rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

vuosi käy vähiin, kohta loppuu. toivon että tuleva vuosi olisi kulunutta parempi. että rauha tulisi neidin sisälle eikä kaikki kieppuisi näin holtittomasti kuin nyt.

hyvää uutta vuotta kaikille, olkoon se kaikille onnellinen ja iloinen!

millä ihmeen ilveellä sitä oppisi olemaan kirjoittamatta suurin piirtein mailin mittaista meiliä kun asiaa on kaksi riviä? neidillä pitäisi olla jokin rajoitin joka sanoo ettei tämän ja tämän enempää saa kirjoittaa. mietin joskus (lue usein) jaksaako ne vastaanottajat todella lukea neidin heikkopäisiä sepustuksia joissa sitä asiaa on 2 riviä ja 50 riviä on epämääräistä hölinää.

ei ainakaan painesyndrooma aiheuta neidin käsivaivoja, se tuli selväksi tänään tutkimuksessa. mukava nuori lääkärisetä oli kovin kiltti, suhtautui vakavasti kun ilmoitin että kärsin neulakammosta ja paniikkihäiriöstä ja että olen ottanut pamin aamulla kun ahdistaa niin. hoitaja tosin olisi voinut olla puhumatta siitä kuinka saa pyörtyä jos haluaa, neitiä rupesi siinä kohtaan nimittäin aikasta lailla pyörryttämään mutta sitten lääkärisetä ojensi hoitajatätiä asiasta joka lopetti höpinänsä. hih.

raskas päivä, raskasta pohtia omia asioitaan. puhuin Koon kanssa lähes kaksi tuntia puhelimessa asioistani, vannotti soittamaan jos yhtään tuntuu siltä että tarvitsen jotakuta johon nojata. Ihana ystävä on.

Lisäksi oli käynti miina-tädillä, puhuttiin vanhempien avioerosta joka vaivaa minua siltä osin etten muista asioita siihen liittyen eikä oikein kukaan suostu puhumaan kanssani asiasta. Vuoden vaihteen jälkeen pakotan vanhempani puhumaan, muuten ei tästä tule mitään.

Tyttöä olen miettinyt, haluaisin että Ällä on onnellinen. on hän sitten onnellinen neidin tai jonkun toisen kanssa niin pääasia on että hänen olisi hyvä ja onnellinen olla. ei olla puhuttu kahteen päivään. hassua. neiti ei vain ole jaksanut klikata auki keskustelua mesessä, on vain kovin uupunut. raskasta tuo terapiointi. ja muutenkin. neiti ajattelee kuitenkin ällää. lähettää tälle telepaattisesti voimia ja pusuja. <3

neiti on uupunut ja kivulias, on ollut koko illan kovin kivulias. otti lääkettä josta meni sitten vintti tavallista enemmän sekaisin. ei tee hyvää panacod kun ahdistaa jo muutenkin, siitä tuli vain enemmän ahdistunut olo. eikö tämä sattuminen voisi loppua? etukäteen jo pelottaa kuinka paljon siihen mahtaa sattua sen lihaspainetestin jälkeen, saavat kyllä tökätä piikillä kipulääkettä sen jälkeen neitiin jotta selviää hengissä kotiin.

K lupasi tulla tuuraamaan ällää halimisen osalta.

Neidin pitäisi saada jaksettua siivota. ei vain jaksa. huusholli on aika kauhiassa kunnossa. sain kuitenkin pyykkiä pestyä tänään, tosin siksi ettei ollut mitään puhdasta päällepantavaa ja tässä on nyt sitten muutamia menoja joissa olisi kai ihan fiksua olla suht ihmismäisesti pukeutunut.

haluaisin juoksuttaa sormiani ällän iholla, nähdä kuinka hän huokailee kun tykkää.

neiti on kuulemma hassu kun ajatteli että tytöllä on joku puun takana piilossa. No mistäs sitä voi tietää ennen kuin ajattelee hölmöytensä ääneen onko se totta vai neidin omaa höpsöyttä. ja viesti oli söpö, ei siis kai mitään sopimatonta tullut sanottua. hyvä niin.

