Päivittäminen on taas jäänyt, käyn täällä päivittäin ja aika usein avaan tähän lisää bloggaus-ruudun mutta jään tuijottamaan sitä, kuin odottaen että sanat tulisivat ruudulle itsestään. En osaa kertoa siitä mitä miulle kuuluu koska..tuntuu ettei miulle kuulu mitään. Kun sitä läheiset kysyy, selostan pitkälti sairaustilanteeni enkä osaa sanoa oikein muuta. Enkä pidä siitä, täytyyhän ihmiselle kuulua jotain muutakin kuin sairautta!
Pääsykokeet oli ja meni. Ei voi sanoa että hyvin mun kohdaltani, huonohkosti. Koe oli tänä vuonna miusta vaikeampi ko viime vuonna, hakijoita oli myös vähemmän. En odota pääseväni sisään, vaikka sisälläni on kuitenkin se pieni ääni joka toivoo sitä opiskelupaikkaa ja sitä kautta siirtymää kohti normaalimpaa elämää. Yritän hillitä sitä ääntä jotten olisi kovin pettynyt 13.päivä tulosten julkistamisen jälkeen.
Juhannusta tässä pitäisi lähteä viettämään, Laika nukkuu vielä. Yritän miettiä mitä kaikkea tarvitsen mukaan. 3 päivää mökillä sukulaisten kanssa eli paljon neulomista mukaan. Suunnitelmana on evakoitua laiturin nokkaan neulomaan jos iskee ahdistus.