rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Ensilumi sataa <3 Käytiin sitä Pirkin kanssa ihmettelemässä ja toisella oli niin kovin hauskaa. <3

Istun täällä itse tekemäni pipo päässä kuunnellen kuinka Pirk jaloissani tuhisee unta nähden. En raaskisi sitä herättää iltapissille tai no yöpissille. Taidan kuitenkin kohta sen tehdä ja siirtyä sänkyyn lukemaan. En vain saa sitä aikaiseksi. Että nousisin tästä ja menisin sänkyyn. En vaikka kello on jo vaikka mitä ja on paha olo, poskionteloita särkee ja päässä tuntuu ouldolta. Ehkä mullon taas lämpöä, en tiedä.

Pistin äidille viestin että josko me nähtäisiin vielä ennen kuin lähtee töihin, ei vastannut mitään. No, vastaa sitten aikanaan jos vastaa. En ota asiasta stressiä. Olisi kyllä tietysti kiva nähdä.

Laika lähti tänään taas helsinkiin, tulee torstaina. Eli lyhyt ero tällä kertaa, mikä on hyvä. Olen sen verran kipeä etten jaksa näiden kauhujen kanssa yksin montaa päivää kerrallaan. Viikonloppuna on vinokino, mikäli kunto vaan sallii niin me katsotaan ihan urakalla leffoja siellä. Siellähän me viime vuonna ekan kerran tavattiin, salamatreffeillä. :D Hassua ajatella että siitä on jo vuosi ko tavattiin, aika menee niin äkkiä ja toisaalta niin hitaasti.

Onpa ollut tuulista nämä pari päivää, ihan riittämiin meidän mittasuhteisiin. Onneksi on voinut vain piipahtaa ulkona ko tulee kovasti ja tähdätä pidemmät lenkit hetkiin jolloin ei tuule niin kovin. Täällä Turussa tuulee aina ja kovaa. Sitä en muistanut kun asuin muualla ja soli pienoinen järkytys kun vuosi sitten muutti takaisin. Mutta on siihen taas tottunut.

Äidin kanssa sitten treffit peruuntui, yllättäen. No, ei se mitään. En ylläty enää näistä perumisista enkä anna niille paljonkaan painoarvoa, niitä tulee ja sillä siisti. Äiti on äiti ja äidillä on oma ongelmansa. Se siitä. Mikä ei tietystikään tee siitä miulle mitenkään helppoa mutta jotenkin sen asian kanssa on vain elettävä. Että äidillä on alkoholiongelma.

Miulla on kirjastokortti yliopistolle! Olen melkein siis jo opiskelija! :D

Laika tulee tänään kotiin! Sittenkin! Ihanaa! Aloitti eilen messellä keskustelun silleen että mä jo luulin että nyt tulee jotain mistä en pidä mutta sitten se olikin näin iloinen uutinen. Luulen että hän teki sen tahallaan, sellainen pieni kiero se miun vaimo on. :D

Täällä tuulee jo aika kovaa, lupasivat myrskyä illaksi. Pirk oli ihan ihmeissään pihalla ko kaikki lehdet lensi niin kovaa ja korvat nousi pystyyn tuulessa. On hän niin suloinen ko kaikki on uutta ja ihmeellistä ja kaikkea pitää ihmetellä. Mm. rappukäytävässä piti taas maistaa josko porrasta voisi syödä. :D

Äidin kanssa oli suunnitelmana mennä käymään huomenna Turun linnassa. Kun äidille sitten selvisi että Laika tulee kotiin viikonlopuksi, kysyi josko menisimme kolmisin! Olin ihan onnesta sekaisin koska äidillä on ollut vaikeaa tämän asian kanssa ja tuntuu hyvältä että hän haluaa nähdä meidät yhdessä ja on valmis siis yrittämään. Toki äiti on jo enemmän sinut asian kanssa ja kyselee aina että mitä Laikalle kuuluu ja niin mutta kuitenkin, tämä on konkreettista ja erittäin harvinaista kuitenkin.

Pitäisi selviytyä tuonne tuuleen, kirjastoon kopioimaan tenttikirjaa. Olen lykännyt ja lykännyt sitä mutta nyt en enää voi. Se on tehtävä tänään tai en ehdi valmistautua tenttiin.

Eilen iski opiskelupaikkakateus ko olin luennolla. Minäkin haluan sisään yliopistoon. En malta odottaa tammikuutta että julkistavat pääsykoekirjat ja pääsen aloittamaan pääsykokeisiin valmistautumisen.

