rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

kaunis päivä oli tänään, kävin kävelyllä jokirannassa. Haaveilin että kanssani olisi ollut joku, että olisi voinut jakaa kauneuden jonkun kanssa, istahtaa penkille ja katsella rauhallista joenpintaa. Mutta yksin sain olla, taas kerran.

Iho kutisee, toivottavasti en ole saamassa mitään allergista reaktiota kipulääkkeisiin. Rasvasin ihon kunnolla aamulla suihkun jälkeen, voi olla että kutisee koska on vain kuiva, niin minulle usein käy näin talviaikaan. Iho melkein hilseilee kun kuivuu niin, nyt olen varustautunut talveen paksummalla kosteusvoiteella. Kumma kun talvella iho on kuiva ja kesällä rasvainen, ei ole koskaan hyvää välimuotoa.

Ostin ihanat uudet tyynyt piristämään sohvaa, enkelit niitä koristavat. Ehkä tuo olohuonekin pikku hiljaa alkaa näyttää kodilta. Verhot on edelleen hankintalistalla, en nimittäin saanut aikaiseksi mennä käymään siellä verhokangaskaupassa vielä. Ostin myös kummipojalle Nemoa etsimässä-dvd:n syntymäpäivälahjaksi, ensimmäinen kerta kun en osta hänelle kirjaa. No kirjan ostan sitten taas jouluksi, ehkä jonkun isomman satukirjan koko katraalle yhteisesti. Minusta on ihanaa että heihin on tarttunut lukemisen ilo vaikka se tarkoittaakin sitä että suu vaahdossa saa aina lukea kun siellä käy.

Kipulääkkeet eivät auta, kipu tulee jatkuvasti läpi. Hermot menee. Olen ottanut kahdet torkut tänään kun niistä tulee niin tokkurainen olo, ei jaksa edes lukea kirjaa. Kaupungillakin huomasi kulkevansa kuin sumussa ja näytän narkkarilta pienenpienine pupilleineni. Kirurgin kanssa pitää kyllä keskustella tästäa kipulääkityksestä ja huomenna on koitettava saada uusi aika työterveyshuoltoon jotta saa sairaslomaan jatkoa, en minä todellakaan ole vielä työkunnossa.

Ihastuksesta ei ole kuulunut mitään. Pistin viestin mutten saanut vastausta. Harmittaa kun en tiedä mistä moinen hiljaisuus johtuu. Toivoisin ilmoittavan suoraan jos kiinnostus on lopahtanut, se on minusta reilumpaa kuin se että vain jättää ottamatta yhteyksiä tai on vastaamatta viesteihin/emailiin. Ja tietysti voi olla sata asiaa miksi ei voi vastata vaikka kiinnostus edelleen olisi olemassakin. Ehkä minä olen liian innokas ja olen pelästyttänyt hänet pois, sitä en haluaisi vaan toivoisin hänen antavan minulle mahdollisuuden näyttää kuinka ihana ihminen olen. Ehkä tuolla jossain on joku minuakin varten, ainakin haluaisin uskoa niin.

Ehkä perjantaina uskaltaudun setan bileisiin. Ehkä.

Olo on kehno. Vahva kipulääkekoktail ei ole tehnyt muuta kuin pistänyt lanttua sekaisin, kivut vaivaavat edelleen. Aamulla ei meinannut saada hampaita pestyä oikealla kädellä, tukan kuivaaminen föönillä oli aivan mahdotonta. Onneksi tuulentuiverrus sen aika nopeasti kuivattu kun ulos lähdin.

Ei ole kuulunut mitään Ihastuksesta. Höh. Syitä voi olla monia, varmaankin jopa ihan se että kun on ollut lomalla niin töitäkin voi joutua tekemään eikä ehdi hoitelemaan sosiaaielämäänsä työajalla. Toivon ettei hiljaisuus johdu kiinnostuksen lopahtamisesta.

