rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Päivittäminen on taas jäänyt, käyn täällä päivittäin ja aika usein avaan tähän lisää bloggaus-ruudun mutta jään tuijottamaan sitä, kuin odottaen että sanat tulisivat ruudulle itsestään. En osaa kertoa siitä mitä miulle kuuluu koska..tuntuu ettei miulle kuulu mitään. Kun sitä läheiset kysyy, selostan pitkälti sairaustilanteeni enkä osaa sanoa oikein muuta. Enkä pidä siitä, täytyyhän ihmiselle kuulua jotain muutakin kuin sairautta!

Pääsykokeet oli ja meni. Ei voi sanoa että hyvin mun kohdaltani, huonohkosti. Koe oli tänä vuonna miusta vaikeampi ko viime vuonna, hakijoita oli myös vähemmän. En odota pääseväni sisään, vaikka sisälläni on kuitenkin se pieni ääni joka toivoo sitä opiskelupaikkaa ja sitä kautta siirtymää kohti normaalimpaa elämää. Yritän hillitä sitä ääntä jotten olisi kovin pettynyt 13.päivä tulosten julkistamisen jälkeen.

Juhannusta tässä pitäisi lähteä viettämään, Laika nukkuu vielä. Yritän miettiä mitä kaikkea tarvitsen mukaan. 3 päivää mökillä sukulaisten kanssa eli paljon neulomista mukaan. Suunnitelmana on evakoitua laiturin nokkaan neulomaan jos iskee ahdistus.

Mietin tässä että mitä klikkaisin tuohon tila-kohtaan, taas tuntuu ettei mikään niistä oikein kolahda tuntuen oikealta. (arvonnan jälkeen valitsin iloisen)

Olin Placebon livekeikalla toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Tuijotin Brian Molkoa ja tunsin yhtäkkiä että nyt voin kuolla rauhassa. Se oli kumma tunne ja en vieläkään tiedä mistä se tuli ja mitä se merkitsee. Keikka oli niin AWESOME etten ole kyllä ole ihan hetkeen moista kokenut. Laika sanoi että näki kasvoillani pitkästä aikaa onnellisuutta kun tuijotin Molkoa herkeämättä. On se vaan niin kaunis mies. Nimen omaan kaunis, niin ihanan androgyyni ja kaunis. Ja mikä ääni, mikä karisma. Ja kun laulajalla on oma kitaranvaihtaja niin silloin on Iso Tähti. Molkolla oli tosi kuuma roudarityttö joka vaihteli sen kitaroita <3

Huomenna pääsykokeet. Jännittää. Ahdistaa. Hermostuttaa. Stressaa. Tänään vielä kertailua, huomenna ajoissa ylös sängystä ja vielä ehkä vähän katselen muistiinpanoja. Ajoituksia pitää tankata. Kerätä voimia ja ajatuksiaan, yrittää olla rauhallinen. Menen tekemään parhaani, muutahan en voikaan. Ollaan terapiassa paljon puhuttu tästä ja rakennettu strategiaa miten saada kohtalaisen tällä hetkellä kohtalaisen huonosti toimivasta päästäni ulos kaikki tietoni. Olen myös kumman rauhallinen. Käy niin kuin käy. Jos käy niin etten pääse sisään, se vahvistaa omassa päässäni ajatustani että olen huono. Äh.

En tiedä mitä mä sitten teen ko kokeet on ohi, sitten on taas vähän tyhjää, terapiaankin tulee kesätauko. Kaipa mä sitten vaan neulon, käyn kahvilla ystävien kanssa ja odotan heinäkuun 13. jolloin tulee pääsykoetulokset.