälkeen jaksoi sitten taas paljon järkevämmin miettiä hyllyratkaisua olohuoneeseen. Mukaan tarttui se hylly mitä ajateltiin sekä miulle työpöytä ja sitten epämääräinen määrä sälää.

Tänään alkaa taas uusi kurssi, entisen loputtua. Olen jo kahdesta kurssista selvinnyt ja en voisi olla ylpeämpi itsestäni. Miun aivot ei ole siis ihan kokonaan jäätyneet tämän sairauden kanssa, niissä on jotain vielä mikä toimii ja toivoa siis että ne toimisi vielä joskus silleen kohtalaisen kokonaan ja normaalisti.

Edelleen kaipaan sitä "vihastunut"-tilaa. Pitääkin laittaa ylläpidolle siitä postia jos tänne semmoisen saisi. Sille on aina ajoittain käyttöä. Kuten tänään.

Olen herännyt viideltä. Nukuttuani ehkä kaikki neljä tuntia. Jihaa. Zora ja Pirk päätti pistää bileet pystyyn aamulla mun sängyssä *mur* Ne on menneet ympyrää aika tasan siitä asti kun toin Zoran eilen tänne ko Mamita lähti risteilylle. Kivahan son että niillä on seuraa toisistaan mutta oikeesti, voisivat vähän olla rauhallisemmin. Pirk on mm pissannut sohvalle kaksi kertaa ja kerran sänkyyn. Eli en tiedä missä mä nukun ensi yönä o.O

Lääkäri nosti eilen lääkitystä ko miuta vaan ahdistaa koko ajan. Toivon todella että se vaikutus tulisi pian koska olen ihan lopussa. Tuntuu että voimat on taas ihan loppu. En vain jaksa. Mutta on pakko jaksaa iltaan saakka, sitten me jäädään pirkin ja kissojen kanssa tänne ja toivon että rauha laskeutuu hetkeksi.