Mamma ja pappa tulevat keskiviikkona kahville. Ihkaensimmäistä kertaa minun omaan kotiini, kun on aina elänyt jossain niin kaukana ettei ole ollut mahdollisuutta piipahtaa kahvilla niin nyt on ihanaa kun tulevat käymään. Mamma ilmeisesti on ostamassa minulle petivaatteita, niistä puutetta onkin. Syntymäpäivä/joululahjalistallekin lisäsin ne ja pyyhkeet, niitäkin puuttuu. Pikku hiljaa sitä kotiutuu enemmän ja enemmän tänne omaan kotiin, nauttii siitä kun saa tulla oman kodin ovesta sisään ja röhnöttää omalla sohvalla juuri niin kuin huvittaa.

Mahtaakohan kissalla olla taas jotain virtsatievaivoja kun ravaa laatikolla jatkuvasti ja mouruaa. Pitää käydä ostamassa erä sitä kissanruokaa mitä syötin edellisen pissiongelmaepisodin jälkeen, liuottaa mahdolliset alkaneet kiteet ennen kuin ollaan taas virtsaumpitilanteessa. On hän niin rakas ja suloinen, vaikka tänään onkin keskusteltu muutaman kerran jo siitä saako maata läppärin päällä vai ei. Minä sanon ei ja hän sanoo joo ja makoilee vaan. Tahtojen taisto jatkukoon!

Tulin juuri mamman ja pappan luota, sain ruokaa ja pyykit pestyä. Mamma tekee kyllä mielettömän hyvää pannukakkua, sitä oli jälkiruuaksi ja sain sitä vähän mukaankin joten voin mutustaa sitä vielä illalla=) Huolestuin taas kuinka pieneksi mamma onkaan käynyt, tiedän että yhteinen aikamme on käymässä vähiin vaikkei sitä haluaisikaan myöntää. Mamma on aina ollut elämässäni enkä haluaisi ajatella ettei hän jonain päivänä enää olekaan. Mamma on minulle rakkain ja tärkein, turva jonka puoleen voi kääntyä aina.

Ruokapöytä mahtui sitten ihan hyvin isän autoon, meni nimittäin paloiksi joten ei mitään ongelmia sen kanssa. Nyt näyttää olohuonekin jo hiljalleen asutulta, eilisen aikana sain makuuhuonetta sisustettua ja kohta alkaa jo näyttää kodilta. Olohuoneen verhotilanteelle pitää vaan saada jotain tehtyä, näin perjantaina tosin kivaa verhokangasta jota voisi harkita ostavansa. Huomenna olisi tilipäiväkin.

K oli yötä. Oli mukava nukkua toinen tuhisee vieressä, silittää välillä ja nukahtaa uudelleen. Harmi tavallaan etten häntä kohtaan voi tuntea muuta kuin ystävyyttä, hän on ihana ihminen mutta väärää sukupuolta minulle jotta tunteeni menisivät tämän pidemmälle. Yhdessä selailtiin deitti.netin ilmoituksia vastaillen muutamaan, täytyisihän hänellekin vaimoa saada kun ikää jo kohta 35=) Jotenkin kumman rauhoittava vaikutus on sillä että täällä on joku muukin, vaikka minä katselin illalla monkia olohuoneessa ja K sähelsi netissä makuuhuoneessa niin silti hän oli lähellä.

En minä varsinaisesti parisuhdetta kaipaa, toisen ihmisen läsnäoloa kylläkin. Ihon kosketusta omaa ihoa vasten. Mistä päästäänkin sopivasti siihen että huomenna on jo maanantai!!! Ja voisi siis odottaa mahdollisesti sähköpostia tai muuta elonmerkkiä Ihastukselta=) Ajattelin laittaa vielä yhden postin, kutsun vastavuoroisesti kahville sillä minähän hänen luonaan jo kävinkin ja lupasin palauttaa kutsun kunhan saan sen ruokapöydän mikä siis nyt on saapunut eikä mikään enää estä minua kutsumasta häntä luokseni.