Miten ihmeessä mä selviän ensi viikkoon asti kun nyt jo meinaan romahtaa ikäväni kanssa? o.O Olen itkenyt pitkin iltaa, siitä asti kun tulin kotiin ja Laika tipahti messeltä. On niin valtava ikävä, ihan sellainen tuskainenahdistusikävä. Paniikkikohtausikävä. En tykkää. En yhtään.

Vihaan tätä järjestelyä. Mä haluan vaimon kokonaan kotiin. Nyt. Heti. Tänään. (Ja rakas, mä tiedän ettei se onnistu ja että tämä on välttämätöntä ja niin.) Mä en vain jaksa. Mä en halua edes jaksaa. Mä haluan vaimoni kotiin.

On ollut muutenkin vaikea olo. Hankala. Masentunut. Ahdistunut. Vetämätön. Raskas. Matonallemeno-olo. En halua koskaan nousta sängystä-olo. Vittu sentään. En jaksa edes vihata tätä tautia. :/

Lisäksi olen ollut tässä muutaman päivän kovin omituisten ajatusten parissa. Olen mustasukkainen. Mellistä. En saisi olla koska siihen ei ole (ymmärtääkseni) mitään aihetta. Kai mä vain ylireagoin koska haluan vain vaimoni kotiin ja koen kaiken mikä vie miulta pois aikaa hänen kanssaan jotenkin uhaksi. Kun hän tulee kotiin, haluaisin vain köyttää hänet viereeni sohvalle ja pitää siinä. Olla päästämättä enää takaisin helsinkiin. :(

Paljon onnea vuoden ikäiselle blogilleni! *nuotinviereistä hoilantaa*

Kokoan tähän joka kuukaudelta viimeisen vuoden aikana jonkin bloggauksen lauseen tms. Katsotaan miten käy, miltä miun elämä siinä oikein näyttää.

Lokakuu 2005:
"Exä kysyi aamulla otanko teetä. Hämmästelin moista kysymystä kun en ole koskaan juonut aamulla teetä, hän totesi ettei sitä tiedä mitä minä nykyään juon aamuisin kun en muutenkan ole ennallaan. Hänen on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että rakkauteni häneen ei ollut koskaan sitä sorttia joka johtaa avioliittoon ja suurperheeseen, että hän oli väärää sukupuolta koko ajan. "

Marraskuu 2005:
"Hui, onnistuin siis jutustumaan 3 naisen kanssa saman päivän aikana ja jokainen heistä haluaa tavata uudelleen!!! Wau!! Tässähän menee ihan pökerryksiin moisesta kiinnostusaallosta. Josko jokin näistä johtaisi pidemmäänkin ystävyyteen, se olisi oikein mukavaa enkä oikeastaan välttämättä muuta nyt kaipaakaan. Paitsi sitä seksiä."

Joulukuu 2005:
"onpa vaikea vastustaa kiusausta napsauttaa keskustelua auki mesessä Ällän kanssa. Mutta kun en halua vaikuttaa liian innokkaalta joten olen päättänyt että voisi lähestyä minua. haluaisin kuitenkin tietää mitä kuuluu ja missä mennään. Kaipaan."

Tammikuu 2006:
"Turun masentuneet lesbo-opiskelijat ry pitää perustamiskokouksen ensi viikolla jos jäsenet vaan on siinä kunnossa että jaksaa kokoontua. Meitä on 3, tavoite on saada kukin valmistumaan omasta opinahjostaan ja säilyttää jokin mielenterveys. Saas nähdä tuleeko neidistä emeritusjäsen, kummankin tavoitteen kanssa. Aika näyttää"

Helmikuu 2006:
"Hämmentävää kun ihmiset kysyy että koska suhde virallistetaan. Minä näen elämääni eteenpäin noin kaksi minuuttia ja sitten ihmiset kysyy jotain noin pitkän ajan suunnitelmaa niin olen ihan että öö, emt ja voisiko vaihtaa puheenaihetta. Tiedän ettei kukaan odota että ensi viikolla marssimme maistraattiin mutta kuitenkin son hämmentävää. Ja minä haluaisin kirkkohäät. Mikä ei tänä päivänä ole mahdollista, kovasti toivon että se joskus olisi. "

Maaliskuu 2006:
"Osa minusta haluaisi antaa periksi, mennä vain sairauden mukana ja kuolla pois. En ole oikein missään vaiheessa kovin jaksanut taistella vastaan mutta nyt tuntuu ettei oikein jaksa sitäkään vähää mitä jaksoi aiemmin. Että olisi niin paljon helpompaa vain antaa periksi, kuihtua kokoon."