Ensimmäinen käynti miina-tädillä on takana. kovin uuvuttava kokemus, otin sen päälle 3 tunnin unet. huomenna uusiksi, ei ehdi katsoa kokonaan telkasta monstereita kun aika on klo 13. no eipä ainakaan tarvitse laittaa kelloa soimaan seitsemältä kuten tänään, järkyttävä aika herätä! sain puhuttua muutamasta minua painavasta asiasta, äidistä ja äitipuolesta. hyvä niin. terapia on kuulemma raskasta, katsotaan nyt muutama kerta ja päätellään sitten kuinka usein jaksan jatkossa käydä. nyt on aikoja niin että käyn kaksi kertaa viikossa. sanoin että aika perjantaista tähän päivään oli pitkä. kuten se olikin. neidin tilanne ei kuulemma vakavasta masennuksesta huolimatta ole toivoton. hyvä kuulla.

Neiti kuulemma hehkuttaa. mutta mitäs sitten, neiti kirjoittaa vaan sen mitä tuntee ja sen mitä haluaa teidän kaikkien kanssa jakaa. ällä sanoi että tunne on hassu, se tunne siitä että seurustelisi. tulkisten sen nyt niin että son positiviinen hassu tunne. minusta tuntuu hyvälle. se riittää, son paljon nyt.

neiti pisti tytölle viestin että hieman kaipaa tyttöä kun tämä on poissa eikä voi piipahtaa käymään, käpertyä lähelle ja kuiskata korvaan että tyttö on ihana. nyt sitten pohtii täällä että sanoiko sittenkin jotakin sopimatonta, ei halua ahdistaa toista tai mitenkään muuten hankaloittaa tilannetta. olen niin sosiaalisesti onneton että saatan tahtomattani aiheuttaa tilanteita joita ei pitäisi aiheuttaa. tilanteita joissa kaikki on kovin vaivautuneita. sanon asioita joita ei pitäisi sanoa ja sitten onnistun jättämään sanomatta asioita joita pitäisi sanoa.

kuten on tullut todettua, olen aika onneton suhdeasioissa. kaikenlainen etiketti on neidiltä hakusessa. puhutiin aluksi että tapaillaan, siitä ei kai sen koommin ole puhuttukaan. missä vaiheessa tapailu sitten muuttuu muuksi? tiedän että olen tätä täällä aiemminkin ääneen pohtinut. mutta asia jonkin verran askarruttaa minua enkä nähtävästi saa puhuttua siitä ällän kanssa suoraan. olemme sen verran kai puhuneet että tiedän ettei hän halua suhdetta. kuitenkin oli blogiinsa kirjoittanut että hänestä tuntuu kuin hän seurustelisi. voihan olla että tytöllä on toinen tyttö jossain puun takana ja puhuu siitä. ja tarkoittiko hän että se on kiva tunne vai että hui kamala. neidin pitäisi kai kysyä ällältä mitä meinaa tuo tarkoittaa. arvaa vaan saako suutaan auki. juuei. miksi jumala ei ole siunannut minua paremmilla sosiaalisten tilanteiden taidoilla ? *kysyvä katse kohti taivasta*

Koo höökäsi tänne puoli yhdeksältä kahville. tai oikeammin teelle mutta kuitenkin. on huolissaan että neiti on turhan hätäinen ja tekee jotain mitä ei voi peruuttaa. sanoi suoraan että vaikka ei saanutkaan kohtausta kun neiti sanoi että tappaa tekisi mieli niin ei se tarkoita etteikö olisi kovinkin huolissaan neidistä sillä on. enkä sitä epäile, tiedän sen kyllä. hän on ihana ja mahdottoman hyvä ystävä.