Äidillä oli luettuna uusin remes joten kaappasin sen matkaani pöydänhakureissulla. Taidan painua lukemaan sitä joten näkemisiin tältä erää!

Ajattelin käyttää lauantain hyödyksi ja yrittää tehdä kodista asuttavamman näköisen. Pääsin niin pitkälle että levittelin loputkin tavarat pitkin asuntoa ja sitten iski väsy ja epätietoisuus mitä niille tekisi. Nyt on, jos mahdollista, vielä sotkuisemman ja keskeneräisemmän oloista kuin aiemmin. Nyt ymmärrän miksi rikkaat käyttää sisustussuunnittelijoita, mielelläni minäkin toimisin niin. Tosin ei oikein näillä palkoilla ole mahdollista tuon suunnitelman toteutus.

Aamupäivällä kävin torilla tekemässä hankintoja. Nyt on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Kun vielä muistaisi ne syödä ennen kuin menevät vanhoiksi. Leivän kanssa on vähän sama juttu, ostan sitä aina vaikka miten ja sitten heitän suurimman osan pois kun ehtii homettua. Ja tunnen suuresti huonoa omaatuntoa sillä mikä minä olen leipää pois heittämään kun toisilla ei ole mitään syötävää. Annoin vitosen ylenhyvä-keräyslippaaseen kotimatkalla. Vähäksi aikaa on omatunto hiljennetty.

Imuroida pitää, villakoirat ova jokseenkin päässeet villiintymään. Ei kai sitäkään saisi tehdä mutten kyllä aio villakoirienkaan kanssa elää joten siinä uhmaan kyllä lääkäriä. Tosin on valmistauduttava ottamalla kipulääke etukäteen, luultavasti kivut kun kajahtaa kattoon moisesta urheilusta. Mahtaisikohan onnistua jos vasemalla yrittäisi imuroida vai tuleeko enemmän vahinkoa? hmm...Tiskit on myös hoidettava, tulevat jo kohta vastaaan tiskialtaasta eikä ole puhtaita astioita joista syödä. Olen tosi laiska tiskaamaan, tiskaan yleensä vasta kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Se hyvä puoli tässä käsiongelmassa on että on saanut ajatukset kiertämään hetken aikaa muutakin kuin Ihastuksen kehää. En ole ehtinyt murehtia häntä kun olen murehtinut kipujani. Tosin ylihuomenna on jo maanantai ja hän palaa maanpinnalle, lukee mailini ja toivottavasti hymyssä suin. En tiedä miten maanantaista selviän, varmaan noin sata kertaa tunnissa sähköpostia tarkastamalla...=) Hän on niin kaunis....*haaveilua*

Pää on sekaisin kipulääkkeistä ja ranne jumissa tuessa. Kiukuttaa moinen mutta kaipa sitä kiltisti vain on lääkärin ohjetta noudatettava. En tykkää siitä mitä tuo tuki minulle kädessä edustaa, tiettyä periksi antamista kivulle. Koko ikäni kipuongelmista kärsineenä haluaisi joskus edes hetken ilman kipua eikä niin että palaavat takaisin kummittelemaan.

Enää ei ole montaa päivää ensi viikkoon. Sitten Ihastuksen kanssa elokuviin=) Mietin häntä aika ajoin, kuinka kaunis hän onkaan. Ja mahtaako olla minusta kiinnostunut mutta jos ei lainkaan olisi niin miksi sitten lähtisi kanssani elokuviin? Pitäisi uskaltaa kysyä suoraan mutta ujona en uskalla. Luotan siihen että nämä ihastukseni siemenet näkyvät kilometrien päähän kun olen hänen lähellään. Tai sitten vain töksäytän kiinnostukseni. Toivon hänen pitävän minusta, ainakin sen verran että haluaisi tutustua lähemminkin.