Huhtikuu 2006:
"Neiti menee naimisiin Ällän kanssa. Elokuussa pidetään elonkorjuuhäät."

Toukokuu 2006:
"Ja Ällä tekee miulle Simaa <3 "

Kesäkuu 2006:
"Kaasotapaaminen meni eilen muuten hyvin mutta unohdettiin Jenni. Ällän sisko ja kaaso. Sille ei tullut mitään nakkia mutta keksin tosin jo illalla että Jenni voisi huolehtia sitten ruuan esillelaitosta ja Ällän kädestä pitämisestä. Mutta muuten asiat alkaa olla järjestyksessä. Hoo tekee paikkakorttirunorullat, Yyti huolehtii koristeluista ja boolista Peen kanssa. Isit kuljettaa viinat ja avittaa kuvauksissa."

Heinäkuu 2006:
"Olen kotilomalla, pääsin lomille tiistaina ja huomenna on hoitokokous jossa päätetään kirjaavatko ulos osastolta. Näin tehdään jos kaikki menee tänään hyvin ja ensi yö menisi yhtä hyvin kuin kaksi ensimmäistä. On hämmentävää olla kotona. Tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut ja samalla tuntuu siltä kuin kaikki olisi muuttunut. Olen tietyiltä osin risteyksessä jossa moni asia tulee muuttumaan, konkreettisesti ja pään sisällä. Uusi diagnoosi, häät, nimenmuutos, mahdolliset opiskelut. Johan sitä siinä on mielelle käsiteltävää"

Elokuu 2006:
"äiti soitti. Sanoi että vaikka juhlat maksoivatkin ihan kamalan paljon, ne kuitenkin oli ihanat ja tärkeät siinä mielessä että ne avasivat hänen tajuntansa meidän suhteelle ja nyt hän sen hyväksyy. Arvasin sen jo eilen mutta oli ihana kuulla hänen sanovan sen."

Syyskuu 2006:
"Meidän perhe kasvaa ensi viikolla. Keisari Pirk tulee meille silloin uudeksi perheenjäseneksi. Pirk on rescue-koira, pieni vauva vielä. Mutta näin me pystymme tarjoamaan kodin eläimelle joka sitä oikeasti tarvitsee ja saamme täytettyä toiveen perheemme kasvamisesta koiralla. <3 "

Lokakuu 2006:
"Aboa ohitti miut tuolla luetuimpien blogien listalla. :D Mistä en ole lainkaan pahoillani, annan mielelläni hänelle kakkospaikkani ja tyydyn pronssiin. :P "

Aboa ohitti miut tuolla luetuimpien blogien listalla. :D Mistä en ole lainkaan pahoillani, annan mielelläni hänelle kakkospaikkani ja tyydyn pronssiin. :P

Olen tällä viikolla pitänyt tätä blogia vuoden. Missä ajassa on tapahtunut paljon, täällä on mennyt ja tullut blogeja muun muassa. Teistä on tullut ystäviä, läheisiä omalla tavallaan kaikista jotka tätä luette. On ollut ihana huomata että Rouvan sotkuinen elämä on sellaista josta halutaan tietää lukemalla hänen blogiaan. Olette olleet läsnä monessa mutkassa ja suorassa ja kuopassa, mistä olen kiitollinen. Tämä on ollut miulle henkireikä, sellainen paikka jossa voin olla avoimesti oma itseni, mitään salaamatta. Ja ei, en ole tähän lopettamassa. :D

Olen taas vähän tukkoinen, en halua todellakaan tulla kipeäksi taas. Ja inhoan sitä että se menee ensimmäiseksi aina poskionteloihin ja tekee niin kamalaa pahaa oloa kivun muodossa ettei mitään määrää. Yök. Minkäs sitä tekee kun on sellaiset ontelot ettei niissä ilma kierrä kuten sen pitäisi.

Viikonloppu oli hauska mutta voimia vievä. En aina muista että en saisi rehkiä, myöskään sosiaalielämän osalta. Koska se vie kovin voimia kun on ihmisten kanssa, varsinkin kun on ihmisten kanssa joita ei oikein silleen tunne vielä kuitenkaan. On raskasta kuunnella montaa ihmistä ja yrittää jotenkin pysyä kärryllä siitä mitä ihmistet milloinkin puhuu, kenelle ne milloinkin puhuu ja milloin pitäisi itse reagoida jotenkin. Näitä kivoja pikkujuttuja mitä tämä sairaus tuo mukanaan on tämä.