lupasin että sitten joskus kun olo on parempi, kutsun hänet ja ällän syömään. teen jotain hyvää ja puhutaan ja nauretaan. koo on kiinnostunut tapaamaan ihmisen josta puhun paljon, ei vain tunkeile niin kuin muut, tietää että esittelen kyllä jos haluan. tietää että on minulle tärkeä vaikka olenkin pitänyt häntä hieman etäällä muutaman hetken johtuen omasta väsymyksestä. onneksi hän kuitenkin osaa soittaa ja kysyä miten voin, tietää että neiti vastaa jos kysytään suoraan mutta että ei välttämättä tule asioistaan itse puhuneeksi.

iksu.halipula.

Ällä lupasi tulla suvulle näyttäytymään mikäli uskallan hänet viedä. Ei voi kuulemma neidin suku olla pahempi kuin hänen sukunsa. Kyllä vaan voi, aivan sekopäistä porukkaa ovat. No, katsotaan nyt ne kaffet ensin mummilla, sitten voi miettiä josko toinen vielä haluaa ja uskaltaa tulla. Ehkä lähtee avecina serkun vauvan ristiäisiin, siellä olisi kaikki kerralla paikalla ja puoli sukua saisi halvauksen kun neiti tulee paikalle toisen tytön kanssa....mutta saavat siihen nyt vain tottua koska se on neidin elämää.

kovin väsynyt olen enkä oikein jaksa. Keskiviikkoaamu on seuraava tavoitepysäkki jonne yritän jotenkin selvitä, miten, siten en vielä tiedä. Äiti sitten vihdoin ymmärsi kuinka pahoin voin ja on kovin huolissaan.

mikään ei tunnu miltään. Ainut mikä saa minussa jotain tunnereaktiota on Ällä. En jaksa mitään, olen aivan lopussa. Hyvä kun jaksan edes hengittää, en varmaan jaksaisi sitäkään ellei se olisi aikalailla sisäänrakennettu ominaisuus minussa. Onneksi sitä ei tarvitse tehdä itse, muuten en olisi tätä tässä kirjoittamassa.

Kauhia tunne. Väsymys. Ettei jaksa enää olla. Ettei halua enää olla koska on niin väsynyt. Ainut mistä tiedän olevani täällä on tuo perkeleen kipu. Olen siihenkin jo aivan väsynyt, en jaksaisi sitä yhtään. Elämäni päättyy tällä hetkellä 3.1 jolloin on käsikirurgi jonne pyysin mukaani äitipuolen jotta saa jotain tolkkua tilanteesta, oma pää on tällä hetkellä tavallista lahompi.

Kaappia ei ole enää kuin isänvanhemmille joille en kerro ellei ole pakko. Koska en halua mamman huolehtivan minusta minkä hän tekee jos kerron. Uskoisin hänen hyväksyvän mutta en halua aiheuttaa hänelle turhaa huolta.

Äiti on kehittänyt asiasta kriisin. Luulee että kyseessä on jokin vaihe mikä menee ohi. Murehtii miten saa oltua kun tytär suutelee toista tyttöä, se kun kuulemma nyt kuitenkin sitten on jotenkin luonnotonta tms. Itkee ettei tule koskaan isoäidiksi.

Enkä minä jaksaisi yhtään. Minä haluaisin vain keskittyä hengissä pysymiseen, ei jaksa muuta. Lupauduin menemään aikaisin auttamaan joululounaan laittamisessa, toivon että minusta on jotain apua. Äiti sanoi että tule kävellen. Hyvä ihminen, minä jaksan juuri ja juuri kävellä sängystä vessaan, en todellakaan edes yritä kävellä tuota lähes 4 km matkaa. Sain auton, sitä juuri ja juuri uskallan ajaa.

Pelottaa. Haluaisin halin ja silityksiä. Että voisin itsekin halata ja silittää.

hyvää joulua kaikille!