Äiti sanoi etten voi tulla koko suvulle ulos kaapista tupareissani. Minusta kun olisi ollut niin kätevä vaihtoehto siinä kesken illanvieton nostaa malja ja kertoa samalla että olenkin lesbo. Sopivasti alkoholia kun olisi veressä niin menisi kaikkien osalta kivuttomammin. Täytyy nyt sitten miettiä jokin muu tapa. Höh. Reiluahan olisi tulla kerralla ja ryminällä suvun suuntaan ulos, sillon kenenkään ei tarvitsisi varoa sanojaan keskenään kun kaikki tietäisivät eikä minun tarvitsisi varoa kenenkään kanssa sanojani kun kaikki tietäisivät.

Olen miettinyt asunnon sisustusta. En ole mikään sisustusfriikki enkä oikein tiedä miten kaikki tavarani ympäri kotia asettelisin niin että näyttää hyvältä. Ruokapöydän yritän mahduttaa isän autoon nyt viikonlopun aikana, olisi niin paljon mukavampaa ruokailla pöydän ääressä kuin sohvalla istuen. Ja voisi vieraitakin kutsua kun olisi istumapaikkoja. Nyt vaihtoehtoina on kahden hengen sohvani ja sänky. Aika lähelle joutuu, hyvä sinällään mutta voi olla hieman liiankin lähellä.

Tasan mitään en saanut aikaiseksi tänään. Tai hain minä pyörän äidin luota, lainapyörästä kun hajosi ohjaustanko joten ohjaaminen muodostui sen verran vaaralliseksi että luovuin toistaiseksi sen käytöstä. Huomenna pitää käydä kysymässä mitä kustantaisi nastarenkaat, jos vaikka talvi kohta tulee niin olisi mukava päästä yhtenä kappaleena kotiin ja asemalle.

Rauhallinen kotiperjantai tiedossa. Ei voi edes viiniä ottaa kun on niin kovat kipulääkkeet päällä. Onnettomana korvikkeena hain punaista jaffaa kaupasta kera sipsien. Mahtava sinkkuneidin perjantai.

Lääkärissä kävin. Neidiksi joka ei ole koskaan golfannut tai tennistä pelannut olen suhteellisen paljon sairastanut tennis-ja golfkyynärpäätä. Nyt taas ovat uusineet ja sairaslomalle jouduin. Käsi täyslepoon kahdeksi viikoksi ja tuju annos kipulääkkeitä.

Mietin että kuinka täyslepoon se käsi nyt sitten joutuu. Eli lasketaanko masturboiminenkin siihen. Joudunko olemaan vielä enemmän puutteessa kuin nyt olen? Tai en nyt tiedä voiko tämän enempää olla puutteessa kuin nyt olen, ei se oma käsi niin hääppöinen ole mutta jotain kuitenkin. Vasemmalla se on aikalaista säheltämistä. Kuka auttaisi Neiti Hätäistä? Ihastuskin vielä lomalla ja enhän minä nyt häntä uskalla pyytää, hyvä kun uskaltaa edes koskettaa ohimennen. Ehkä tämä on se tarvittava ponnekivi joka auttaa eteenpäin tämän ahdistavan ujouteni kanssa.

Possu tykkää kun emäntä on enemmän kotona. Vähän on ollut huono omatunto kun ei ole ehtinyt hänen kanssaan aikaa viettämään kotona kun olen tukka putkella sinkoillut milloin missäkin. Nyt siis kaksi viikkoa aikaa olla herraa kotona hellimässä. Ehkä viikonlopun lehdessä olisi ilmoituksia kissavauvoista, nyt olisi mainio tilaisuus yhdistää sairaus-ja äitiysloma =) Kumman parantavaa on kissan kehräys ja lämpö. Huono korvike naiselle mutta kun parempaa ei juuri nyt ole saatavilla niin tyydyn tarjolla olevaan.

