Pirk on kotona <3
Ensimmäinen yö meni hyvin, kaikki on vielä yhtenä kappaleena ja kukaan ei ole edes naarmuilla. Täytyy sanoa että olen erittäin positiivisesti yllättänyt siitä kuinka hyvin kissat on ottaneet Pirkin vastaan. Kukaan ei ole käynyt päälle, kynsiä ei ole nähty eikä muutenkaan ole ollut rähinää. Seuraavat vähän kauempaa toisen touhuja selvästi ajatellen että "MIKÄ tuo on ja MIKSI se on täällä?"
Mulla on iso stressi siitä että olenko mä hyvä äiti tuolle pienelle otuksella ja osaanko mä tehdä asiat oikein ja niin. Tuleeko siitä kunnon koirakansalainen. Laika rauhoittelee että pärjään oikein hyvin, kai mun sitten vaan pitää uskoa vaimoa.
Aivan ihanaa ko talo on taas täynnä ja koko perhe koossa. Oli mielettömän ihana hetki saada halata Laikaa rautatieasemalla torstaina. Kahden viikon jälkeen se tuntui todella hyvältä. Kaksi viikkoa oli liian pitkä aika.
