Viikonloppu on ohi ja olen siitä kovin kovin iloinen. Olisi voinut mennä nimittäin niiin paljon paremmin, lähinnä miun voinnin suhteen. Olin koko viikonlopun pahoinvoiva, ahdistunut, väsynyt ja ärtyinen. Erittäin epäsosiaalinen. En olisi halunnut ketään meille mutta ymmärsin sen aika lailla liian myöhään. Ei sitten voinut tehdä enää muuta kuin yrittää sopeutua tilanteeseen. Onneksi pääsi aina välillä koiran kanssa ulos, välillä taas pakenin vinskille.
Pää ei kestä sitä että tänne tulee ihmisiä. Mä menen ihan tolaltani enkä osaa olla. Haluan vain niiden lähtevän pois ja että saan olla omissa oloissani. Laika on ainut jota siedän täällä meillä, kaikista muista mä ahdistun. Jotenkin mä pelkään. En koe oloani turvalliseksi. Mikä on aika kamalan ahdistavaa.