Äiti oli unohtanut avaimet kotiin. Pitää käydä viemässä hänelle vara-avain jotta pääsee töistä kotiin. Toivottavasti äiti nyt tällä vapaalla ehtisi enemmän huomioimaan tytärtään, tietysti ymmärrän että on kaivannut hieman tilaa pohtia tilannetta sen jälkeen kun tytär ilmoitti olevansa lesbo. Onhan se varmaan aika shokki, itse kun en ole äiti niin en osaa kuvitella miltä moinen tuntuisi. Asiasta puheen ollen, ystäväni Pee katsoi tosi pahasti kun sanoin pitäessäni kummipoikaamme sylissä etten minä koe mitään äidillistä hurmiota ja halua tehdä lapsia. Peen mukaan jokainen naisen kun tulee lisääntyä, minä voisin olla poikkeus sillä en usko hänen hyväksyvän sateenkaariperhettä. Ihana nauru kumpusi syvältä sisältä kun vanhempi kummipoika kysyi tuleeko munkin tisseistä suihkuamalla maitoa niin kuin äidiltä =)

Väsyttää vaikka nukuin ihan hyvin. Kaipa tämä tulehdus tuolla kyynärpäässä vie voimia. Pitänee lähteä jumppaliikkeitä tekemään, tosin ensin apteekkiin hakemaan uudet kipulääkkeet jotta uskaltaa jumpata. Kuulemisiin, hyvät lukijat=) Kaipa teitä siellä jokunen ainakin on=)

Aamulla oli ensilumi maassa!! Tosin ei ollut kovin mukava ajokeli mutta hengissä ja yhtenä kappaaleena päästiin töihin. Onneksi muutkin autoilijat olivat ymmärtäneet tilannenopeuden merkityksen tänä aamuna, rauhallisesti hyvä tulee-periaatteella päästiin perille ilman kommelluksia.

Exä kysyi aamulla otanko teetä. Hämmästelin moista kysymystä kun en ole koskaan juonut aamulla teetä, hän totesi ettei sitä tiedä mitä minä nykyään juon aamuisin kun en muutenkan ole ennallaan. Hänen on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että rakkauteni häneen ei ollut koskaan sitä sorttia joka johtaa avioliittoon ja suurperheeseen, että hän oli väärää sukupuolta koko ajan. Seksuaalista häirintää oli kuten pelkäsinkin. Jouduin siirtymään kesken yötä sohvalle kun ei osannut pitää käsiään oman peiton alla vaan turhankin sitkeästi yritti jotain mikä ei ole enää mahdollisuus. Olisi kai pitänyt tokaista suorempaan kuin uskalsinkaan etten ole nauttinut seksistä hänen kanssaan enää aikoihin. Etten osaa heittäytyä rakasteluun samalla tunteella ja kiihkolla mitä hän pystyy.

Mietin että osaankohan minä olla naisen kanssa. Osaan minä tietysti itseni kanssa olla mutta osaanko sitten tosipaikan tullen olla toisen, vieraan naisen kanssa. Omat kokemukset kun ovat rajoittuneet yhteen naiseen ja hänestäkin on jo aikaa useampi vuosi. Tässä kohtaa joku voisi kai ihmetellä mistä tiedän olevani lesbo jos kokemukset on näin vajavaisia. Mutta jokin ääni minun pieniälyisen pääni sisällä vaan sanoo että se on oikein, että sitä haluan ja tarvitsen. Ja oppia ikä kaikki, niinhän ne fiksummat sanoo. Ja kuinka mielelläni opettelisinkaan ;)

Huomenna on lääkäri. Toivottavasti kädessä ei ole pahempaa vikaa, en haluaisi joutua uudelleen samaan kierteeseen missä olin kolme vuotta sitten ennen leikkausta. No, se selviää huomenna. Ainakin jotain parempi kiputroppeja saa luvan lääkäri kirjoittaa, nykyiset eivät auta vaan yö meni osin valvoen kipujen vuoksi.