Laika lähtee tänään taas Helsinkiin ja jään lapsilaumani kanssa yksin. Kaikessa ihanuudessaan ne on aika rasittavia myös ajoittain. :D Pirk yrittää nimittäin nyt tuhota sumutinpulloa. Hänestä on tullut jo ihan iso poika, on niin hieno että. Sellainen vauvamaisuus on vähän ulkonäöstä jo hävinnyt. :)

Olen nukkunut niin äärettömän huonosti viime yönä etten muista koska olisin viimeksi nukkunut niin huonosti. Vaikka Laika nukkui miun vieressä niin en saanut nukuttua vaan heräilin vähän väliä ja nukuin tosi levottomasti. :/

Ja nyt ahistaa. En tiedä miksi. o.O

Tänään alkaa uusi kurssi avoimessa, toivon että mä todella muistan sen si vielä illalla ja muistan mennä sinne. :D Pitäisi myös väkertää sitä harjoitustyötä, en vain oikein saa aloitettua vaikka tiedän että kun sen saisi alkuun nii se menisi eteenpäin aika omalla painollaan kuitenkin. o.-

Pee kävi juuri kylässä, oli kiva jutella ja ihmetellä ihmissuhteita, painonpudotusta, opiskeluita ja lasten touhuja. (jotka nyt tietty nukkuu ko hän lähti, riehuivat tasan koko ajan ko Pee oli täällä). Ollaan oltu luvattoman vähän yhteydessä viime aikoina, luvattiin että yritämme parantaa tapamme kumpikin.

Tentti on si tehty ja loppuviikosta tiedän että onko se mennyt läpi vai ei. Perjantaina täytyy siis mennä yliopistolle katsomaan tuloksia. Nyt on vähän sellainen kummallinen välivaihe. Odottelua monessakin suhteessa, terapiapäätöksen ja opiskelujen suhteen. Torstaina alkaa uusi kurssi ja pitäisi sitä tähän kulttuurihistorian peruskurssiin kuuluvaa harjoitustyötä si alkaa vääntämään. Aiheena miulla on artikkeli joka käsittelee keskiaikaisia unia ja niihin liittyneitä käsityksiä. Eli varsin mielenkiintoista.

Lääkärini on sitä mieltä että miun vointi on kohentunut kovin. Ja että tärkeää on että eilisessä tentissä sain asiani kirjoitettua paperille enkä saanut mitään täyttä blokkia. Lääkäristäni on paljastunut ihan uusia puolia, hän on oikeastaan aika hauska mies vaikka miusta aluksi tuntui että hän jäykkä. Hän on sellainen tarkka ja pedantti ja mietiskelevä mutta taustalla on myös se hauska, humoristinen puoli. Joka muistaa aina kysyä miten vaimo voi. Mikä on ihanaa. Ja nyt kysyy aina että miten opiskelut, entä miten Pirk voi. :)

Edelleen vaikuttaa kovin siltä että olen tulossa kipeäksi mikä ei edelleenkään ole kovin kiva skenaario ajatellen huomista tenttiä jossa pitäisi olla kohtalaisessa kunnossa jotta olisi mitään mahdollisuuksia saada se läpi. Tänään ja huomenna pitää vielä koettaa lukea ennen tenttiä, olen lukenut järkyttävän vähän mutta yritän olla armollinen itselleni, tämä on miun ensimmäinen tentti vuosiin ja kun kuitenkin olen vielä toipilas (muutenkin kuin flunssan osalta).

Aamupäiväryhmä päättyi perjantaina ja täytyy sanoa että veti Rouvan silmät vähän kosteaksi kun tajusi ettei enää näe niitä ihmisiä. Heistä kuitenkin tuli läheisiä, kahdeksan viikkoa puhuimme hyvin hyvin henkilökohtaisia asioita. Tuntuu tietyllä tapaa tyhjältä ajatella ettei enää mene sinne. No, nyt on edesssä muuta. Lääkäri oli luottavainen sen suhteen että saan kaupungin kustantamaan miulle psykoterapiaa joten ehkä tämä tästä. Hiljalleen.

Pirk riehuu taustalla. On niin ihana hieno poika. Riehakas ja energinen monsteri mutta aivan ihana. On niin suloa ko toinen yrittää hypätä soffalle mutta ponnistaa aivan liian kaukaa ja jää siihen killumaan rintakehästä. :D Halutessaan toki pääsee soffalle ihan itsestään mutta joskus pitää miuta pyytää avuksi, kai sen takia että on kiva vähän pompottaa mamia.:D