Jos toinen sanoo häviävänsä viikoksi ihmisten ilmoilta ja maan päältä niin saako silloin lähestyä häntä maililla tai tekstiviestillä? Ja sitten lopetan tämä kysymyksen kääntelemisen, en edes lähde sille tielle kun en kerran osaa päättää miten toimia niin niin niin ....olen toimimatta toistaiseksi lainkaan. Ainakin tämän päivän, seuraavan tunnin..tai jotain:)

Toisaalla mieshenkilö viestitti että olen liian sexy lesboksi. Hämmentävää sillä en minä itseäni nyt niin kovinkaan sexynä pidä. Toivottavasti joku nainen nyt kuitenkin olisi sitä mieltä että juuri sopivan sexy olisin lesboksi ja ottaisi omakseen ;) Ja tällä nyt en tietenkään tarkoita ketään tiettyä...*hyvin viaton katse pälyilee seiniä*

Ex ilmoitti illalla että taitaa vielä rakastaa minua. Ei lupaa hyvää yökyläilyä ajatellen mutta kun ei vaihtoehtoja ole niin mentävä on. Täytyy kai nukkua sohvalla tms, en taida viereen uskaltaa kömpiä kun en haluaisi joutua epämiellyttävään tilanteeseen että joutuu kieltäytymään lähemmästä kanssakäymisestä. Sitä kokeiltiin eikä toiminut minun puoleltani niin lainkaan enkä halua toiste moiseen tilanteeseen itseäni ajaa. Jotenkin eilisestä keskustelusta jäi fiilis että hän niin kovasti yrittää olla irti ja yli minusta että vielä varmaan satuttaa itseään yöjuoksuillaan. No iso ihminen hän on joten omat virheet on kai jokaisen tehtävä itse.

On mielenkiintoista olla tilanteessa jossa on tavannut muutaman kerran erästä naista josta on kiinnostunut ja josta tietää että on lepakko ja joka tietää minunkin olevan. Ei tarvitse murehtia hänen mieltymyksiään vaan voi keskittyä täysillä murehtimaan mieltyisikö hän nimenomaan minuun! Mahtavaa! Olisi ehkä pitänyt otsikoida blogi neiti Neuroosi ....kaikenlaisesta kun saa aikaa neuroositasoista pohdintaa omassa päässään...mm siitä miten tämä deittailu oikein etenee. Onko soveliasta halata seuraavalla kerralla kun nähdään? Ajatuskin että saisin hetkisen pitää häntä lähellä saa mut vallan täriseen...mutta kun on niin hemmetin ujo ettenhän minä mitään aloitetta uskalla tehdä vaikka sillä lyötäisiin minua päähän.....
...........................................................................
Sain ohjeita ystävältä että voi kirjoittaa ilman että vaikuttaa yli-innokkaalta ja että jos ei kirjoita niin sitten voi vaikuttaa ettei kiinnosta. Joten tein työtä käskettyä, vuodatin syviä ajatuksiani ja lähetin mailin. Ja sitten iski paniikki. Sanoinko liian suoraan että olen kiinnostunut vai olisiko pitänyt sanoa vielä suorempaan? Ei auta kuin odottaa että kuulen hänestä. Mikäli kuulen hänestä. Yritän hengittää rauhallisesti sisään ulos.....

Kylmä aamu. Olisi pitänyt olla pipo päässä tai korvalaput ainakin suojaamassa korvia, kylmä viima kävi ikävästi korviin hurauttaessani asemalle aamusta. Sama juttu tosin illalla kotiinpäin tullessa.

Olen koko päivän hillinnyt itseäni etten lähetä Ihastukselle mailia. Kun hän kerran on lomalla niin en halua häiriköidä. Kuitenkin viiden minuutin välein tarkastan tulleet postit, josko olisi muistanut minua. Juu, tiedän olevani aika epätoivoinen. Mutta minkä sitä itselleen voi. Neiti Hätäinen kun on.

Huomenna exälle yöksi, töissä menee niin myöhään ettei jaksa kotiin raahautua. Olen yrittänyt rautalankamallia vääntää siitä että on turha yrittää vikitellä mihinkään, ei kiinnosta. Saas nähdä miten mallinnus on onnistunut.

En tiedä pitäisikö kertoa mielettömän fiksuja asioita itsestäni. Taidan jättää väliin. Eivätköhän tarpeelliset tosiseikat käy ajan myötä ilmi=)